Tässä maisteritutkielmassa tarkastellaan sitä, kuinka tuotantoeläinten yhteiskunnallista asemaa ja arvoa määriteltiin eläinten hyvinvointilain valmistelussa. Tutkimus kytkeytyy yhteiskunnallisen eläintutkimuksen viitekehykseen ja tarkemmin eläinpolitiikan tutkimukseen, jonka keskiössä on kysymys eläimiin liittyvistä yhteiskunnallisista määrittely- ja arvokamppailuista ja niiden taustalla olevista arvomuutoksista. Tuotantoeläimiä kohdellaan ja hyväksikäytetään hyvin eri tavoin verrattuna esimerkiksi lemmikkieläimiin. Tämä perustuu lainsäädännön näkökulmasta eläinten käyttötarkoitusten mukaisiin kategorioihin. Eläinten hyvinvointilain valmisteluun pureutumalla tarkastellaan yhteiskunnassa vallitsevia eläinkäsityksiä ja sitä, miten niiden varaan tuotantoeläinten asema hahmottuu.
Tutkimuksessa kartoitetaan tuotantoeläinten asemaa käsittelevää monitieteistä eläintutkimusta ja todetaan, että eläinten määrittelyä ja kategorisointia voidaan pitää luonteeltaan poliittisena toimintana. Tätä toimintaa lähestytään episteemisen hallinnan teoreettisen viitekehyksen näkökulmasta. Viitekehyksen kautta tarkastellaan lainvalmistelun osallisten argumentaatiota episteemisen työn operationalisoinnin avulla, jolloin analyysi kohdistuu siihen, kuinka argumentaatio rakentuu 1) ympäristön ontologian, 2) toimijuuden tunnistamisen sekä 3) normien ja ideaalien määrittelyn kautta. Tämän lisäksi tarkastellaan episteemisen auktoriteetin osuutta argumenteissa. Analyysi rakentuu siten, että argumenttien katsotaan edustavan erilaisia diskursseja, joissa tuotantoeläinten asema ja arvo määrittyvät eri tavoin. Diskurssien tunnistamisessa olennaisessa osassa on episteemisen työn käytännöllisen ja paradigmaattisen tason analyyttinen erottelu. Teoreettiseen viitekehykseen yhdistetään lisäksi oikeustieteellistä ajattelua koskeva näkökulma, lainvalmistelun intressiteorian sovellus sekä täsmennetään tieteen auktoriteettia päätöksenteossa.
Tutkimuksen aineistona toimivat eläinten hyvinvointilain hallituksen esityksen luonnokseen annetut sidosryhmälausunnot, jotka käsittelivät tuotantoeläimiä. Lausuntojen kontekstualisoimiseksi käsitellään myös esitysluonnosta. Lausuntojen analyysin tuloksena aineistosta tunnistettiin neljä diskurssia: sorron diskurssi, talouden ja kilpailukyvyn diskurssi, lainopillinen diskurssi sekä näyttöön perustuvan päätöksenteon diskurssi. Kutakin diskurssia kuvaa argumentaation perustaminen erilaisiin episteemisen työn premisseihin, eli objekteihin, niin käytännöllisellä kuin paradigmaattisellakin tasolla. Suurimmat erot koskevat tuotantoeläintalouden eettistä hyväksyttävyyttä sekä ideaalinäkemystä eläinten hyvinvoinnista. Keskeinen yhdistävä tekijä on tieteen auktoriteetin painottaminen, miltä osin erityisen painoarvon saa eläinten hyvinvointitutkimus sekä eläinlääketiede.
Tutkimuksen erityiseksi kontribuutioksi eläinpolitiikan sekä episteemisen hallinnan tutkimuskirjallisuuteen jäsentyy lainopillisen diskurssin ja oikeustieteellisen ajattelun täsmentäminen episteemisen hallinnan osatekijöiden mukaisesti. Tutkimus tuotti lisäksi tuoreen näkökulman eri tuotantoeläimiä koskevien diskurssien käsityksistä koskien tuotantoeläinten toimijuutta. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että tuotantoeläinten aseman ja arvon määrittelyssä on kyse episteemisestä hallinnasta, jossa eläinpoliittisten toimijoiden käsityseroja voidaan selittää episteemisen työn paradigmaattisten ja käytännöllisten tasojen eroilla.
(Tutkielma on tehty osana strategisen tutkimuksen neuvoston rahoittamaa SILE-hanketta, päätösnumerot 335442 ja 335655.)
