Tässä maisterintutkielmassa tarkastelen suomalaisten Ukrainaan lähteneiden vapaaehtoisten taistelijoiden
identiteettifuusiota kognitiivisen uskonnontutkimuksen näkökulmasta. Käsiteltäviä aiheita ovat ryhmän
fuusioituminen, fuusioitumisen vaikutukset sekä taistelijoiden spontaani eksegeettinen reflektio. Aihe on
mielenkiintoinen kognitiivisen uskonnontutkimuksen näkökulmasta, koska identiteettifuusiolla on paljon
selitysvoimaa pienten, imagististen yhteisöiden toiminnasta. Lisäksi aihe on ajankohtainen.
Tutkimuskysymykseni on seuraavat: Onko Suomalaisilla sotilailla Ukrainassa tapahtunut
identiteettifuusioita, miten se näyttäytyy ja onko havaittavissa kokemuksia, joille annetaan tärkeitä
uskonnollisia merkityksiä? Tutkin kysymystä keräämäni haastatteluaineiston, kyselyn ja media-aineiston
perusteella ja analysoin, onko siellä vastaavia piirteitä kognitiivisen käytösteorian kanssa ja katsomaan
vastaako joku ilmiö teoriaa erityisen hyvin tai huonosti. Jatkuvana sivuteemana pyrin tuomaan esille
näkemystä siitä, että kognitiiviset prosessit koskien uskonnollisuutta toimivat hyvin usein päällekkäin
toisiaan vahvistavina prosesseina, jotka vaikuttavat sosiaalipsykologisiin ilmiöihin.
Työni on teorialähtöinen tutkimus, jossa testaan jo olemassa olevia teorioita uudessa kehyksessä.
Teoreettinen viitekehys on oma synteesini Harvey Whitehousen mooditeoriaa, William B. Swannin
identiteettifuusioteoriaa, essentia-ajattelua koskevia teorioita sekä dehumanisointia koskevia teorioita.
Kognitiivisessa uskonnontutkimuksessa teoreettinen viitekehys muuttuu tutkittavan ilmiön myötä, koska eri
ilmiöt johtuvat erilaisista kognitiivisista mekanismeista.
Tutkimuksen aineistona käytettiin haastattelulomaketta, johon vastasi 5 vapaaehtoista taistelijaa, yhtä
puolistrukturoitua haastattelua sekä 24 median tuottamaa taistelijan haastattelua. Otanta oli pieni, mutta
aineistoa koottaessa suomalaisten muodostamassa yksikössä oli n. 9-10 taistelijaa haastatteluni mukaan.
Aineiston laadun takia tein tutkimuksen laadullisen tutkimuksen metodein.
Tutkimukseni vahvisti, että suomalaisilla vapaaehtoisilla oli tapahtunut hyvin lyhyessä ajassa voimakasta
identiteettifuusiota ja voitiin havaita myös spontaania eksegeettistä reflektiota. Myös essentia-ajattelua sekä
dehumanisointia oli havaittavissa. Esitän tutkielman lopussa, että spontaani eksegeettinen reflektio on
ihmisen luonnollinen reaktio intensiivisiin ja dysforisiin kokemuksiin, eikä rituaalikontekstia välttämättä
tarvita ollenkaan uskonnollisten eksegeesien tuottamiseksi.
