“It's a clear statement to me: we don’t want to belong to your group” : How Finnish Online News Readers Justify Bans on Muslim Women’s Religious Veils

2000–luvun alusta lähtien Euroopassa on kasvavissa määrin esiintynyt taipumusta kieltää musliminaisia käyttämästä uskonnollisia huiveja. Perusteena on käytetty ajatusta siitä, että islamin traditiot kuten huivien käyttäminen symbolisoivat islamin alistavaa, uskonnollistavaa, fanaattista ja epäeurooppalaista luonnetta. Euroopassa onkin historiallisesti essentialisoitu ja toiseutettu muslimeja rakentamalla yksinkertaistettuja ”me vastaan he” -ajatusmalleja ”länsimaalaisten” ja ”muslimien” identiteettien eroista. Nämä käsitykset ovat muotoutuneet modernin yhteiskunnallisen liikehdinnän, kuten orientalismin ja kansallisvaltioiden rakentamisen, myötä. Viimeisten vuosikymmenten aikana globalisaatio ja siitä johtuva monikulttuurisuuden lisääntyminen ovat kuitenkin lisänneet huolta vallitsevien identiteettikäsitysten tulevaisuudesta. Näin ollen huivien kieltämisessä ei niinkään ole kysymys itse huiveista, vaan siitä, mitä lisääntyvä monimuotoisuus tarkoittaa perinteiselle käsitykselle siitä, ketä ”eurooppalaiset”, ”suomalaiset” ja ”muslimit” ovat. Kyseisten huolien seurauksena vähemmistöiltä vaaditaan yhä enemmän lojaaliuden osoittamista ”kansallista” kulttuuria kohtaan. Vaikka Suomessa ei ole otettu käyttöön laajaa huivikieltoa kuten Ranskassa ja joissain muissa Euroopan maissa, on siitä jo käyty poliittista keskustelua. Tutkimukset ovat myös osoittaneet, että islamia pidetään alituisesti suomalaisille perinteille vieraana ja luontaisesti erilaisena uskontona. Keskustelu muslimivähemmistöjen paikasta Suomessa tulee siis todennäköisesti jatkossakin olemaan keskeinen poliittinen aihe, joka väistämättä vaikuttaa siihen miten uskonnollisiin vähemmistöihin suhtaudutaan. Tästä syystä pro gradu –tutkielmani käsittelee sitä, miten huntujen käyttökieltoja kannattavat suomalaiset perustelevat mielipiteitään digiuutisartikkelien kommenteissa ja millaisia eroja ”suomalaisuuden” ja muslimihuivien välillä koetaan olevan. Analyysi havainnollistaa myös sitä, miten kommentit rakentavat ja vahvistavat syrjivää suomalaista kansallisidentiteettiä. Tutkimuskysymys, johon vastaan, on: miten Helsingin Sanomien verkkouutisten lukijat perustelevat musliminaisten uskonnollisten huivien kieltämistä kommenteissaan? Vuosilta 2016–2022 kerätyn 209 kommentin laadullisen sisällönanalyysin tulokset paljastivat, että musliminaisten huivien koetaan haastavan ”suomalaisuutta”, koska niiden katsotaan symboloivan sortoa, puolueellisuutta, integraation vastustusta, turvattomuutta ja ekstremismiä sekä terveysriskejä. Näin ollen tulokset osoittavat, että ”muslimi”-identiteetti koetaan täälläkin ”paikallisen” liberaalin identiteetin vieraana ja ahdasmielisenä vastakohtana. Musliminaisten tiettyjen perusoikeuksien, kuten uskonnonvapauden, kieltämistä perustellaan väittämällä, että kiellot ovat tapa suojella Suomen ja koko Euroopan valistuneita yhteiskuntia. Niin kauan kuin musliminaiset käyttävät uskonnollisia huiveja, heitä ei haluta hyväksyä suomalaiseen tai eurooppalaiseen ”sisäryhmään". Kaiken kaikkiaan tämä opinnäytetyö lisää ymmärrystä siitä, miten nimenomaan suomalaiset tulkitsevat islamia ja sen käytäntöjä, erityisesti intersektionaalisesta näkökulmasta.