Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Anti-natalism: A solution to the non-identity problem

Show full item record

Title: Anti-natalism: A solution to the non-identity problem
Author(s): Sivonen, Sampo
Contributor: University of Helsinki, Faculty of Social Sciences
Degree program: Master's Programme in Philosophy
Specialisation: Practical Philosophy
Language: English
Acceptance year: 2022
Abstract:
Kärsimys on laaja aihe filosofiassa, mutta siitä huolimatta intuitiomme tuntuu usein olevan varsin pätevä arvioimaan, onko kärsimystä tuotettu ja kuka siitä on vastuussa. Jos en esimerkiksi vaivaudu rokotuttamaan lastani, minkä seurauksena hän sairastuu, on varsin selvää, että vahingoitin lastani. Vaikken välttämättä pyrkinyt tartuttamaan lastani, olen toiminut väärin, jos tieten tahtoen kieltäydyn kyseisen sairauden torjuvasta rokotteesta. Tilanteen arvioiminen kuitenkin hankaloituu merkittävästi, jos kyseinen lapsi ei ole vielä syntynyt. Jos nainen aikoo saada lapsen, muttei ole vielä raskaana, onko hänellä velvollisuus varmistaa esimerkiksi se, ettei hänellä ole parannettavissa olevia periytyviä tauteja ennen lapsen saamista? Toimiiko hän toisin sanoen väärin, jos hän periytyvästä taudista huolimatta hankkii lapsen? Tämä kysymys on niin sanotun non-identity ongelman ytimessä, sillä normaalisti sanoisimme kyseisen henkilön toimivan väärin, kun taas ongelman esittämä argumentti vastaa toisin. Tutkielman ensimmäisessä kappaleessa esittelen non-identity ongelman, sen keskeisen väitteen ja joitain yrityksiä ongelman ratkaisemiseksi. Soveliaan ratkaisun puutteen johdosta siirryn anti-natalismiin – ajatukseen, jonka mukaan lisääntyminen on väärin – joka vaikuttaa ratkaisevan ongelman hyvinkin helposti. Ajatus on toki poikkeuksellisen kummallinen, joten toisessa kappaleessa käsittelen ensin joitain tyypillisiä vastalauseita, joita näkemys kuulijoissa usein herättää. Näitä ovat muun muassa argumentit, jotka pyrkivät kiistämään anti-natalismin vetoamalla jo olemassa olevien ihmisten oikeuksiin, sekä argumentit, jotka virheellisesti olettavat näkemyksen olevan misantrooppinen. Käsiteltyäni nämä vastalauseet siirryn kolmanteen kappaleeseen, jossa tarkastelen anti-natalismia perusteellisemmin. Arvioin näkemyksen keskeiset argumentit valtaosin kuvailemalla David Benatarin esittämät väitteet sen puolesta, mutta lopulta nostan erityisesti Seana Shiffrinin suostumusargumentin kaikista uskottavimmaksi tavaksi edistää ajatusta. Neljännessä kappaleessa näytän ratkaisun non-identity ongelmaan olevan varsin yksinkertainen: jos kärsimykseen johtava lisääntyminen on väärin (kuten anti-natalismi sanoo), on meillä velvollisuus olla lisääntymättä, kunnes periytyvä tauti on parannettu. Ratkaisusta huolimatta joudumme kuitenkin toteamaan, että näkemys on aivan liian kallis kelvatakseen. Vaikkemme siis pystyisi kiistämään anti-natalismia, vaatii näkemys meiltä liian paljon, emmekä sitä siis hyväksyisi – mikä ei ole yllättävää, sillä näkemys muun muassa johtaisi ihmiskunnan sukupuuttoon. Pelkän non-identity ongelman ratkaiseminen ei siis läheskään riitä anti-natalismin hyväksymiseen.
While the subject of harm is a large topic in philosophy, often our intuitions seem to be quite well versed in determining when harm is caused and who is responsible. If I can’t be bothered to vaccinate my child and as a consequence, my child gets sick, it’s rather clear that I harmed my child. Even though I didn’t necessarily mean for my child to be infected, if I knowingly refuse a vaccine meant to prevent said illness, I have failed in my parental duties. The situation becomes more troublesome, however, if the child hasn’t been born yet. If a prospective mother is not yet pregnant, but intends to have a child. Do they have a duty to make sure that they don’t have any curable hereditary diseases, before having a child? In other words, would they act immorally if they had such a disease, but nevertheless decided to have a child? This question is at the heart of what is called the non-identity problem, since while intuitively we’d answer yes, there seems to be a good case for claiming the opposite. In the first chapter, I present the non-identity problem, its central claim and some attempts at solving it. Failing to find a suitable one, I move on to anti-natalism – a view claiming that procreation is immoral – which seems to solve the problem rather easily. Considering the extreme nature of the view however, in the second chapter I respond to some common objections the view is often met with. Among these are those which attempt to reject anti-natalism by appealing to the rights of those already existing and those that mistakenly claim the view to be misanthropic. Having responded to these arguments, I move on to discussing anti-natalism more thoroughly in the third chapter. I evaluate the main arguments for the view made by David Benatar, one of the biggest contemporary defenders of anti-natalism, though ultimately I champion Seana Shiffrin’s argument about consent as the most plausible way forward. In the fourth chapter the actual solution is revealed: if procreation with a reasonable expectation of harm is immoral, it’s immoral to reproduce knowing that one has a curable inheritable disease. On the whole, I find that while anti-natalism indeed solves the non-identity problem, it does so with considerable expense. This is due to the fact that even if we are unable to defeat anti-natalism, the view is simply far too demanding to ever be adopted – it would lead to human extinction after all. As such, it solving the non-identity problem is hardly a perk big enough to convince us.
Keyword(s): non-identity problem non-identity anti-natalism ethics non-existence reproductive rights


Files in this item

Files Size Format View
Sivonen_Sampo_Thesis_2022.pdf 541.2Kb PDF

This item appears in the following Collection(s)

Show full item record