Maisterintutkielman toimeksiantajana toimi Metsäteho Oy. Tarve metsäalan työturvallisuuskulttuurin tutkimukseen syntyi, kun Metsäteho toteutti metsäalan tapaturmatilastoihin liittyvän raportin. Suomessa metsäalan työturvallisuuskulttuurin kartoitusta ei ollut aikaisemmin tehty ja koska kulttuurin ja ihmisten asenteiden tiedetään vaikuttavan sattuvien tapaturmien määrään ja organisaatioissa tehdyn turvallisuustyön vaikuttavuuteen, ryhdyttiin toteuttamaan kyselytutkimusta työturvallisuuskulttuurista.
Tavoitteena oli selvittää, millainen on puuhuollon parissa työskentelevien ihmisten työturvallisuuskulttuuri ja millaisia työturvallisuushaasteita henkilöstö koki alalla olevan tutkimushetkellä. Tavoitteen pohjalta syntyi kaksi tutkimuskysymystä. Tutkimuksessa selvitettiin millä tasolla kunkin ammattiryhmän turvallisuuskulttuuri on. Lisäksi selvitettiin mitkä asiat koettiin uhaksi turvallisuudelle ja millaisia keinoja vastaajat näkivät tilanteen parantamiseksi olevan.
Kysely sisälsi vastaajan perustietojen lisäksi Likert-asteikollisia kysymyksiä, monivalintakysymyksiä, sitoutumista mittaavia arviointiasteikollisia kysymyksiä sekä avoimia kysymyksiä. Kysely toteutettiin sähköisenä verkkolomakkeena, joka jaettiin Metsätehon osakasyhtiöihin ja heidän kauttaan yhtiöiden työmailla työskenteleville yrittäjille ja heidän henkilöstölleen. Kerätty aineisto anonymisoitiin eikä vastaajan työnantajaa voinut vastausten perusteella tunnistaa. Kyselyyn vastasi 2146 metsäalalla työskentelevää.
Ensimmäiseen tutkimuskysymykseen vastattiin määrittelemällä eri ammattiryhmien sijoittuminen turvallisuuskulttuurin tasoa kuvaavalle Bradleyn käyrälle. Bradleyn käyrän teorian mukaan, mitä korkeammalla tasolla turvallisuuskulttuuri on, sitä vähemmän työtapaturmia työyhteisössä sattuu. Käyrä koostuu neljästä tasosta siten, että mitä vahvempaa turvallisuuskulttuuria ammattiryhmän vastaukset ilmensivät, sitä korkeammalle tasolle ammattiryhmä sijoittui. Ammattiryhmät sijoitettiin käyrälle pisteyttämällä ammatti-ryhmät kuhunkin kysymykseen saatujen vastausten ammattiryhmäkohtaisten keskiarvojen avulla. Toiseen tutkimuskysymykseen saatiin vastaukset avoimien kysymysten analyysin avulla. Saadut vastaukset kategorisoitiin ja vastausten jakauman perusteella selvitettiin mitkä asiat koettiin turvallisuutta uhkaaviksi ja mitä keinoja turvallisuuden parantamiseksi olisi.
Tutkimuksessa mukana olleista ammattiryhmistä Bradleyn käyrälle korkeimmalle sijoittuivat terminaalityöntekijät ja puutavara-autoyrittäjät. Heikoiten sijoittuivat metsäkoneen- ja puutavara-autonkuljettajat. Keskiarvoisesti kyselyyn vastanneet sijoittuivat käyrän tasolle kolme eli metsäalan turvallisuuskulttuuri oli itsenäisellä tasolla. Suurimpana uhkana turvallisuudelle koettiin kiire ja huolimattomuus. Tärkeimpänä keinona oman työturvallisuuden parantamiseksi nähtiin keskittyminen ja ennakointi. Muilta ihmisiltä toivottiin huolellisuutta, ohjeiden noudattamista ja sitoutumista turvallisuusasioihin. Tulosten perusteella erityisesti metsäalalla itsenäistä työtä yksin tekevien turvallisuuskulttuurin kehittymiseen on syytä kiinnittää huomiota. Jotta metsäalan työturvallisuuskulttuuri saavuttaisi yhteisöllisen tason, tulisi alalla työskentelevien kokea voimakkaammin vastuuta myös muiden turvallisuudesta. Lisäksi kiireen taustalla olevia tekijöitä tulisi selvittää ja vähentää koko alan kattavasti.
