Migreeni on toistuvia päänsärkykohtauksia aiheuttava neurologinen sairaus, jonka esiintyvyys on hyvin laajaa – Suomessa migreeniä sairastaa lähes joka kymmenes väestöstä. Migreenin puhkeamisella on tutkimusten mukaan vahva yhteys genetiikkaan, ja migreenin hoidossa käytettyjen lääkevalmisteiden metabolia on oleellisesti sidoksissa geeneihin. Farmakogenetiikka tutkii tieteenalana, miten perintötekijät vaikuttavat lääkeaineiden aineenvaihduntaan ja niistä syntyvään lääkevasteeseen.
Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin migreenin estolääkkeenä käytetyn trisyklisen masennuslääkkeen, amitriptyliinin, metaboliassa esiintyviä mahdollisia geneettisiä eroja itä- ja länsisuomalaisten välillä. Tutkimus toteutettiin tarkastelemalla yli 10 000 Terveystalon Biopankin biopankkinäytettä, joista määritettiin kolmen CYP-entsyymin (CYP2C9, CYP2C19, CYP2D6) fenotyyppien esiintyvyys itä- ja länsisuomalaisissa. Tutkimustulosten mukaan eroavaisuudet fenotyyppien esiintyvyydessä itä- ja länsisuomalaisten välillä olivat maltillisia. Amitriptyliinin metaboliassa erityisen oleellisen CYP2C19 geenin osalta sekä normaalia hitaampi että hidas metabolia olivat yleisempiä idässä kuin lännessä. Hitaan metabolian riskinä on tavallista suuremmat plasmapitoisuudet ja siten lisääntyneet lääkevalmisteen haittavaikutusriskit. Näin ollen amitriptyliiniä tulisi hitailla metaboloijilla käyttää harkiten, aloittaa vaihtoehtoinen lääkitys tai pienentää aloitusannosta puoleen tavanomaisesta. Oikean annostuksen löytämisessä tulisi hyödyntää laboratorion pitoisuusmäärityskokeita. Lisäksi farmakogeneettisillä testeillä voitaisiin havaita mahdollinen geenien tarkempi polymorfia, ja siten varmistaa sekä turvallinen että tehokas yksilöllinen lääkehoito.
