Metsiin ja metsien käyttöön kohdistuu yhteiskunnassa monenlaisia odotuksia, jotka osittain saattavat jopa kilpailla toistensa kanssa. Metsäpolitiikassa asetetaan tavoitteita monipuolisesta, aktiivisesta ja tavoitteellisesta metsien käytöstä. Suomessa yksityismetsänomistajat muodostavat suurimman yksittäisen metsänomistajaryhmän ja heidän päätöksensä ja toimintansa vaikuttavat oleellisesti metsien käyttöön. Toiselle metsänomistus voi olla liiketoimintaa, kun toiselle se on taas lähempänä omaisuudenhallintaa. Joka tapauksessa metsä on osa omistajansa varallisuutta ja taloutta. Tutkielman tavoitteena on selvittää, millaiset taustapiirteet vaikuttavat metsänomistajien käyttämiin kannattavuuden arviointitapoihin, ja onko löydettävissä sellaisia tekijöitä joihin vaikuttamalla voitaisiin tukea yritysmäisen yksityismetsätalouden toimintaedellytyksiä. Metsänomistuksen yritysmäinen toiminta voi liittyä muuhunkin kuin puunmyyntiin, ja tutkielmassa selvitetään lisäksi, miten metsänomistajien kannattavuusnäkemykset vaikuttavat kiinnostukseen myydä hiilensidontaa tai luontoarvoja metsistään.
Tutkimuksessa hyödynnetään Metsänomistaja 2020 -tutkimushankkeen aineistoa. Käytetty aineisto tulee kyselyn perusosan lisäksi osaotoksesta, joka käsitteli muun muassa metsätalouden kannattavuutta, metsien tuottamia hyötyjä ja ekosysteemipalveluita. Tutkimuksessa käytetään logistista regressiota, jonka avulla tutkitaan miten selittävinä muuttujina käytetyt metsänomistajien ja heidän tilojensa taustapiirteet selittivät kannattavuuden eri arviointitapojen käyttöä. Multinomiaalista logistista regressiota käytetään apuna selvitettäessä, miten metsänomistajien kannattavuusnäkemykset vaikuttavat heidän kiinnostukseensa tuottaa ja myydä ekosysteemipalveluita.
Tulosten perusteella metsätalouden kannattavuuden arviointitapojen käytön vetoa kasvattavissa taustapiirteissä on metsänomistajan aktiivisuuteen ja metsäpalveluiden käyttöön viittaavia tekijöitä. Toisaalta myös miessukupuoli, korkeampi koulutus, ammattiasema palkansaajana tai yrittäjänä, korkeampi tulotaso, sekä metsäammattilaisen oma-aloitteinen yhteydenotto metsänomistajaan kasvattavat vetoa arvioida kannattavuutta jollain mittarilla. Tulosten mukaan kannattavuutta tarkkailevilla metsänomistajilla on myös kohonnut veto olla kiinnostunut ekosysteemipalveluiden myynnistä verrattuna kannattavuutta tarkkailemattomiin metsänomistajiin. Myös käytettyjen kannattavuusmittareiden lukumäärä kasvattaa vetoa olla kiinnostunut ekosysteemipalveluiden myynnistä. Metsätaloudellisesti aktiiviset metsänomistajat vaikuttavat siis ajattelevan laajemmin metsänsä ansaintamahdollisuuksista. Jatkossa yksityismetsänomistajien kannattavuustutkimuksissa olisi tarpeen syventää tarkastelua metsätalouden kannattavuuden arvioinnin ja erilaisten metsäpalveluiden käytön suhteesta. Tämä vahvistaisi johtopäätöksiä metsäpalveluiden käytön yhteydestä metsätalouden kannattavuuden arviointitapoihin ja niiden merkityksestä yritysmäisen metsätalouden lisäämisessä.
