Browsing by Title

Local climatic interactions between ice, ocean and atmosphere in Northwest Atlantic are significant due to their impacts on global climate. Sea-surface conditions and their links to major climatic patterns during the late-Holocene offshore southeastern Newfoundland, Placentia Bay, were studied using diatoms as paleobioindicators. The record indicates moderate conditions with Arctic influence being little stronger than Atlantic influence during the time period between 5.8 and 4.75 ka BP. The time period between 4.75 and 2 ka BP is dominated by Atlantic influence, except for a cold pulse around 3.5 ka BP. There is a considerable increase in Arctic influence during the time period between 2 and 0.4 ka BP. The strength of the inner Labrador Current seems to be the most important factor affecting the conditions in Placentia Bay. It follows both the NAO index and the strength of AMOC being strongest when the NAO index is positive and AMOC is strong. Cold periods in the record match with positive NAO. Meltwater and sea ice content in the inner Labrador Current seems to be dependent on the conditions in Baffin Bay. The AO index and the orbitally driven HTM, Neoglacial cooling and Roman warm period events affected the dynamics in Baffin Bay during the late-Holocene. Also, the AMOC caused either additional cooling or melting in the region depending on its strength. The major shift at 2 ka BP matched with a recorded shift in the deep convection rate in the Labrador Sea.

The aim of this study was to examine the leaf endophytic bacteria in Plantago lanceolata. The first aim was to get a comprehensive picture of the bacterial diversity, by screening for the different bacterial genera inside the leaves. Furthermore, I aimed to examine the effect of soil and maternal genotype on the endophytic community within P. lanceolata leaves and search for clues of vertical inheritance of endophytes from parent to offspring via seeds. I studied the endophytic bacteria by extracting DNA from the plant leaves and by trying to amplify any bacterial DNA present to get a view of the bacterial diversity in the leaves. My aim was to compare the bacterial community of the mother plants to that of their offspring and also to compare the bacterial communities of plants grown in different soil conditions. Furthermore, I tried to study how the soil conditions affect the growth of P. lanceolata seedlings. I collected seeds and leaf samples of P. lanceolata from Åland, Southwestern Finland, from a population that is part of the ongoing long-term metapopulation research started in Åland in the early 90’s. I marked 21 plant individuals (hereafter referred to as the “mother plants”) in the field in June, when collecting the first leaf samples. In August I collected all seeds from the same plant individuals and a second set of leaf samples. I also collected soil samples from the same location. With the seeds collected from the wild population I executed a growth experiment in Viikki, Helsinki. I grew one set of seeds in twice autoclaved sand (hereafter referred to as the “sterile soil”) and another set in twice autoclaved sand mixed with soil collected from the Åland population (hereafter referred to as the “environmental soil”). I surface sterilized all seeds and then sowed each in their own growth pot and placed them in a growth chamber. During the experiment I took measurements of the leaves. At end of the growth experiment, I took samples of the leaves and surface sterilized them to exclude any epiphytic microorganisms from the analysis. I also surface sterilized the leaf samples taken from the mother plants. I then extracted DNA from the leaf samples and run PCR to amplify certain regions of the bacterial 16S rDNA gene, that is widely used in bacterial taxonomy. The obtained DNA reads where then clustered into Operational Taxonomic Units (OTUs) and assigned taxonomy using SILVA reference database. Mitochondria and chloroplasts of eukaryotic organisms also harbour 16S rDNA regions, so the challenge of studies looking at endophytic bacteria is to exclude the 16S regions of mitochondria and chloroplasts. This proved to be a problem in my study also. More than 86% of all DNA reads obtained turned out to be from P. lanceolata mitochondria and more than 12% from P. lanceolata chloroplasts. Only a bit more than 1% of the reads were eubacterial. This effectively hindered reliable analysis of the endophyte community. I nevertheless analysed the observed eubacterial diversity although the results must be taken as only preliminary and with utmost caution. The eubacterial reads clustered into 218 OTUs, representing 71 different bacterial genera. Six most common genera constituted over 83% of eubacterial reads. Most of these bacteria, most notably Shewanella, Ralstonia and Halomonas, could be identified as being clearly contaminants and not real endophytes. For the 65 less common bacterial genera I performed community analysis using Bray-Curtis Dissimilarity index and Analysis of Similarities (ANOSIM). The results showed that there was a significant difference between the different soil treatments (P = 0.014, R = 0.3787) and also between the two growth chambers (P = 0.011, R = 0.5493). I found no effect of maternal genotype on the bacterial community. Therefore, I observed no sign of vertical inheritance of endophytes. The growth experiment results showed that germination percentage was significantly lower in the environmental soil than in the sterile soil for all genotypes (F = 10.78, P = 0.0012). However, seedling in the environmental soil grew bigger than the seedlings in the sterile soil (F = 10.91, P < 0.0001). For future studies on similar topics, validating molecular methods before large scale sequencing could yield more reliable results. Size fractionating the DNA products of the first PCR round could exclude most mitochondrial sequences and hence allow better analysis of endophytes. This would enable studying interesting questions on coevolution and ecology of host-endophyte interactions. Although I did find some differences in the bacterial communities of different treatments, these results must be considered with caution and as only preliminary.

