Tämän kandidaatintutkielman tarkoituksena on pohjustaa alueellista tutkimusta käsityön valinnaisista opinnoista Suomessa peruskoulun opetussuunnitelman 2014 aikana. Menetelmä tutkielmassa on kuvaileva kirjallisuuskatsaus, ja tavoitteena on selvittää yhtäältä, minkälaista tutkimusta on jo tehty käsityön valinnaisuudesta ja toisaalta minkälaista alueellista tutkimusta on aiemmin tehty koulumaailmasta.
Tutkimuksessa käydään läpi 12 tieteellistä vertaisarvioitua artikkelia, 1 ammattilehden kirjoitus, 1 väitöskirja ja 11 opinnäytetyötä tutkituista aiheista. Artikkelit on haettu kolmesta tieteellisestä tietokannasta ja valittu sisällön, julkaisuajankohdan ja relevanssin mukaan. Tutkimukset käydään yksitellen läpi niiden merkittävän sisällön kannalta aihealueen mukaan, opinnäytteet erillään vertaisarvioiduista julkaisuista.
Tutkimuksen tuloksena on, että käsityön valinnaisuutta on tutkittu suhteellisen vähän uuden opetussuunnitelman aikana, ja merkittävin käynnissä tutkimus aiheesta on vielä julkaisematta. Oppilaiden ja opettajien asenteita ja kokemuksia uudesta opetussuunnitelmasta sen sijaan on tutkittu suhteellisen paljon, ja valinnaisuutta on tutkittu yleisesti teoreettisella tasolla. Koulujen alueellinen tutkimus on puolestaan keskittynyt koulujen eriytymiseen ja eriarvoisuuteen, ja tutkimuksissa käytettyjä menetelmiä aineiston käsittelyyn on tarjolla hyvin monia, mikä mahdollistaa erilaisten menetelmien kokeilemisen parhaan löytämiseksi. Opinnäytteissä käsityön valinnaisuutta oli tutkittu huomattavasti enemmän, ja tämän tutkimuksen merkittävin tulos löytyykin juuri niistä: vaikuttaa siltä, että uuden käsityön suosion väheneminen saattaa osaltaan johtua oppilaiden kokemasta sisältöjen valinnan mahdollisuuksien vähenemisestä yhdistetyn käsityön myötä.
