Koronakriisin puhjettua hämmennys, sairauden pelko ja poikkeusolot asettivat suomalaiset
jaettuun, vaikeaan tilanteeseen. Poikkeustilan vaikutukset eivät jakautuneet tasaisesti
suomalaisten kesken, vaan haavoittuvimmassa asemassa olevat henkilöt kärsivät
tilanteessa eniten. Tähän ajanjaksoon liittyi paljon avuntarvetta ja auttamishalua
yksilötasolla sekä yhteiskunnan eri sektoreilla.
Tutkielmassa tarkastellaan suomalaisten auttamiskäyttäytymistä koronakriisin ensimmäisen
aallon aikana keväällä 2020. Tutkimusongelma on, miten suomalaiset aktivoituivat
auttamaan koronakriisin aikana. Tutkimuksen aineistona käytettiin osana kansainvälistä
tutkimusprojektia kerättyä aineistoa. Aineisto on tilastollisesti edustava otos yli 15-vuotiaista
mannersuomalaisista. Aineistoa käsiteltiin määrällisin menetelmin SPSS-ohjelmalla etenkin
ristiintaulukointia hyödyntäen. Tutkimuksen tulkinnallinen viitekehys on solidaarisuus ja
altruismi.
Tulokset ovat pääsääntöisesti linjassa aikaisemman tutkimuksen kanssa, jonka mukaan
auttaminen oli sitä yleisempää, mitä läheisempi suhde on autettavan ja auttajan välillä.
Kriisin aikana yleisin auttamisen muoto on tutun henkilön auttaminen. Ryhmän sisäinen
solidaarisuus selittää tuttujen auttamisen suosiota, koska kukin yksilö kuuluu yleensä
useampiin solidaarisiin ryhmiin samanaikaisesti. Ryhmän sisäiseen solidaarisuuteen
vaikuttaa ryhmän normatiivinen perusta. Ryhmät voivat perustua toiminnallisuuteen,
yhteenkuuluvaisuuden tunteeseen, erityissuhteelle, tai yhteisen tavoitteen saavuttamiselle.
Tämä näkökulma kuvaa koronakriisiä osuvasti. Tavoitteelliseen auttamistoimintaan
osallistuttiin joko virallisia tai epävirallisia kanavia pitkin. Rahallinen auttaminen oli
yleisempää kuin organisoituun ja epäviralliseen toimintaan osallistuminen.
