5-hydroxytryptamine signalling between enterocytes and their precursors facilitates intestinal turnover
Title: | 5-hydroxytryptamine signalling between enterocytes and their precursors facilitates intestinal turnover |
Author(s): | Borgman, Vesa Petteri |
Contributor: | University of Helsinki, Faculty of Biological and Environmental Sciences |
Degree program: | Master's Programme in Genetics and Molecular Biosciences |
Specialisation: | Genetics and genomics |
Language: | English |
Acceptance year: | 2023 |
Abstract: |
Suolen epiteeli uusiutuu jatkuvasti. Suolen kantasolut ylläpitävät epiteelin uusiutumiskykyä ja niiden
jakautumisen häiriytymistä havaitaan niin ikääntymisen kuin suoliston sairauksien yhteydessä. Drosophila
melanogasterin keskisuoli on hyödyllinen mallielin kantasolujen jakautumisen ja suolen epiteelin uusiutumisen
tutkimiseen, sillä se vastaa toiminnallisesti nisäkkäiden ohutsuolta, mutta on solurakenteeltaan yksinkertaisempi.
Drosophilan keskisuoli jaetaan viiteen pääalueeseen, jotka eroavat toisistaan niin rakenteellisesti kuin
toiminnallisestikin. Alueiden välillä on eroja myös geenien ilmentämisessä. Drosophilan keskisuolen epiteeli on
yhden solukerroksen paksuinen. Se koostuu imukykyisistä enterosyyteistä, erityskykyisistä
enteroendokriinisoluista, kantasoluista ja enteroblasteista. Kantasolut erilaistuvat enterosyyteiksi enteroblastivaiheen
kautta.
5-hydroksitryptamiini aktivoi suolen epiteelin uusiutumista nisäkkäillä, mutta sen tarkempi toimintamekanismi
on edelleen tuntematon. Lisäksi 5-hydroksitryptamiinisignaloinnissa on löydetty nisäkkäillä
sukupuolisidonnaisia eroja. 5-hydroksitryptamiinisignalointi muodostaa monimutkaisen säätelyverkoston, koska
sillä on useita kohteita joilla on toisistaan poikkeavia vaikutuksia solujen toimintaan.
Maisterintutkielmani tavoitteena on tutkia 5-hydroksitryptamiinisignaloinnin vaikutuksia suolen kantasolujen
jakautumiseen sekä suolen epiteelin uusiutumiseen käyttäen Drosophilaa malliorganismina. Kokeet suoritetaan
molemmilla sukupuolilla. Tutkin ensin kuinka tavallista suurempi määrä 5-hydroksitryptamiinia vaikuttaa
ruokkimalla Drosophilaa 5-hydroksitryptofaanilla, joka on 5-hydroksitryptamiinin synteesireitin nopeuden
määräävän välivaiheen tuote. Lisäksi tutkin 5-hydroksitryptamiinisignaloinnin vaikutuksia tarkemmin sekä
vaimentamalla että vahvistamalla 5-hydroksitryptamiini-signalointireitin erästä tekijää. Värjään keskisuolet
immunofluoressenssimenetelmällä, jonka jälkeen kuvaan näytteet ja analysoin niitä niin visuaalisesti kuin
bioinformaatiotyökaluja käyttäenkin.
Tulokseni osoittavat, että 5-hydroksitryptamiinisignaloinnilla on sekä alueellisia että sukupuolisidonnaisia
vaikutuksia niin suolen kantasolujen lisääntymiseen kuin epiteelin uusiutumiseenkin. Vahvin vaikutus nähdään
näistä jälkimmäisessä, mikä viittaa siihen että 5-hydroksitryptamiinisignalointi vaikuttaa enteroblastien
erilaistumiseen enterosyyteiksi. Tuloksieni perusteella esitän hypoteesin, että enteroblastien ja enterosyyttien
välillä on kaksisuuntaista viestintää, joka mahdollistaa suolen epiteelin uusiutumisen. Koska
5-hydroksitryptamiinisignaloinilla on osoitettu olevan yhteys muun muassa Crohnin tautiin, voivat tulokseni
edesauttaa hoitokeinojen kehittämistä siihen ja muihin tulehduksellisiin suolistosairauksiin.
Intestinal stem cells maintain the regenerative potential of intestinal epithelium, which needs to be renewed
constantly. Dysregulation of intestinal stem cell proliferation is associated with aging and intestinal diseases. The
midgut of Drosophila melanogaster is a valuable model for studying intestinal stem cell driven tissue
regeneration. It is similar in function to the mammalian small intestine but has a simpler cellular structure.
Drosophila midgut is divided into five major regions with specialized physiological functions, characteristic
morphological features and distinctive gene expression profiles. The midgut consists of a monolayer of
absorptive enterocytes, small secreting enteroendocrine cells, intestinal stem cells and enteroblasts. Intestinal
stem cells differentiate into enterocytes through a transient enteroblast phase.
5-hydroxytryptamine has been shown to activate proliferation of intestinal epithelium in mammals, but its
mechanism of action is still unknown. Also, sex-specific differences in 5-hydroxytryptamine signalling have
been recorded in mammals. 5-hydroxytryptamine signalling pathway has several downstream targets that have
diverse downstream effect. Thus, 5-hydroxytryptamine signalling creates a complex and versatile regulatory
network.
The aim of my thesis is to study the effects of 5-hydroxytryptamine signalling on intestinal stem cell
proliferation and cellular turnover in Drosophila midgut in both sexes. The effects of excessive amounts of
5-hydroxytryptamine are first studied by feeding Drosophila with 5-hydroxytryptophan, a product of the rate-limiting
step in the 5-hydroxytryptamine synthesis pathway. The effects of 5-hydroxytryptamine signalling are
further studied by knocking down and overexpressing a component of the 5-hydroxytryptamine signalling
pathway in intestinal stem cells and enteroblasts. Dissected midguts are immunofluorescently stained, imaged
and analysed both visually and with bioinformatics tools.
The results indicate that 5-hydroxytryptamine signalling has both regional and sex-specific functions that affect
intestinal stem cell proliferation and cellular turnover in Drosophila midgut. The most dramatic effects are seen
in cellular turnover, which indicates that 5-hydroxytryptamine signalling plays a role in enteroblast
differentiation. Furthermore, the results suggest that bidirectional signalling between enteroblasts and dying
enterocytes facilitates cellular turnover in the midgut. As 5-hydroxytryptamine signalling is indicated in
inflammatory bowel diseases such as Crohn’s disease, my results might help in the development of treatments
for such conditions.
|
Keyword(s): | intestinal stem cells cellular turnover 5-hydroxytryptamine stem cell proliferation Drosophila melanogaster |
Files in this item
Files | Size | Format | View |
---|---|---|---|
Borgman_Petteri_thesis_2023.pdf | 6.620Mb |