Browsing by Title

Yksi aikamme suurimmista ongelmista on biodiversiteetin nopea köyhtyminen. Suurin uhka lajiston monimuotoisuuden vähenemiselle ovat elinympäristöjen sirpaloituminen ja katoaminen. Suomessa suurin yksittäinen syy metsälajien harvinaistumiselle ja uhanalaistumiselle, sekä toiseksi yleisin syy lajien katoamiselle, on metsiemme käytön tehostumisen myötä vähentynyt lahopuun määrä ja laatu. Metsiemme noin 20 000–25 000 lajista noin 20–25 % on lahopuusta riippuvaisia saproksyylejä, joista ainakin 523 lajia on uhanalaistunut. Jopa valtapuulajeillamme elävä saproksyylilajisto on vaikeuksissa, sillä kuusella, männyllä ja koivulla, on kullakin yli 100 Suomen punaisella listalla, eli lajien uhanalaisiuusasteelta arvioitavaa lajia. Suomen maapinta-alasta valtaosan kattavissa talousmetsissä fokus on viime vuosikymmeninä ollut puun tuotoksen tehostamisessa. Samaan aikaan kaupunkimetsissä on alettu arvostaa metsien aineettomia hyötyjä, esimerkiksi virkistäytymisympäristönä. Kaupunkimetsien muuttunut käyttö ja kasvava ymmärrys lahopuun tärkeydestä biodiversiteetille mahdollistaakin lahopuun määrän lisäyksen ja siten biodiversiteetin suojelun kaupunkimetsissä. Tässä tutkimuksessa lahopuuston diversiteettiä, eli määrä ja laatua tutkittiin hoidetuissa ja hoitamattomissa kaupunkimetsissä, sekä luonnontilaisen kaltaisissa metsissä. Metsien lahopuujatkumon ja luonnontilaisuuden määrityksessä käytettiin apuna metsien luonnontilaisuudesta indikoivia kääpälajeja. Lahopuuston tilavuus, kappalemäärä ja diversiteetti erosivat merkittävästi eri metsäluokkien välillä. Lahopuuston tilavuus oli pienin hoidetuissa kaupunkimetsissä 12,09 m3/ha, keskiverto hoitamattomissa kaupunkimetsissä 60,50 m3/ha ja suurin luonnontilaisen kaltaisissa metsissä 72,03 m3/ha. Suurin lahopuun tilavuus 181,85 m3/ha mitattiin luonnontilaisen kaltaisessa metsässä ja matalin 1,69 m3/ha hoidetussa kaupunkimetsässä. Lahopuiden ja lahopuukappaleiden määrä oli pienin hoidetuissa kaupunkimetsissä, noin 3 kertaa suurempi hoitamattomissa kaupunkimetsissä ja noin 5 kertaa suurempi luonnontilaisen kaltaisissa metsissä. Luonnontilaisen kaltaisissa metsissä oli hoidettuihin kaupunkimetsiin verrattuna yli 5 kertaa enemmän kuusi-, 8 kertaa enemmän koivu-, ja 6 kertaa enemmän haapalahopuuta, eikä hoidetuissa kaupunkimetsissä ollut lainkaan mäntylahopuuta. Luonnontilaisen kaltaisten metsien lahopuuston diversiteetti oli hoidettuihin kaupunkimetsiin verrattuna kolminkertainen. Lahopuuston diversiteetin ja indikaattorikääpien esiintymien perusteella metsien rakenteellinen ja lajistollinen monimuotoisuus oli huomattavasti korkeampi luonnontilaisen kaltaisissa metsissä kuin kaupunkimetsissä, erityisesti hoidetuissa kaupunkimetsissä

Ei saatavilla

