Tämän tutkimuksen tarkoituksena on tutkia henkilöstöjohtamisen roolia julkisten organisaatioiden moraalin kehittämisessä. Tutkielman määritellessä erilaisia moraalittomuutta edesauttavia epäkohtia, se samalla pyrkii tarkastelemaan, kuinka henkilöstöjohtajat ja henkilöstöalan ammattilaiset huomioivat moraalin henkilöstöjohtamisessa ja henkilöstön moraalisen sopivuuden julkisiin organisaatioihin. Lisäksi tutkimuksessa selvitetään henkilöstöjohtajien ja henkilöstöalan ammattilaisten käsityksiä henkilöstön ja moraalisen toiminnan yhteydestä julkisissa organisaatioissa. Tutkimuksen tarkoituksena on edistää moraalia yhteiskunnassa henkilöstöjohtamisen myötä.
Tutkimus muodostuu kvalitatiivisesta ja kvantitatiivisesta tutkimuksesta, joka on toteutettu henkilöstöjohtajille ja henkilöstöalan ammattilaisille. Tutkimuskysymys pyrkii vastaamaan siihen, millainen rooli henkilöstöjohtamisella on moraalin kehittäjänä julkisissa organisaatioissa. Tutkimukseen suunniteltu kyselytutkimuksen kyselylomake lähetettiin kohderyhmälle sähköpostitse. Tutkimuksen aineisto kerättiin yhteensä 47 asiantuntijan vastauksista. Tutkimuksen aineisto on analysoitu teemoittelun avulla julkisten organisaatioiden etiikan ja henkilöstöjohtamisen teoriaa hyödyntäen. Tutkimus suoritettiin 1/2020-5/2021 välisenä aikana.
Tutkimuksen tulokset ovat suhteellisen linjassa aikaisempien tutkimusten kanssa ja ne osoittavat, että moraalin tärkeyttä ei osattu tunnistaa julkisissa organisaatioissa asenteiden tai konkreettisten strategioidenkaan suhteen. Henkilöstöhallinto ei pyrkinyt myöskään hyödyntämään aikaisempia moraaliteorioita tai moraaliin liittyviä tutkimuksia moraalin edistämisen vuoksi. Kuitenkin tutkimustulosten perusteella henkilöstöjohtamista sekä moraalisia kykyjä pidetään erittäin tärkeänä moraalin muodostumisen suhteen julkisissa organisaatioissa.
Moraalin edistämisen keinot ovat vielä epäselviä ja suunnittelemattomia, eikä yhteistä linjaa tai erilaisia työvälineitä tai malleja sen edistämiseksi ole vielä kunnolla löydetty. Motivaatio edistää moraalia, jäi vain ajatuksen tasolle, sillä moraalin kehittämistä pidettiin enemmänkin toissijaisena, eikä pakottavaa velvoitetta julkishallinnossa siihen ollut pääsääntöisesti annettu. Johtamisen merkitys oli erittäin tärkeä henkilöstön moraalisen toiminnan kannalta, kun taas tarkkailua pidettiin vähiten tärkeänä. Epävirallisiin etiikan hallintastrategioihin oli kiinnitetty varsin vähän huomiota keskittyen pääasiassa vain muodollisiin etiikan hallintastrategioihin.
