E-urheilu on kasvattanut suosiotaan viimevuosina kiihtyvää vauhtia, ja e-urheilumarkkinat lähestyvätkin jo perinteisen urheilun markkinoita. Hidastavana tekijänä e-urheilun kasvulle voidaan kuitenkin nähdä sen organisaatiorakenteen perustavanlaatuiset erot verrattuna perinteiseen urheiluun. Siinä missä perinteisen urheilun organisaatiorakenteet ovat vakiintuneet vuosien saatossa mukailemaan niin kutsuttua urheilun pyramidirakennetta, ei e-urheilussa voida katsoa tämän toteutuvan. Tämä luo haasteita varsinkin e-urheilun kurinpidolle, sillä tämänhetkisessä tilanteessa on useita rinnakkaisia ja osin päällekkäisiä instansseja, jotka voivat asettaa e-urheilijoille kurinpidollisia sanktioita.
Tutkielma tarkastelee yhtäältä pelinkehittäjien ja toisaalta e-urheilun integriteettiä valvovan ESIC:n asettamia sanktioita. Kummallakin taholla on omat keinonsa sanktioida rikkeitä tehneitä e-urheilijoita. Nämä keinot ja niiden vaikuttavuudet vaihtelevat myös suuresti. Varsinkin pelinkehittäjien asettamia sanktioita leimaa niiden ennalta-arvaamattomuus sekä ehdottomuus. Pelinkehittäjillä on asemansa vuoksi mahdollisuus antaa kurinpidollisia sanktioita e-urheilijoille jo ennen ammattilaisuraa tapahtuneista rikkeistä. ESIC:n menettelytavat mukailevat pitkälti perinteisen urheilun vastaavia, mutta sen toimintaa hidastaa se, ettei siihen ole sitoutunut kuin pieni osa e-urheilun toimijoista.
Kurinpidolliset sanktiot vaikuttavat e-urheilijoiden perusoikeutena turvattuun elinkeinovapauteen. Tutkielman tarkoituksena on tarkastella e-urheilussa annettavia kurinpidollisia sanktioita Suomen perusoikeuksien yleisten rajoitusedellytysten kautta. Tutkielmassa selviää, ettei e-urheilun kurinpidollinen sanktiointi kestä kokonaisuudessaan tarkastelua Suomen perusoikeuksien valossa. ESIC:n kurinpito kestää tarkastelua tiettyyn pisteeseen asti, mutta pelinkehittäjien kurinpito ei laisinkaan.