Ilmaston lämpeneminen ja elinympäristöjen häviäminen ovat maailmanlaajuisesti vakavimpia uhkia luonnon monimuotoisuudelle. Elinympäristöjen häviäminen on aiheuttanut monimuotoisuudelle jo pitkään laaja-alaista tuhoa, kun taas ilmastonmuutoksen vaikutusten arvioidaan ilmenevän todellisessa mittakaavassaan vasta tulevien vuosien ja vuosikymmenten aikana. Jo nyt ilmastonmuutoksen on havaittu vaikuttavan muun muassa eliölajien levinneisyyksiin, runsauksiin ja fenologiaan. Elinympäristöjen häviämisen tiedetään puolestaan aiheuttavan lajiston yksipuolistumista, kun elinympäristöjensä suhteen vaativat spesialistilajit taantuvat ja sopeutumiskykyisemmät generalistilajit runsastuvat. Linnut ovat paljon tutkittu eläinryhmä, minkä takia lintujen käyttäminen elinympäristöjen tilaa ilmentävinä bioindikaattoreina on mielekästä. Lintujen on havaittu reagoivan ilmastonmuutokseen muun muassa aikaistamalla kevätmuuttoa ja munintaa sekä levittäytymällä kohti korkeampia leveysasteita. Elinympäristöjen tuhoutumisen ja pirstoutumisen tiedetään yksipuolistavan lintuyhteisöjen lajikoostumuksia ja esimerkiksi Suomessa metsien häviämisen on havaittu aiheuttavan monien metsälintujen kantojen voimakasta taantumista. Pohjois-Euroopassa pitkä ja kylmä talvi on linnuille raskas ajanjakso, jolloin talvehtivien lintujen kuolleisuus voi kasvaa korkeaksi. On havaittu, että ilmastonmuutoksen myötä lämpenevät talvet saattavat parantaa joidenkin lintujen hengissä säilymistä talven aikana, mikä saattaa aiheuttaa muutoksia lajien levinneisyyksiin ja runsauksiin. Lisäksi on todettu, että laadukas elinympäristö voi parantaa esimerkiksi metsätiaisten selviytymistä talvesta. Tutkielmassani kuvaan, miten talvien lämpötila ja elinympäristöjen laatu vaikuttavat Suomessa talvehtivien lintujen hengissä säilymiseen. Aineistoinani käytän Luonnontieteellisen keskusmuseon koordinoimia talvilintulaskenta-aineistoja, Ilmatieteen laitoksen lämpötila-aineistoja sekä Luonnonvarakeskuksen Valtakunnan metsien inventointi -aineistoja. Esimerkkilajeinani käytän neljää Suomessa yleisenä talvehtivaa metsälintua: puukiipijää (Certhia familiaris), töyhtötiaista (Lophophanes cristatus), hömötiaista (Poecile montanus) ja hippiäistä (Regulus regulus). Havaitsin, että kaikki tutkimani lintulajit selviytyivät talvesta paremmin laadukkaissa, tutkimukseni tapauksessa metsäisissä, elinympäristöissä. Elinympäristön metsäisyyden vaikutus hengissä säilymisen parantumiseen selittyy todennäköisesti lintujen talvenaikaisella ravinnolla sekä ravinnonhankintatavoilla. Ilmiö saattaa myös kuvastaa lajien paikkauskollisuutta ja parvien sisäisiä hierarkioita. Havaitsin myös, että vain osa tutkimistani lajeista hyötyi lämpimämmistä talvista: hippiäisen ja puukiipijän selviytyminen parantui talvilämpötilojen noustessa, kun taas töyhtö- ja hömötiaisen selviytymiseen talvien lämpötilalla ei ollut vaikutusta. Ilmiö saattaa selittyä lajien levinneisyyksillä, sillä lajit, jotka hyötyivät korkeammista lämpötiloista, selviytyivät paremmin etelässä. Vastaavasti lajit, joiden selviytyminen ei parantunut talvilämpötilojen noustessa, selviytyivät paremmin pohjoisessa. Hippiäinen ja puukiipijä saattavat olla ilmastonmuutoksesta ainakin aluksi hyötyviä lajeja, joiden voidaan mahdollisesti odottaa levittäytyvän kohti pohjoista tulevien vuosien ja vuosikymmenten aikana. Sen sijaan töyhtö- ja hömötiainen ovat taantuneet voimakkaasti viimeisen 15–20 vuoden aikana. Suurin yksittäinen syy lajien taantumiselle on metsien häviäminen. Jos taantuminen halutaan pysäyttää, tarvitaan nopeita ja tehokkaita toimia Suomen metsäluonnon tilan kohentamiseksi.