Goal-directed behavior is reliant on the ability to choose correct actions to perform given the context of the situation while minimizing the interfering effect of goal-irrelevant stimuli. The ability to suppress inappropriate responses is called response inhibition. It can be seen as a higher order cognitive function which is one of the cornerstones for adaptive behavior in ever changing environment. Neural oscillations have been previously used to study at the neuronal processes underlying cognitive processes such as response inhibition. Neural oscillations are rhythmic fluctuation in the excitability of a neuron or a group of neurons. These temporal windows of excitability are thought to underlie efficient communication by changing the efficacy of the synaptic transmissions between neurons/group of neurons. Although, a lot has been uncovered about the different oscillations and their possible role in response inhibition, very little is known how the spectral content (power of a frequency) adapts across as the animal is learning to suppress their responses to new novel stimuli. This kind of learning associated spectral content adaptations has been observed previously in humans during motor learning for example. In the current study we aimed to look how spectral content adapts as the animals learn to suppress their responses to novel stimuli. We used head fixed rats on a treadmill that were trained to perform Go/NoGo task. Each rat performed 1-4 learning scenarios during which the “rules” for Go/NoGo task changes in an attentional set-shifting paradigm. We measured EEG from most of the rat’s cortex. EEG was measured from the point where the rat was first introduced to these novel stimuli until the rat had learned the new stimulus-response contingences. This EEG was divided into learning stages and the power spectrum was calculated for each of them. We observed power peaks centered around 1Hz, 2Hz, 4Hz, 8Hz and 11Hz across learning stages. However further analyses comparing average power across learning stages showed that these changes were not statistically significant. Thus, we did not observe gradual changes in power while rats were learning to suppress their responses to novel stimuli.

Ilmastonmuutoksen torjuminen edellyttää ihmiskunnalta määrätietoisia toimia fossiilisten polttoaineiden käytön lopettamiseksi kasvihuonekaasupäästöjen lopettamiseksi. Yksi tärkeimmistä kysymyksistä ratkaistavaksi on yhä enenevissä määrin kehittyneeseen teknologiaan nojautuvien ihmisyhteisöjen energiansaannin varmistaminen. Ydinvoimaa pidetään luotettavana, tehokkaana ja ennen kaikkea jo olemassa olevana ratkaisuna käsillä olevan energiamurroksen toteuttamiseksi. Kaikki teknologiat ovat kuitenkin poliittisia ja ydinvoima ehkä kaikista teknologioista eniten mielipiteitä jakava. Toisaalta lupaus ainakin päällisinpuolin yksinkertaisesta ja tehokkaasta teknologisesta ratkaisusta puhuttelee monia. Toisaalta ydinvoiman käyttöön ja käyttöön ottoon liittyy suuria epävarmuustekijöitä, kuten rakentamisen hinta, ilmastonmuutoksen vaikutukset voimaloiden toimintaan ja suurvaltapoliittiset siirrot maailmanpolitiikan pelilaudalla. Tämä tutkielma ottaa selvää, kuinka ydinvoiman rooliin energiamurroksen ajurina suhtaudutaan Suomessa ja Ranskassa – kahdessa vauraassa, ydinvoimaa paljon hyödyntävässä Euroopan unionin jäsenmaassa. Aineistona on käytetty suomalaisen Helsingin Sanomat ja ranskalaisen Le Monde päivittäin ilmestyvien sanomalehtien ilmastonmuutosta ja ydinvoimaa käsitteleviä pääkirjoituksia. Analysoidut kirjoitukset ovat Pariisin ilmastosopimuksen ja vuoden 2021 lokakuun väliseltä ajalta. Lähtökohtani on, että Suomen ja Ranskan tärkeimmät sanomalehdet käyttävät aktiivisesti valtaa vaikuttaakseen lukijoidensa suhtautumiseen. Näin ollen Le Monde ja Helsingin Sanomat tarjoavat yhden ikkunan, jonka kautta tarkastella myös laajemmassa asiayhteydessä suomalais ja ranskalaista energia- ja ilmastopolitiikkaa. Käsiteltävät maat ovat monella tapaa samanlaisia, mutta poikkeavat myös paljon toisistaan, mikä näkyy myös maiden ydinvoimakannoissa. Ranska on entinen suurvalta, jonka ydinvoimaloilla on selvä merkitys suurvalta-aseman edes osittaiseksi palauttamiseksi. Suomi on sodan hävinnyt, todella nopeasti teollistunut maa, jolle alusta asti rauhanomainen ydinvoima on vipuvarsi oman teollisen tuotannon edistämiseksi. Analyysissä käy ilmi, että sanomalehdissä ydinvoimaan – sekä energiamurrokseen yleisesti – suhtaudutaan eri tavoilla Ranskassa ja Suomessa. Ranskassa korostuu sosiaalisen oikeudenmukaisuuden merkitys pysyvien ilmastoratkaisujen saavuttamiseksi, kun taas Suomessa pääkirjoituksia värittää ennen kaikkea markkinaorientoitunut tehokkuusajattelu. Suhtautuminen ydinvoimaan on myös erilainen. Ranskassa korostetaan ydinvoimaan liittyviä epävarmuustekijöitä. Suomessa puolestaan painotetaan ydinvoiman todistettuja vahvuuksia, erityisesti tehokkuutta ja päästöttömyyttä.

Even though bats have no specialized predators in the temperate zone, they are still predated on. In fact, 11% of their annual mortality is caused by avian predators, especially owls. Bats are particularly vulnerable at emergence from their roost because this behaviour is very predictable. Because a successful predation event is mortal, it would be expected that bats need antipredatory responses to avoid it. The time and focus for these responses need to be shared with foraging in a way that maximizes survival. I studied antipredatory responses of bats in two settings: 1. during roost emergence and 2. during foraging at tawny owl territories and at places where there have been no tawny owl sightings. I collected acoustic data from 24 roosts and 11 foraging grounds for 10-13 nights. The roost emergence data was collected with the help of citizen science. Two controlled predation threats, recorded tawny owl calls and nestling sounds, were used. Nestling sounds were only played during roost emergence. In both tests music and silence were used as controls. Owl calls, music or tawny owl territory have no effect on bat presence when they are foraging. However, bats alter their emergence time and leave over 20 minutes later when tawny owl calls are played outside the roost. There is no difference in exit time when music or nestling sounds are played. These results show that bats have antipredatory responses. They also suggest that bats may be able to recognize high-risk situations and allocate their behaviour accordingly or that they place higher importance on foraging than avoiding predation.

