Leukemiat ovat lasten yleisimpiä maligniteetteja ja vaikka ennuste on hyvä, relapsoitunut leukemia on yleisin syy lapsen syöpäkuoleman taustalla. Antileukeemisten hoitojen kehittymisen myötä huomiota on enenevästi kiinnitetty hoitojen haittavaikutuksiin. Tässä tutkielmassa tarkastellaan osteonekroosia, joka on leukemiaan ja sen hoitoon, etenkin systeemiseen glukokortikoidihoitoon liittyvä luustokomplikaatio.
Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää osteonekroosin kliininen kuva HUS-alueen pediatrisilla leukemiapotilailla sekä tarkastella sen mahdollisia riskitekijöitä aiempien tutkimusten valossa. Osteonekroosin saaneita lapsipotilaita verrattiin kaikkiin vuosina 1999–2019 HUS-alueella akuuttiin lymfaattiseen leukemiaan sairastuneisiin lapsiin.
Osteonekroosi oireili suurimmalla osalla alaraajojen kantavien nivelten kipeytymisenä. Lähes kaikilla leesioita oli multifokaalisesti ja bilateraalisesti. Yleisimmin affisioituivat lonkat tai lantio, polvet ja nilkat. Osteonekroosin saaneet potilaat olivat leukemian diagnoosihetkellä verrokkipotilaita keskimäärin 2,9 vuotta vanhempia ja heidän perifeerisen veren leukosyyttiarvonsa olivat huomattavasti matalampia. Sukupuolijakaumassa tai ISO-BMI:ssä ei sen sijaan havaittu merkittäviä eroja. Sytogeneettisiltä piirteiltään osteonekroosin saaneiden potilaiden leukemiat olivat tyypillisiä lasten leukemioita.
Leukemiapotilaiden osteonekroosiin liittyy paljon alidiagnostiikkaa, vaikka muutokset olisivat nähtävissä MRI-kuvissa jo varhaisessa vaiheessa. MRI-seulonta on kuitenkin ongelmallista, sillä osteonekroosin ehkäisy- ja hoitokeinot ovat puutteelliset. Lisätutkimuksia osteonekroosin kehittymisestä, ehkäisystä ja hoidosta kaivataan.
