Laadullisen tapaustutkimuksen aiheena on digitaalisuus, julkisen palvelun median muutos ja Suomen yleisradiotoimintaa säätelevän lain muutos vuosina 2017–2022. Siinä tarkastellaan perinteisten medioiden – erityisesti julkisen palvelun median, muutosta digitalisaation aikakaudella. Digitalisaation myötä perinteiset mediat ovat joutuneet mukautumaan uuteen toimintaympäristöön, digitalisoimaan ja monikanavaistamaan palveluitaan ja siirtymään entistä vahvemmin verkkoon. Murros on haastanut vanhan liiketoiminnan ja vaikuttanut journalismiin, sen prosesseihin ja käytäntöihin.
Tutkimuksen teoreettinen viitekehys muodostuu julkisen palvelun teoriasta, digitalisaation murroksesta ja viestintäpolitiikan eri muodoista. Tutkimusaineisto on koottu aikaisemmasta tutkimuksesta, ja muista aihepiiriin liittyvistä dokumenteista ja lausunnoista. Tutkimuksessa käsitellään Medialiiton Yle-kantelua, sen taustoja ja sitä seuranneen lakimuutoksen vaikutuksia. Uusi muutos Ylen julkisen palvelun tehtävän sääntelyyn ja Yle-lain 7 §:ään, rajoittaa jatkossa sen mahdollisuutta julkaista tekstimuotoisia sisältöjä osana julkisen palvelun tehtävää. Lakimuutoksesta merkittävän teki se, että aiemmin Suomessa ei ollut rajattu Ylen julkisen palvelun tehtäviä. Aikaisemmat lain muutokset olivat ainoastaan lisänneet niitä.
Muutos synnytti huolta siitä, että se voi johtaa vapaasti saatavilla olevan laadukkaan journalismin määrän ja Ylen palveluiden supistumiseen verkossa, mikä voi heikentää kansalaisten tasavertaista tiedonsaantia ja demokratian edellytyksiä. Kehitys voi lisätä vaihtoehtoisten tietolähteiden määrää ja niiden käyttöä, disinformaatiota, valeuutisointia ja sisältöjen monimuotoisuuden vähenemistä. Sosiaalisen median myötä edellä esitetyt ilmiöt ovat yleistyneet, ja samalla vähentäneet uskottavuutta perinteisiltä tietoa tuottavilta medioilta. Kansalaisten luotto ja kiinnostus tietoa tuottaviin instituutioihin on yleisesti vähentynyt. Tutkimuksen tärkeimmät havainnot liittyvät julkisen palvelun median roolin merkitykseen kriisiaikojen yhteiskunnassa. Poikkeusaikana kansalaiset ovat turvautuneet vahvemmin Yleen ja muihin julkisen palvelun medioihin, ja luottamus instituutiota ja niiden tiedonvälitystä kohtaan on kasvanut. Osa akateemikoista kannattaa instituution tehtävien laajentamista, ja sen tehtävien supistamiseen suhtaudutaan yleisesti varauksella, vaikka uusliberalistiset arvot ohjaavat entistä vahvemmin nykypäivän eurooppalaista viestintäpolitiikkaa.