Individuals of long-lived animal species can improve their reproductive success through experience. While individual’s resources available for survival and reproduction decrease toward the end of its lifespan through senescence, terminal investment hypothesis predicts the less likely old individuals reproduce again the more they invest in their current offspring. Experience gained through a long lifespan might have an important role in changing behavior to optimize the use of resources and compensate the effects of senescence. In addition, behavioral plasticity allows animals to respond changes in their habitat within much shorter timespan than on an evolutionary timescale. Svalbard reindeer (Rangifer tarandus platyrhynchus) is a wild subspecies of reindeer. It is only found in Svalbard, a remote archipelago in the Arctic with extreme weather conditions rapidly changing due to climate change. It has been isolated at least 5000 years and adapted to a barren habitat with nearly no hunting, predation or harassment of flying insects. The objective of this study is to investigate the effect of age and a calf at heel in Svalbard reindeer females’ maternal, vigilant, and social behavior and time budget in the light of life history theory and its senescence and terminal investment hypotheses. I carried out the field work for the study in two periods in summer in Semmeldalen valley and the south-western part of Reindalen valley on the island of Spitsbergen, Svalbard. I collected behavioral data on marked individuals by instant scan sampling and focal watch methods, wrote observations down manually and later fed them into computer. In addition, I have used birth year data collected by the long-term monitoring program by the Norwegian Polar Institute. I used generalized linear mixed models to analyze the effects of age and calf at heel to the behavior of females. The main results include that young dams maintained shorter distance to their calf in July than in August, and old females were less vigilant. Younger dams and older females without calves were in smaller groups than older dams and younger females without calves. In addition, females with calves spend proportionately less time lying down than females without calves. Dams maintained a longer distance to the nearest neighbor than females without calves. Older dams spend proportionately more time feeding and in groups in August than younger dams. These results show that the age and calf at heel do play a role in the behavior of Svalbard reindeer females and the effect varies over the course of the short Arctic summer. Experience may make older females more effective mothers by optimize the use of resources for example from vigilance to feeding in a predator-free environment. On the other hand, senescence may affect the amount of energy females can spend on their calves, potentially influencing their survival.

Kevyen liikenteen kulkutapaosuus on viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana jatkuvasti vähentynyt autoliikenteen samalla kasvaessa. Autoliikenteen aiheuttamat ekologiset ja yhteiskunnalliset haittavaikutukset ovat yleisessä tietoudessa, ja autoliikenteen kasvu on asetettu kyseenalaiseksi. Kevyen liikenteen kulkutapaosuus ei silti ole noussut huolimatta useista sille asetetuista tavoitteista. Tässä tutkimuksessa selvitetään, millainen kevyen liikenteen asema ja rooli Tiehallinnon liikennesuunnittelussa on ja mistä tekijöistä se muodostuu. Aineistona ovat eri organisaatiotasojen ja aikavälien liikennesuunnitelmat. Tutkimuksen näkökulma on kognitiivinen instituutionäkökulma. Kevyen liikenteen asemaa tarkastellaan tutkimalla, mitkä perustavanlaatuiset käsitykset ja oletukset ohjaavat liikennesuunnittelua Tiehallinnossa ja vaikuttavat siten liikennemuotojen erilaiseen asemaan. Tutkimuksessa osoitetaan, miten nämä suunnittelun lähtökohdat (eli ongelmanasettelu) rajaavat toimintavaihtoehtoja ja keinoja suunnittelussa. Näin kuvataan, millaista liikennepolitiikka Tiehallinnossa harjoitetaan kevyen liikenteen näkökulmasta. Tutkimuksen tuloksena on, että kevyttä liikennettä ei mielletä autoliikenteen tapaan liikenteeksi, jonka sujuvuuden ja toimivuuden koettaisiin olevan välttämätöntä yhteiskunnan ja talouden toiminnan kannalta. Kevyen liikenteen hyödyt ympäristöllisesti ja sosiaalisesti kestävänä liikkumisena tunnetaan, ja vastaavasti autoliikenteen kasvun haitat yleisesti tiedostetaan, mutta se ei ole muuttanut liikennesuunnittelun ongelmanasettelua. Liikenteen määrää koskeva ennuste on liikennesuunnittelun lähtökohtana. Autoliikenteen kasvua pidetään merkkinä taloudellisesta toimeliaisuudesta, eikä siihen siksi haluta puuttua. Autoliikenteen sujuvuuden turvaaminen on edelleen tärkeimmällä sijalla, ja yhteiskunnalliset tavoitteet, kuten kevyen liikenteen edistäminen, pyritään saavuttamaan erillisjärjestelyin, elleivät ne ole saavutettavissa sujuvuuden kanssa samanaikaisesti. Strategisissa, pitkän tähtäyksen suunnitelmissa näkyy selkeä pyrkimys yhteiskunnalliseen liikennepolitiikkaan ja -suunnitteluun. Niiden ohjaus keskipitkän aikavälin suunnitelmiin on kuitenkin heikkoa. Yhteiskunnalliset tavoitteet, mukaan lukien kevyen liikenteen tavoitteet, ovat usein niin väljästi muotoiltuja, että ne jättävät paljon varaa tulkinnoille. Yhteiskunnallisten tavoitteiden taustalla vaikuttavat perinteisen liikennekeskeisen väyläpolitiikan mukaiset näkemykset. Suunnittelussa vastataan taloudellisesta kasvusta aiheutuvaan liikenteen kysyntään liikenneyhteyksiä parantamalla. Liikennemuotoja ja eri tavoitealueita myös tarkastellaan liikennekeskeisen mallin mukaisesti erillisinä, eikä autoliikenteen kehittämisen katsota esimerkiksi vaikuttavan kevyen liikenteen asemaan. Vaikka puhutaan liikennejärjestelmäsuunnittelusta, ei käytännössä kuitenkaan suunnitella kokonaisuutta, vaan sen irrallisia osia.