Local climatic interactions between ice, ocean and atmosphere in Northwest Atlantic are significant due to their impacts on global climate. Sea-surface conditions and their links to major climatic patterns during the late-Holocene offshore southeastern Newfoundland, Placentia Bay, were studied using diatoms as paleobioindicators. The record indicates moderate conditions with Arctic influence being little stronger than Atlantic influence during the time period between 5.8 and 4.75 ka BP. The time period between 4.75 and 2 ka BP is dominated by Atlantic influence, except for a cold pulse around 3.5 ka BP. There is a considerable increase in Arctic influence during the time period between 2 and 0.4 ka BP. The strength of the inner Labrador Current seems to be the most important factor affecting the conditions in Placentia Bay. It follows both the NAO index and the strength of AMOC being strongest when the NAO index is positive and AMOC is strong. Cold periods in the record match with positive NAO. Meltwater and sea ice content in the inner Labrador Current seems to be dependent on the conditions in Baffin Bay. The AO index and the orbitally driven HTM, Neoglacial cooling and Roman warm period events affected the dynamics in Baffin Bay during the late-Holocene. Also, the AMOC caused either additional cooling or melting in the region depending on its strength. The major shift at 2 ka BP matched with a recorded shift in the deep convection rate in the Labrador Sea.

The aim of this study was to examine the leaf endophytic bacteria in Plantago lanceolata. The first aim was to get a comprehensive picture of the bacterial diversity, by screening for the different bacterial genera inside the leaves. Furthermore, I aimed to examine the effect of soil and maternal genotype on the endophytic community within P. lanceolata leaves and search for clues of vertical inheritance of endophytes from parent to offspring via seeds. I studied the endophytic bacteria by extracting DNA from the plant leaves and by trying to amplify any bacterial DNA present to get a view of the bacterial diversity in the leaves. My aim was to compare the bacterial community of the mother plants to that of their offspring and also to compare the bacterial communities of plants grown in different soil conditions. Furthermore, I tried to study how the soil conditions affect the growth of P. lanceolata seedlings. I collected seeds and leaf samples of P. lanceolata from Åland, Southwestern Finland, from a population that is part of the ongoing long-term metapopulation research started in Åland in the early 90’s. I marked 21 plant individuals (hereafter referred to as the “mother plants”) in the field in June, when collecting the first leaf samples. In August I collected all seeds from the same plant individuals and a second set of leaf samples. I also collected soil samples from the same location. With the seeds collected from the wild population I executed a growth experiment in Viikki, Helsinki. I grew one set of seeds in twice autoclaved sand (hereafter referred to as the “sterile soil”) and another set in twice autoclaved sand mixed with soil collected from the Åland population (hereafter referred to as the “environmental soil”). I surface sterilized all seeds and then sowed each in their own growth pot and placed them in a growth chamber. During the experiment I took measurements of the leaves. At end of the growth experiment, I took samples of the leaves and surface sterilized them to exclude any epiphytic microorganisms from the analysis. I also surface sterilized the leaf samples taken from the mother plants. I then extracted DNA from the leaf samples and run PCR to amplify certain regions of the bacterial 16S rDNA gene, that is widely used in bacterial taxonomy. The obtained DNA reads where then clustered into Operational Taxonomic Units (OTUs) and assigned taxonomy using SILVA reference database. Mitochondria and chloroplasts of eukaryotic organisms also harbour 16S rDNA regions, so the challenge of studies looking at endophytic bacteria is to exclude the 16S regions of mitochondria and chloroplasts. This proved to be a problem in my study also. More than 86% of all DNA reads obtained turned out to be from P. lanceolata mitochondria and more than 12% from P. lanceolata chloroplasts. Only a bit more than 1% of the reads were eubacterial. This effectively hindered reliable analysis of the endophyte community. I nevertheless analysed the observed eubacterial diversity although the results must be taken as only preliminary and with utmost caution. The eubacterial reads clustered into 218 OTUs, representing 71 different bacterial genera. Six most common genera constituted over 83% of eubacterial reads. Most of these bacteria, most notably Shewanella, Ralstonia and Halomonas, could be identified as being clearly contaminants and not real endophytes. For the 65 less common bacterial genera I performed community analysis using Bray-Curtis Dissimilarity index and Analysis of Similarities (ANOSIM). The results showed that there was a significant difference between the different soil treatments (P = 0.014, R = 0.3787) and also between the two growth chambers (P = 0.011, R = 0.5493). I found no effect of maternal genotype on the bacterial community. Therefore, I observed no sign of vertical inheritance of endophytes. The growth experiment results showed that germination percentage was significantly lower in the environmental soil than in the sterile soil for all genotypes (F = 10.78, P = 0.0012). However, seedling in the environmental soil grew bigger than the seedlings in the sterile soil (F = 10.91, P < 0.0001). For future studies on similar topics, validating molecular methods before large scale sequencing could yield more reliable results. Size fractionating the DNA products of the first PCR round could exclude most mitochondrial sequences and hence allow better analysis of endophytes. This would enable studying interesting questions on coevolution and ecology of host-endophyte interactions. Although I did find some differences in the bacterial communities of different treatments, these results must be considered with caution and as only preliminary.

