Plasmidit ovat geneettisiä elementtejä, joita voidaan käyttää esimerkiksi geeninsiirtovektoreina. Transposonit ovat DNA-fragmentteja, joilla on kyky siirtyä genomissa paikasta toiseen. Tutkimuksessa käytettävä transposoni on piggyBac, joka on eristetty tupsumetalliyökkösen (Trichoplusia ni) soluista. Transpositiossa piggyBac tunnistaa ITR-osat (käännetty terminaalinen toistojakso) siirtäen osien välissä olevan DNA:n.
Tutkimuksen tavoitteena oli tuottaa kaksi erilaista plasmidia. pAc5.1-piggyBac-plasmidiin sisällytettiin piggyBac ja pMT-In-EGFP-PB-ITR-plasmidiin ITR-osat sekä niiden väliin hygromysiiniresistenssigeeni sekä EGFP-geeni. BTI-Tn-5B1-4-solujen DNA:sta eristettiin piggyBac sekä ITR-osat ja ne siirrettiin plasmidiin pTOPO-piggyBac-R. Tästä plasmidista irrotettiin erilleen piggyBac ja ITR-osat, joista välivaiheiden kautta rakennettiin lopulliset plasmidit. Plasmidit rakennettiin pitkälti pilkkomalla DNA-fragmentteja restriktioentsyymeillä ja yhdistämällä niitä ligaatiolla.
Plasmideja tuotettiin suurempia määriä siirtämällä niitä transformaation avulla E.Coli-soluihin lämpöshokkimenetelmällä ja eristämällä tämän jälkeen saadut plasmidit. Tuotettujen plasmidien onnistuminen varmistettiin pilkkomalla ne restriktioentsyymeillä ja tutkimalla DNA-fragmenttien kokoa agaroosigeelielektroforeesilla. Plasmidinäytteet myös sekvensoitiin osittain. Banaanikärpäsen (Drosophila melanogaster) S2-solut transfektoitiin kehitetyillä plasmideilla ja solukonsentraatioita sekä elinkelpoisuutta mitattiin 8 päivän ajan transfektion jälkeen. Tavoitteena oli hyödyntää EGFP-geeniä fluoresenssimittauksiin. Solunäytteisiin lisättiin kokeen aikana hygromysiini, jotta voitiin selvittää, olivatko viljellyt solut saavuttaneet hygromysiiniresistenssin.
Tutkimuksen tuloksena plasmidit saatiin kehitettyä, mutta solukokeiden tulokset jäivät epäselviksi. Solunäytteissä ilmeni kasvatuksen aikana kontaminaatioita. Lisäksi EGFP-osia ei voitu luotettavasti mitata käytössä olleella laitteella. Transfektio tulee siis toistaa transposonisysteemin toiminnan tutkimiseksi. Lisäkokeilla voidaan selvittää tarkemmin kehitetyn transposonisysteemin mahdollisuuksia sekä toiminnan yksityiskohtia.
