Tämä tutkimus keskittyy psykologian popularisoitumisen historialliseen muutokseen ja sen tarjoamaan itsetutkiskelun kieleen. Foucault’laisen yksilöllistävän vallan näkökulmasta popularisoituneen psykologian eri muodot ja välineet voidaan nähdä psykoteknologioina, joiden avulla pyritään suoraan tai epäsuorasti puuttumaan ihmisten elämään. Nämä onnellisuuden, emotionaalisen hyvinvoinnin ja itsensä kehittämisen terapeuttiset teknologiat ovat nykypäivänä vaikuttava kulttuurinen ilmiö.
Itsensä kehittäminen ja toteuttaminen voidaan nähdä yhtenä yksilöllisyyden korostumisen ilmiönä. Identiteettityöhön liittyy yksilön persoonallisten ominaisuuksien kehittäminen tiettyjen yhteiskunnassa ja kulttuurissa vallitsevien ihanteiden suuntaan. Yksilöön kohdistuvat oman identiteetin muokkaamisen ja psyykkisen kyvykkyyden paineet vaativat ihmistä luo maan omaa elämäänsä ja ylittämään itsensä, mikä voi aiheuttaa samalla epäonnistumisen pelkoa, haavoittuneisuutta ja epävarmuutta.
Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, miten psykologian popularisoituminen ja sen tuottama identiteettityön kieli ja tekniikat esiintyvät humanistisen psykologian analyysikehyksestä käsin suomalaisessa populaarikulttuurissa. Analyysikehys koostuu neljästä teemasta, jotka ovat yksilöllisyys, itsensä kehittäminen, itsensä toteuttaminen ja yksilön vastuu. Tutkimuksessa selvitetään miten nämä teemat ovat esiintyneet vuosien 1947–2017 Eeva-lehtiaineistossa ja millaisia ajallisia muutoksia niissä on havaittavissa eri aikakausina. Kyseessä on laadullinen tutkimus ja tutkimusmenetelmänä on teorialähtöinen sisällönanalyysi.
Aineistosta nousee esiin viisi eri tuloksia kuvaavaa teemaa, jotka ovat itsetietoisuus, vastuu, vapaus, kasvu ja kehitys sekä elämän sisältö. Tulokset osoittavat, että yksilöllisyyden, itsensä kehittämisen, itsensä toteuttamisen ja yksilön vastuun esiintyminen on korostunut ja lisääntynyt selkeästi populaarikulttuurissa 1960-luvulta lähtien. Popularisoitumisen myötä humanistisen psykologian kieli ja tekniikat ovat tulleet nykypäivänä osaksi normaalia elämisen käytäntöä, jolloin yksilön vastuu itsestään ja omasta elämästään sekä jatkuva itsensä kehittäminen ja toteuttaminen voi alkaa näyttäytyä välttämättömänä ja luonnollisena osana ihmisen elämänkulkua.