Lintuvedet ovat merkittävimpiä elinympäristöjä Suomen linnustonsuojelualueilla. Tästä huolimatta on lintuvesistä riippuvainen lintulajisto uhanalaistunut merkittävästi läpi koko 2000-luvun. Monet arvokkaat lintuvedet ovat saaneet lintuvesiluonteensa ihmistoiminnan seurauksena, ja elinympäristö tarvitsee hoitotoimia säilyttääkseen linnustoarvonsa. Huolimatta kansainvälisistä velvoitteista ja lintuvesien lajiston epäsuotuisasta kehityksestä, eivät lintuvesien kunnostus- ja hoitotoimet ole edenneet tavoitteiden mukaisesti vaan yli puolet suojelluista lintuvesistä tarvitsee kunnostustoimia. Lintuvesien kunnostamisen riittämättömän toteuttamisen syitä ja mahdollisuuksia muuttaa tilannetta selvitettiin tutkimalla, miten hyvin John F. Kingdonin (1995) agendan asettamista kuvaava teoria selittää lintuvesien kunnostusten toteuttamisen vajetta. Teoria kuvaa eri tapoja, joilla asia voi nousta agendalle, poliittisen päätöksenteon kohteeksi. Asiat nousevat agendalle monivaiheisen prosessin kautta, jossa vaikuttavat kolme virtaa: ongelma-, toimenpiteiden- ja politiikkavirta. Normaalitilanteessa virrat kulkevat itsenäisenä, mutta kriittisenä hetkenä ne yhdistyvät, mahdollisuuksien ikkuna aukeaa ja asioita on mahdollista nostaa agendalle, päätöksenteon kohteeksi. Toimintapolitiikan uudistajiksi kutsutaan henkilöitä, jotka liittävät virtoja yhteen ja saavat aikaan ikkunan aukeamisen. Työn tutkimuskysymys on seuraava: minkälaisia edellytyksiä ongelmien, toimenpiteiden ja politiikan virroissa on ollut toimintapolitiikan ikkunan avautumiselle lintuvesien kunnostuksille ja -hoidolle. Lintuvesien kunnostusten hallinto tapahtuu monella tasolla. Toimintaa ohjaavat kansainväliset sopimukset ja EU:n lainsäädäntö. Kansallisella tasolla toimintaa ohjaa ympäristöministeriö. Alueellisella tasolla kunnostuksia on toteutettu elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten (ELY-keskukset) toimesta, jotka ovat vastanneet oman alueensa lintuvesikohteiden kunnostuksesta. Tutkimuksen aineisto kerättiin haastattelemalla puolistrukturoidulla teemahaastattelulla jokaisesta ELY-keskuksesta vähintään yksi lintuvesien kunnostuksista vastannut asiantuntija. Aineisto litteroitiin, koodattiin ja siitä laadittiin valittua teoriaa noudattava temaattinen sisällönanalyysi. Tutkimuksen perusteella virroissa oli tunnistettavissa teorian kuvaamia edellytyksiä, joiden perusteella lintuvesien kunnostaminen voi nousta agendalle. Ongelmien virrassa keskeistä on, että ongelma tunnistetaan. Haastateltavat olivat saaneet tietoa lintuvesien kunnostustarpeesta erilaisten indikaattoreiden, seurantojen ja omakohtaisten kokemusten kautta. Haastateltavat eivät kuitenkaan edusta päättäjiä, joiden tulisi teorian mukaan kiinnittää ongelmaan huomiota. Toimenpiteiden virrassa lintuvesikunnostusten laajaksi toteuttamiseksi laaditut ehdotukset eivät olleet levinneet asiantuntijoiden keskuudessa, mutta toisaalta haastatelluilla asiantuntijoilla oli yhteneväiset käsitykset siitä, miten lintuvesien kunnostuskysymys tulisi ratkaista. Politiikan virrassa kunnostuksiin suhtauduttiin pääasiassa myönteisesti tai neutraalisti, mikä voisi saada päättäjät nostamaan asian agendoilleen. Lintuvesien kunnostukselle ei kuitenkaan löydy voimakkaita puolestapuhujia, eikä se ole saanut juuri näkyvyyttä ja päättäjien huomion kiinnittäminen ei ole onnistunut. Agendalle mahtuu asioita rajallinen määrä ja elinympäristöistä suot ja metsät ovat saaneet lintuvesiä enemmän huomiota luonnonsuojelupolitiikassa. Toimintapolitiikan uudistajia, jotka olisivat liittäneet virtoja yhteen ja saaneet mahdollisuuksien ikkunan aukeamaan valtakunnan tasolla ei aineistosta löytynyt. Tämän vuoksi tieto lintuvesien kunnostuskysymyksestä ei mahdollisesti ole tavoittanut päättäjiä. Tutkimuksella tavoitettiin hyvin alueellinen ja paikallinen taso sekä ongelmien ja toimenpiteiden virrat. Sen sijaan valtakunnan tason tarkempaa tarkastelua ja politiikkavirran tutkimista varten tulisi haastatella ympäristöministeriön virkamiehiä ja ympäristöministeriä. Myös tämän työn aineistona käytettyjen haastattelujen toistaminen olisi kiinnostavaa, sillä mahdollisuuksien ikkuna aukesi haastattelujen toteuttamisen jälkeen ja lintuvesien kunnostaminen on mukana ympäristöministeriön Helmi-elinympäristöohjelmassa.