Goal-directed behavior is reliant on the ability to choose correct actions to perform given the context of the situation while minimizing the interfering effect of goal-irrelevant stimuli. The ability to suppress inappropriate responses is called response inhibition. It can be seen as a higher order cognitive function which is one of the cornerstones for adaptive behavior in ever changing environment. Neural oscillations have been previously used to study at the neuronal processes underlying cognitive processes such as response inhibition. Neural oscillations are rhythmic fluctuation in the excitability of a neuron or a group of neurons. These temporal windows of excitability are thought to underlie efficient communication by changing the efficacy of the synaptic transmissions between neurons/group of neurons. Although, a lot has been uncovered about the different oscillations and their possible role in response inhibition, very little is known how the spectral content (power of a frequency) adapts across as the animal is learning to suppress their responses to new novel stimuli. This kind of learning associated spectral content adaptations has been observed previously in humans during motor learning for example. In the current study we aimed to look how spectral content adapts as the animals learn to suppress their responses to novel stimuli. We used head fixed rats on a treadmill that were trained to perform Go/NoGo task. Each rat performed 1-4 learning scenarios during which the “rules” for Go/NoGo task changes in an attentional set-shifting paradigm. We measured EEG from most of the rat’s cortex. EEG was measured from the point where the rat was first introduced to these novel stimuli until the rat had learned the new stimulus-response contingences. This EEG was divided into learning stages and the power spectrum was calculated for each of them. We observed power peaks centered around 1Hz, 2Hz, 4Hz, 8Hz and 11Hz across learning stages. However further analyses comparing average power across learning stages showed that these changes were not statistically significant. Thus, we did not observe gradual changes in power while rats were learning to suppress their responses to novel stimuli.

Ilmastonmuutoksen torjuminen edellyttää ihmiskunnalta määrätietoisia toimia fossiilisten polttoaineiden käytön lopettamiseksi kasvihuonekaasupäästöjen lopettamiseksi. Yksi tärkeimmistä kysymyksistä ratkaistavaksi on yhä enenevissä määrin kehittyneeseen teknologiaan nojautuvien ihmisyhteisöjen energiansaannin varmistaminen. Ydinvoimaa pidetään luotettavana, tehokkaana ja ennen kaikkea jo olemassa olevana ratkaisuna käsillä olevan energiamurroksen toteuttamiseksi. Kaikki teknologiat ovat kuitenkin poliittisia ja ydinvoima ehkä kaikista teknologioista eniten mielipiteitä jakava. Toisaalta lupaus ainakin päällisinpuolin yksinkertaisesta ja tehokkaasta teknologisesta ratkaisusta puhuttelee monia. Toisaalta ydinvoiman käyttöön ja käyttöön ottoon liittyy suuria epävarmuustekijöitä, kuten rakentamisen hinta, ilmastonmuutoksen vaikutukset voimaloiden toimintaan ja suurvaltapoliittiset siirrot maailmanpolitiikan pelilaudalla. Tämä tutkielma ottaa selvää, kuinka ydinvoiman rooliin energiamurroksen ajurina suhtaudutaan Suomessa ja Ranskassa – kahdessa vauraassa, ydinvoimaa paljon hyödyntävässä Euroopan unionin jäsenmaassa. Aineistona on käytetty suomalaisen Helsingin Sanomat ja ranskalaisen Le Monde päivittäin ilmestyvien sanomalehtien ilmastonmuutosta ja ydinvoimaa käsitteleviä pääkirjoituksia. Analysoidut kirjoitukset ovat Pariisin ilmastosopimuksen ja vuoden 2021 lokakuun väliseltä ajalta. Lähtökohtani on, että Suomen ja Ranskan tärkeimmät sanomalehdet käyttävät aktiivisesti valtaa vaikuttaakseen lukijoidensa suhtautumiseen. Näin ollen Le Monde ja Helsingin Sanomat tarjoavat yhden ikkunan, jonka kautta tarkastella myös laajemmassa asiayhteydessä suomalais ja ranskalaista energia- ja ilmastopolitiikkaa. Käsiteltävät maat ovat monella tapaa samanlaisia, mutta poikkeavat myös paljon toisistaan, mikä näkyy myös maiden ydinvoimakannoissa. Ranska on entinen suurvalta, jonka ydinvoimaloilla on selvä merkitys suurvalta-aseman edes osittaiseksi palauttamiseksi. Suomi on sodan hävinnyt, todella nopeasti teollistunut maa, jolle alusta asti rauhanomainen ydinvoima on vipuvarsi oman teollisen tuotannon edistämiseksi. Analyysissä käy ilmi, että sanomalehdissä ydinvoimaan – sekä energiamurrokseen yleisesti – suhtaudutaan eri tavoilla Ranskassa ja Suomessa. Ranskassa korostuu sosiaalisen oikeudenmukaisuuden merkitys pysyvien ilmastoratkaisujen saavuttamiseksi, kun taas Suomessa pääkirjoituksia värittää ennen kaikkea markkinaorientoitunut tehokkuusajattelu. Suhtautuminen ydinvoimaan on myös erilainen. Ranskassa korostetaan ydinvoimaan liittyviä epävarmuustekijöitä. Suomessa puolestaan painotetaan ydinvoiman todistettuja vahvuuksia, erityisesti tehokkuutta ja päästöttömyyttä.

