Ilmastonmuutos aiheuttaa uudenlaisia riskejä yhteiskunnan toiminnoille sekä toimialoille, ja fyysisten ilmastoriskien lisäksi se heijastaa suuren kokonaisriskin taloudelle ja rahoitusjärjestelmälle. Tämän takia myös finanssialan toimijoiden kannattaa ennakoida tulevia muutoksia ja varautua ilmastoriskeihin. Ilmastoriskien hallinnan tueksi on kehitetty erilaisia ilmastopalveluita, jotka tukevat erityisesti ilmastonmuutokseen sopeutumista. Ilmastopalveluiden hyödyntäminen finanssialalla on kuitenkin vasta alkutekijöissään, sillä niiden potentiaaliset hyödyt sekä yhteiskunnalle että finanssialan toimijoille ovat vielä huonosti tunnettuja.
Tässä pro gradu -tutkielmassa toteutettiin finanssialan toimijoille kohdennettu kysely, jonka tarkoituksena oli selvittää finanssialan toimijoiden suhtautumista suoriin ja välillisiin ilmastoriskeihin sekä organisaation ilmastopalveluiden käyttöä, tarvetta ja yhtiön yleistä kiinnostusta ilmastopalveluihin. Tuloksia tarkasteltiin erityisesti vakuutus- ja sijoitussektorien näkökulmista. Lisäksi esitämme kustannus-hyötyarviointimallin, jonka avulla ilmastopalveluiden potentiaalisia hyötyjä eli lisäarvoa käyttäjälle voidaan havainnollistaa. Teoreettisen mallin avulla voidaan tarkastella, milloin ilmastopalvelut tarjoavat lisäarvoa.
Tulosten mukaan finanssialan toimijat ovat kiinnostuneita sekä suorista että välillisistä ilmastoriskeistä ja pyrkivät integroimaan niitä organisaation riskienhallintaan. Erilaiset ilmastoriskit kuitenkin koskettavat finanssialan toimijoita hieman eri tavoin. Vakuutussektorin katsottiin olevan erityisesti kiinnostunut ilmastonmuutoksen seurauksena aiheutuvista fyysisistä riskeistä sekä tulevan raportoinnin ja sääntelyn vaatimuksista ja vaikutuksista vakuutusalalle. Ilmastopalveluiden kannalta erityisesti vahinkovakuutus kaipasi parempia ilmastopalveluita ja -tietoa. Sijoitus- ja varainhoitosektorin näkökulmasta oleellinen uhka näytti olevan kiristyvän sääntelyn vaikutus varallisuuden arvoon esimerkiksi sijoituskohteiden tuottavuusodotusten kautta. Sijoitussektoria edustaneet organisaatiot seurasivatkin ilmastoriskejä sijoitusten ilmastopolitiikan, sijoituspäätöksien, sijoitussuunnitelmien sekä riski- ja vakavaraisuusarviointien kannalta. Kustannus- hyötyarviointimallin pohjalta voitiin todeta, että ilmastopalveluiden potentiaalinen lisäarvo käyttäjälle syntyy ilmastoriskien sopeutumiskustannusten tai oikein mitoitetun ennakoinnin eli suojauksen säästöistä. Ilmastopalvelut siis laskevat ilmastoriskien hallinnan kustannuksia optimaalisten toimien avulla pienemmän epävarmuuden takia. Mitä suurempi sopeutumiskustannus tai epävarmuus riittävän suojauksen tasosta toimialalla on, sitä suurempi niiden tarjoama lisäarvo on.