I takt med att den globala urbaniseringen fortskrider, påverkas och förändras allt fler av världens livsmiljöer av mänsklig aktivitet, och olika slags antropogena störningar blir allt vanligare. Till dessa hör bl.a. sådana välkända fenomen som oljud och utsläpp, men också de mer diffusa ljusföroreningarna. Dessa störningar och miljöförändringar ställer nya krav på organismerna, och kan påverka det adaptiva värdet på olika livshistorie-egenskaper bundna till överlevnad, tillväxt samt reproduktion, vilka reglerar organismernas fitness. Effekterna av miljöförändringarna kan variera stort från individ till individ, och kan inverka både positivt, negativt eller neutralt på individens fitness, beroende av dess förmåga att anpassa sig till de nya förhållandena. Även om de flesta organismer både utsatts för och anpassat sig till förändringar av olika slag under sin evolutionära historia, har de av människan förorsakade miljöförändringarna uppstått under en så evolutionärt kort tidsperiod, att anpassningen till dessa vanligen utgör en extra stor utmaning. Så är också de första responserna på antropogena förändringar vanliga plastiska och beteenderelaterade, som en följd av temporala och spatiala begränsningar. Mängden ljusföroreningar, d.v.s. användandet av artificiella ljuskällor nattetid, ökar ständigt och artificiellt ljus förekommer både som direkt upplysning i form av bl.a. väg-, reklam- och fordonsbelysning, och som himlasken; ljus som sprids ut i atmosfären, upp till hundratals kilometer från källan. Livet på jorden har utvecklats under konstanta växlingar mellan ljus och mörker, och har anpassat sig till dessa då det bl.a. gäller biologiska rytmer och tidpunkten för aktivitet samt vila. Således kan den förlust av det naturliga mörkret ljusföroreningarna innebär medföra allvarliga konsekvenser. Den stora lysmasken, Lampyris noctiluca utnyttjar sig av bioluminescens för sin sexuella kommunikation. Då den stora lysmaskens honor lockar till sig flygande hanar genom att lysa, kan ljusföroreningar potentiellt ha en stor effekt på den sexuella signaleringen. En ökad ljusmängd kan dränka honornas naturliga ljussignaler under sig, och således försämra hanarnas chanser att upptäcka och urskilja de lysande honorna. Det är också möjligt att artificiellt ljus påverkar huruvida honorna alls lyser, och hur länge och var de väljer att lysa, eftersom honorna har förmågan att avläsa omgivningens ljusnivå och vanligen börjar lysa först då ljusnivåerna sjunkit tillräckligt. Då den vuxna lysmaskens livstid är mycket kort, honorna har en begränsad förmåga att förflytta sig och varje natt som förflyter utan parning utgör en risk, kunde artificiellt ljus ha en stor effekt på dessa insekters fitness. Arbetets målsättningar var att reda ut, hur artificiellt ljus inverkar på attraktionen av hanar, hur honornas responser på artificiellt ljus ser ut samt hur dessa eventuella responser påverkar lysmaskarnas möjligheter till att finna en lämplig partner. Det artificiella ljusets inverkan på den stora lysmaskens sexuella signalering samt honans förmåga att attrahera hanar undersöktes med hjälp av ett fält- samt ett laboratorie-experiment. Artificiella ljuskällor samt fällor