Uusien tulokkaiden sosiaalistuminen organisaatioon näyttelee suurta roolia siinä, kuinka nopeasti organisaatio kykenee toimimaan kokonaisuutena tehokkaasti ja toimittamaan ydintehtäväänsä. Eduskunta organisaationa omaa monia tavanomaisesta organisaatiosta poikkeavia erityispiirteitä. Yksi
näistä erityispiirteistä on demokratiaan olennaisena kuuluva jäsenten valintaprosessi sekä suuri, kolmanneksen kertavaihtuvuus vaalikausittain. Mitä helpommin ja paremmin uudet tulokkaat saadaan sosiaalistumaan eduskuntaan, sitä paremmin se pääsee säädettyä tehtäväänsä toteuttamaan.
Tämän tutkimuksen tarkastelun kohteena on kahteen sekä keskenään että poliittisen järjestelmämme kanssa erilaiseen puolueeseen Perussuomalaisiin ja Suomen Sosiaalidemokraattiseen Puolueeseen kuuluvia ensimmäisen kauden kansanedustajia. Tutkielman tarkoituksena on selvittää uusien
kansanedustajien eduskuntaan sosiaalistumisprossia. Tarkoituksena on lisäksi selvittää, millaisia eroja kahden keskenään hyvin erilaisen puolueen kansanedustajien eduskuntaan sosiaalistumisessa on.
Empiirisenä aineistona tutkielmassa on tätä tarkoitusta varten kerätty kansanedustajien teemahaastatteluaineisto. Haastateltavina oli kolme PS:n ja kaksi SDP:n vuonna 2019 valittua ensimmäisen kauden kansanedustajaa, joilla kaikilla on kokemusta esimerkiksi kunnallispolitiikasta mutta kukaan haastatelluista ei ollut työskennellyt aikaisemmin eduskunnassa eli tutkimuksen
kohteena olevassa organisaatiossa. Haastatteluaineisto analysoitiin laadullisen sisällönanalyysin keinoin ja sen tarkastelun näkökulmana oli organisaatioon sosiaalistuminen. Aineistoa peilattiin erityisesti organisaatioon sosiaalistumisen nelivaiheiseen malliin, mutta lisäksi aineistosta mallin ulkopuolelta nostettiin olennaisia seikkoja, joita malli ei huomioinut.
Tutkimuksen keskeisimpänä tuloksena voidaan pitää sitä, että tutkimukseen osallistuneet kansanedustajat sosiaalistuivat organisaatioon sosiaalistumisen nelivaiheisen mallin puitteissa eikä erilaisten puolueiden välillä aineiston perusteella ollut eroa. Ilmi tulleet vähäiset erot vaikuttavat olevan yksilöllisiä puoluesidonnaisuuden sijaan. Aineistosta, vaihemallin ulkopuolelta nousi olennaisia seikkoja kuten kansanedustajien erilaisilta vaikuttavat sosiaalistumisen käsitykset sekä haastateltavien korostama kansanedustajan roolin yksilöllisyys.
Tutkimukseen liittyy rajoitteita haastatteluaineiston ja käytetyn teoreettisen mallin suhteen. Rajoitteet on pyritty huomioimaan tutkimuksessa sekä edelleen pohdittaessa jatkotutkimusaiheita, joille tämä tutkimus luo hyvän pohjan. Käytettävissä olevan aineiston ja mallin avulla on vastattu tutkimuskysymyksiin perustellusti. Lisäksi on esitelty mallin ulkopuolisia olennaisia löydöksiä.
