Tutkimuksessa käsitellään hallintoasioiden sovinnollisia menettelyjä ja sovittelun soveltumista hallintoasioiden käsittelyyn. Vaihtoehtoisia riidanratkaisumenettelyjä on kehitetty viime vuosikymmenten aikana etenkin siviili- ja rikosasioissa. Yleisissä tuomioistuimissa on käytössä useita erilaisia sovinnollisia menettelyjä. Hallintoasioiden käsittelyssä ei ole aiemmin tunnettu sovittelun kaltaista menettelyä, mutta viime aikoina vaihtoehtoinen riidanratkaisu ja sovinnollisuus on liitetty myös julkisoikeudellisiin asioihin.
Sovittelun käytön vahvistaminen on hallitusohjelmassa määritelty keinoksi toimivien oikeusprosessien ja oikeusturvan takaamiseksi. Oikeusministeriö on asettanut työryhmän, jonka tehtävänä on selvittää sovittelun mahdollisuuksia hallintoasioissa. Tutkielmassa tarkastellaan sovittelun ja sovinnollisten menettelyjen soveltumista hallintoasioiden tuomioistuinkäsittelyyn. Tavoitteena on arvioida hallintosovittelun käyttöönoton edellytyksiä ja esittää arvio tarkoituksenmukaisista toimenpiteistä hallintolainkäytön kehittämiseksi. Kyseessä on oikeuspoliittinen tutkimus, jossa käytetään lisäksi lainopillista ja oikeusvertailevaa tutkimusmenetelmää.
Tutkimusaiheen taustoittamiseksi perehdytään sekä sovittelun että hallintolainkäytön historialliseen kehitykseen ja nykytilaan. Hallintolainkäyttö on kehittynyt osana hallintoa ja hallintoasioiden ominaispiirteet vaikuttavat siihen, millaiseksi menettely on hallintotuomioistuimissa muotoutunut. Sovittelu ja sovinnolliset menettelyt poikkeavat lähtökohdiltaan perinteisestä oikeudenkäyntimenettelystä. Vaihtoehtoinen riidanratkaisu ja sen erilaiset sovellukset on kuitenkin onnistuneesti yhdistetty osaksi yleistä lainkäyttöä ja tuomioistuintoimintaa, joten tutkimuksessa tarkastellaan myös siviili- ja rikosasioissa käytössä olevia sovinnollisia menettelyä. Sovittelun soveltuvuuden arvioimiseksi tutkimuksessa selvitetään, missä määrin nykyinen hallintoprosessilaki mahdollistaa sovinnollisen menettelyn hallintotuomioistuimissa ja millä tavoin sovinnollisten menettelyjen kehittäminen vaikuttaisi hallintolainkäyttöön. Lisäksi selvitetään, miten muiden maiden järjestelmissä on säädetty hallintosovittelusta ja mitkä seikat rajoittavat sovitellun käyttöä hallintotuomioistuimissa.
Tutkimustulokset osoittavat, että hallintoprosessi on lähentynyt yleistä lainkäyttöä ja nykyinen hallintoprosessilaki mahdollistaa sovinnollisuuden edistämisen oikeudenkäyntimenettelyssä. Sovittelulla on mahdollista tehostaa hallintoasioiden tuomioistuinkäsittelyä ja sovittelun käytön laajentaminen parantaa asianosaisten oikeudensaantimahdollisuuksia. Muissa maissa on kehitetty hallintosovittelumenettelyjä onnistuneesti. Hallintoasioiden ominaispiirteet, osapuoliasetelmat ja hallintoa koskevat oikeusperiaatteet rajoittavat sovittelun käyttöä. Hallintolainkäytön muutos ja kansainvälinen kehitys kuitenkin osoittavat, että sovinnolliset menettelyt soveltuvat myös tietyissä tilanteissa hallintoasioiden ratkaisuun. Hallintoprosessilakiin tulisi sisällyttää sovinnollisuuden edistämistä koskeva säännös ja toimenpiteet erillisen hallintosovittelujärjestelmän kehittämiseksi aloittaa.