med gröna LED-lampor placerades ut i juni 2017 i omgivningen av Tvärminne zoologiska station och antalet gånger hanar fångades in i de upplysta vs. de kontrollfällor som befann sig i mörker undersöktes statistiskt med GLMM. Också vädrets inverkan på sannolikheten för att hanar fångas in undersöktes. Honor fångades in från fältet, och placerades i en arena med en vit LED-lampa i ena ändan. Honornas beteende samt rörelse undersöktes och analyserades med logistisk regression samt ANOVA i förhållande till de kontrollhonor som placerats i arenor där ljuskällan hölls avstängd. Artificiellt ljus inverkar signifikant på ifall hanar fångas in eller ej, samt på andelen lysande honor och andelen honor som väljer att söka skydd. Även vädret påverkar hanarna. Både beteendet samt den sexuella signaleringen påverkas: hanarna har svårare att finna honor under artificiellt ljus, färre honor lyser, och honorna verkar inte heller förflytta sig till mörkare områden då de utsätts för artificiellt ljus. Andelen flygande hanar är högst då vädret är fördelaktigt. Då mängden ljusföroreningar ständigt ökar, lysmaskpopulationerna anses vara på tillbakagång, klimatförändringen medför mer instabilt väder och ljusföroreningarnas vidare följder ännu är dåligt kända, är ytterligare forskning, utveckling av lagstiftningen samt upplysning av allmänheten av största vikt. Allt större delar av jorden omfattas av mänsklig verksamhet, och dessa resultat stöder dem som fåtts från tidigare forskning, där antropogena störningar påvisats påverka beteendemönster och försvåra kommunikationen mellan organismer. Oberoende av om organismerna klarar av att anpassa sig till de antropogena störningar den mänskliga verksamheten ge upphov till eller ej, kommer dessa sannolikt att orsaka förändringar i både beteende och kommunikation hos ett flertal organismer. Då långtidseffekterna och de kombinerade effekterna av olika slags antropogena störningar tills vidare är dåligt kända, är ytterligare forskning av yttersta vikt.

Cities are novel and fragmented environments that offer a wide range of habitats and resources for urban dwellers, such as birds. Previous work shows that the size and vegetation structure of urban forest patches and parks play an important role in urban bird abundance and diversity. The aim of the thesis was to find out the role of major urban greenspaces and which local and landscape-scale drivers in the urban greenspace network are influencing bird species richness and composition in the city of Lahti. A breeding bird survey was conducted in Lahti, including 60 survey points and 15 urban greenspaces. A total of 41 bird species were observed, and the most common species were Fieldfare, Common Chaffinch, and Great Tit. On the local-scale, the size of trees was positively correlated with bird species richness, indicating that bigger and older trees support higher bird diversity in urban greenspaces. On the landscape-scale, I found that the size of the greenspace, its distance to the urban continuum border, and the amount of green neighbouring the greenspace were the significant drivers explaining bird species richness. The findings indicate that both local and landscape-scale drivers are significant for urban bird communities in Lahti. Furthermore, to better understand the resources that urban communities need, a comprehensive study of different urban dweller species is important – not just the few sensitive species – to achieve effective management. Urban greenspaces host most of the urban bird species in the city; thus, it is important to preserve these urban greeneries as well as protect the green areas around the city proactively to sustain them while the urban development continues sprawling.