Lasten asema urheilussa on puhututtanut julkisessa keskustelussa ja aiheeseen on kiinnitetty lisääntyvissä määrin huomiota urheiluorganisaatioiden sekä muiden tahojen toimesta. Erilaiset urheilun eettisten periaatteiden rikkomiseen liittyvät tapaukset ovat nousseet huomion keskipisteeksi. Tapauksissa on pääsääntöisesti ollut kyse valmentajien ja näihin rinnastettavissa olevien henkilöiden kyseenalaisista toimintatavoista. Julkitulleiden nimenomaisesti lasten oikeudellista asemaa koskevien kurinpitotapausten myötä on aiheellista katsoa, miten lapsen oikeusturva toteutuu urheilun kurinpitojärjestelmässä ja miten urheilun kurinpito suhtautuu mainitun kaltaisiin tapauksiin.
Urheilun kurinpidon järjestäminen tapahtuu lähtökohtaisesti urheiluorganisaatioiden itsesääntelyn puitteissa yhdistymisvapautta ja yhdistysautonomiaa käyttäen. Perus- ja ihmisoikeuksien perustavanlaatuisten vaikutusten vuoksi urheilu on muun yhteiskunnan kanssa vuorovaikutteisessa suhteessa kuitenkin omaksunut joitakin oikeusturvan toteutumiseksi oleellisia elementtejä muualta oikeusjärjestyksestä. Tutkielmassa pyritään havainnollistamaan, miten sekä perustuslailla että lapsen oikeuksien sopimuksen kautta turvattu lapsen erityinen asema näyttäytyy urheilun sisällä. Tarkemmin selvennetään, miten lasten asema määrittyy suomalaisten urheiluorganisaatioiden säännöissä sekä miten nykyiset kurinpito-menettelyt toteuttavat lapsen oikeusturvaa. Samalla pohditaan tarkoituksenmukaisinta keinoa turvata lapsen oikeudet urheilun kurinpidossa systeemitasolla.