Even though bats have no specialized predators in the temperate zone, they are still predated on. In fact, 11% of their annual mortality is caused by avian predators, especially owls. Bats are particularly vulnerable at emergence from their roost because this behaviour is very predictable. Because a successful predation event is mortal, it would be expected that bats need antipredatory responses to avoid it. The time and focus for these responses need to be shared with foraging in a way that maximizes survival. I studied antipredatory responses of bats in two settings: 1. during roost emergence and 2. during foraging at tawny owl territories and at places where there have been no tawny owl sightings. I collected acoustic data from 24 roosts and 11 foraging grounds for 10-13 nights. The roost emergence data was collected with the help of citizen science. Two controlled predation threats, recorded tawny owl calls and nestling sounds, were used. Nestling sounds were only played during roost emergence. In both tests music and silence were used as controls. Owl calls, music or tawny owl territory have no effect on bat presence when they are foraging. However, bats alter their emergence time and leave over 20 minutes later when tawny owl calls are played outside the roost. There is no difference in exit time when music or nestling sounds are played. These results show that bats have antipredatory responses. They also suggest that bats may be able to recognize high-risk situations and allocate their behaviour accordingly or that they place higher importance on foraging than avoiding predation.

Individuals of long-lived animal species can improve their reproductive success through experience. While individual’s resources available for survival and reproduction decrease toward the end of its lifespan through senescence, terminal investment hypothesis predicts the less likely old individuals reproduce again the more they invest in their current offspring. Experience gained through a long lifespan might have an important role in changing behavior to optimize the use of resources and compensate the effects of senescence. In addition, behavioral plasticity allows animals to respond changes in their habitat within much shorter timespan than on an evolutionary timescale. Svalbard reindeer (Rangifer tarandus platyrhynchus) is a wild subspecies of reindeer. It is only found in Svalbard, a remote archipelago in the Arctic with extreme weather conditions rapidly changing due to climate change. It has been isolated at least 5000 years and adapted to a barren habitat with nearly no hunting, predation or harassment of flying insects. The objective of this study is to investigate the effect of age and a calf at heel in Svalbard reindeer females’ maternal, vigilant, and social behavior and time budget in the light of life history theory and its senescence and terminal investment hypotheses. I carried out the field work for the study in two periods in summer in Semmeldalen valley and the south-western part of Reindalen valley on the island of Spitsbergen, Svalbard. I collected behavioral data on marked individuals by instant scan sampling and focal watch methods, wrote observations down manually and later fed them into computer. In addition, I have used birth year data collected by the long-term monitoring program by the Norwegian Polar Institute. I used generalized linear mixed models to analyze the effects of age and calf at heel to the behavior of females. The main results include that young dams maintained shorter distance to their calf in July than in August, and old females were less vigilant. Younger dams and older females without calves were in smaller groups than older dams and younger females without calves. In addition, females with calves spend proportionately less time lying down than females without calves. Dams maintained a longer distance to the nearest neighbor than females without calves. Older dams spend proportionately more time feeding and in groups in August than younger dams. These results show that the age and calf at heel do play a role in the behavior of Svalbard reindeer females and the effect varies over the course of the short Arctic summer. Experience may make older females more effective mothers by optimize the use of resources for example from vigilance to feeding in a predator-free environment. On the other hand, senescence may affect the amount of energy females can spend on their calves, potentially influencing their survival.

Kevyen liikenteen kulkutapaosuus on viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana jatkuvasti vähentynyt autoliikenteen samalla kasvaessa. Autoliikenteen aiheuttamat ekologiset ja yhteiskunnalliset haittavaikutukset ovat yleisessä tietoudessa, ja autoliikenteen kasvu on asetettu kyseenalaiseksi. Kevyen liikenteen kulkutapaosuus ei silti ole noussut huolimatta useista sille asetetuista tavoitteista. Tässä tutkimuksessa selvitetään, millainen kevyen liikenteen asema ja rooli Tiehallinnon liikennesuunnittelussa on ja mistä tekijöistä se muodostuu. Aineistona ovat eri organisaatiotasojen ja aikavälien liikennesuunnitelmat. Tutkimuksen näkökulma on kognitiivinen instituutionäkökulma. Kevyen liikenteen asemaa tarkastellaan tutkimalla, mitkä perustavanlaatuiset käsitykset ja oletukset ohjaavat liikennesuunnittelua Tiehallinnossa ja vaikuttavat siten liikennemuotojen erilaiseen asemaan. Tutkimuksessa osoitetaan, miten nämä suunnittelun lähtökohdat (eli ongelmanasettelu) rajaavat toimintavaihtoehtoja ja keinoja suunnittelussa. Näin kuvataan, millaista liikennepolitiikka Tiehallinnossa harjoitetaan kevyen liikenteen näkökulmasta. Tutkimuksen tuloksena on, että kevyttä liikennettä ei mielletä autoliikenteen tapaan liikenteeksi, jonka sujuvuuden ja toimivuuden koettaisiin olevan välttämätöntä yhteiskunnan ja talouden toiminnan kannalta. Kevyen liikenteen hyödyt ympäristöllisesti ja sosiaalisesti kestävänä liikkumisena tunnetaan, ja vastaavasti autoliikenteen kasvun haitat yleisesti tiedostetaan, mutta se ei ole muuttanut liikennesuunnittelun ongelmanasettelua. Liikenteen määrää koskeva ennuste on liikennesuunnittelun lähtökohtana. Autoliikenteen kasvua pidetään merkkinä taloudellisesta toimeliaisuudesta, eikä siihen siksi haluta puuttua. Autoliikenteen sujuvuuden turvaaminen on edelleen tärkeimmällä sijalla, ja yhteiskunnalliset tavoitteet, kuten kevyen liikenteen edistäminen, pyritään saavuttamaan erillisjärjestelyin, elleivät ne ole saavutettavissa sujuvuuden kanssa samanaikaisesti. Strategisissa, pitkän tähtäyksen suunnitelmissa näkyy selkeä pyrkimys yhteiskunnalliseen liikennepolitiikkaan ja -suunnitteluun. Niiden ohjaus keskipitkän aikavälin suunnitelmiin on kuitenkin heikkoa. Yhteiskunnalliset tavoitteet, mukaan lukien kevyen liikenteen tavoitteet, ovat usein niin väljästi muotoiltuja, että ne jättävät paljon varaa tulkinnoille. Yhteiskunnallisten tavoitteiden taustalla vaikuttavat perinteisen liikennekeskeisen väyläpolitiikan mukaiset näkemykset. Suunnittelussa vastataan taloudellisesta kasvusta aiheutuvaan liikenteen kysyntään liikenneyhteyksiä parantamalla. Liikennemuotoja ja eri tavoitealueita myös tarkastellaan liikennekeskeisen mallin mukaisesti erillisinä, eikä autoliikenteen kehittämisen katsota esimerkiksi vaikuttavan kevyen liikenteen asemaan. Vaikka puhutaan liikennejärjestelmäsuunnittelusta, ei käytännössä kuitenkaan suunnitella kokonaisuutta, vaan sen irrallisia osia.