Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by Title

Sort by: Order: Results:

  • Linkages between dissolved organic matter characteristics and bacterial communities in subarctic ice-covered lakes 
    Tuomela, Nea (2022)
    Climate change causes changes in the Arctic lakes, such as shortening of the ice-covered period and changes in hydrology as well as vegetation of the drainage area around the lakes. With these shifts in the function of the ecosystems, dissolved organic matter drainage from terrestrial sources is expected to increase. Terrestrial, allochthonous DOM is more refractory, higher molecular weight organic matter, which is less available to bacterial consumption. Alterations in the DOM pool of the lake may change the bacterial community composition, which could in turn alter the lake ecosystem. Four ice-covered lakes in Kilpisjärvi region were sampled in spring 2021. Water samples were filtered and analyzed for dissolved and particulate nutrients and carbon. Coloured dissolved organic matter and fluorescent dissolved organic matter properties were defined. Bacterial community composition was determined with multiplex polymerase chain reaction and sequences analyzed with DADA2 pipeline. Principal component analysis (PCOA) was done to visualize differences between lakes, and distance-based redundancy analysis (dbRDA) was used to detect any associations between dissolved organic matter properties and bacterial community composition. The lakes had low nutrient and carbon concentrations and had mainly similar properties of dissolved organic matter. However, P3 surface water had higher nitrate and total dissolved nitrogen concentrations. Optical properties in P3 surface water, Peak T, Peak M, biological index and humification index, indicated autochthonous production and lability of organic matter. This was reflected also in bacterial community composition by higher relative abundance of Gammaproteobacteriales. Lake P3 had also higher relative abundance of Cyanobacteria, which could be the cause for labile organic matter in the site. Sites P2 and P3 had similar bacterial community compositions, which is likely due to the sites forming a lake chain and sharing the same catchment area. The sites were oligotrophic and low nutrient environments as expected in the arctic environment. One of the sites had indications of more labile organic matter, which was reflected in the bacterial community structures. In the future shorter ice-cover period may induce autochthonous production such as Cyanobacteria, which reflects in the bacterial community. Changes in the DOM properties and bacterial communities can alter the whole food chain. with A more comprehensive study on this issue could be useful way of understanding the carbon cycling and impacts of climate change to the subarctic lakes.
  • Lintuvesien kunnostuskysymyksen tarkastelu monivirtamallin avulla 
    Jukarainen, Aili (2020)
    Lintuvedet ovat merkittävimpiä elinympäristöjä Suomen linnustonsuojelualueilla. Tästä huolimatta on lintuvesistä riippuvainen lintulajisto uhanalaistunut merkittävästi läpi koko 2000-luvun. Monet arvokkaat lintuvedet ovat saaneet lintuvesiluonteensa ihmistoiminnan seurauksena, ja elinympäristö tarvitsee hoitotoimia säilyttääkseen linnustoarvonsa. Huolimatta kansainvälisistä velvoitteista ja lintuvesien lajiston epäsuotuisasta kehityksestä, eivät lintuvesien kunnostus- ja hoitotoimet ole edenneet tavoitteiden mukaisesti vaan yli puolet suojelluista lintuvesistä tarvitsee kunnostustoimia. Lintuvesien kunnostamisen riittämättömän toteuttamisen syitä ja mahdollisuuksia muuttaa tilannetta selvitettiin tutkimalla, miten hyvin John F. Kingdonin (1995) agendan asettamista kuvaava teoria selittää lintuvesien kunnostusten toteuttamisen vajetta. Teoria kuvaa eri tapoja, joilla asia voi nousta agendalle, poliittisen päätöksenteon kohteeksi. Asiat nousevat agendalle monivaiheisen prosessin kautta, jossa vaikuttavat kolme virtaa: ongelma-, toimenpiteiden- ja politiikkavirta. Normaalitilanteessa virrat kulkevat itsenäisenä, mutta kriittisenä hetkenä ne yhdistyvät, mahdollisuuksien ikkuna aukeaa ja asioita on mahdollista nostaa agendalle, päätöksenteon kohteeksi. Toimintapolitiikan uudistajiksi kutsutaan henkilöitä, jotka liittävät virtoja yhteen ja saavat aikaan ikkunan aukeamisen. Työn tutkimuskysymys on seuraava: minkälaisia edellytyksiä ongelmien, toimenpiteiden ja politiikan virroissa on ollut toimintapolitiikan ikkunan avautumiselle lintuvesien kunnostuksille ja -hoidolle. Lintuvesien kunnostusten hallinto tapahtuu monella tasolla. Toimintaa ohjaavat kansainväliset sopimukset ja EU:n lainsäädäntö. Kansallisella tasolla toimintaa ohjaa ympäristöministeriö. Alueellisella tasolla kunnostuksia on toteutettu elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten (ELY-keskukset) toimesta, jotka ovat vastanneet oman alueensa lintuvesikohteiden kunnostuksesta. Tutkimuksen aineisto kerättiin haastattelemalla puolistrukturoidulla teemahaastattelulla jokaisesta ELY-keskuksesta vähintään yksi lintuvesien kunnostuksista vastannut asiantuntija. Aineisto litteroitiin, koodattiin ja siitä laadittiin valittua teoriaa noudattava temaattinen sisällönanalyysi. Tutkimuksen perusteella virroissa oli tunnistettavissa teorian kuvaamia edellytyksiä, joiden perusteella lintuvesien kunnostaminen voi nousta agendalle. Ongelmien virrassa keskeistä on, että ongelma tunnistetaan. Haastateltavat olivat saaneet tietoa lintuvesien kunnostustarpeesta erilaisten indikaattoreiden, seurantojen ja omakohtaisten kokemusten kautta. Haastateltavat eivät kuitenkaan edusta päättäjiä, joiden tulisi teorian mukaan kiinnittää ongelmaan huomiota. Toimenpiteiden virrassa lintuvesikunnostusten laajaksi toteuttamiseksi laaditut ehdotukset eivät olleet levinneet asiantuntijoiden keskuudessa, mutta toisaalta haastatelluilla asiantuntijoilla oli yhteneväiset käsitykset siitä, miten lintuvesien kunnostuskysymys tulisi ratkaista. Politiikan virrassa kunnostuksiin suhtauduttiin pääasiassa myönteisesti tai neutraalisti, mikä voisi saada päättäjät nostamaan asian agendoilleen. Lintuvesien kunnostukselle ei kuitenkaan löydy voimakkaita puolestapuhujia, eikä se ole saanut juuri näkyvyyttä ja päättäjien huomion kiinnittäminen ei ole onnistunut. Agendalle mahtuu asioita rajallinen määrä ja elinympäristöistä suot ja metsät ovat saaneet lintuvesiä enemmän huomiota luonnonsuojelupolitiikassa. Toimintapolitiikan uudistajia, jotka olisivat liittäneet virtoja yhteen ja saaneet mahdollisuuksien ikkunan aukeamaan valtakunnan tasolla ei aineistosta löytynyt. Tämän vuoksi tieto lintuvesien kunnostuskysymyksestä ei mahdollisesti ole tavoittanut päättäjiä. Tutkimuksella tavoitettiin hyvin alueellinen ja paikallinen taso sekä ongelmien ja toimenpiteiden virrat. Sen sijaan valtakunnan tason tarkempaa tarkastelua ja politiikkavirran tutkimista varten tulisi haastatella ympäristöministeriön virkamiehiä ja ympäristöministeriä. Myös tämän työn aineistona käytettyjen haastattelujen toistaminen olisi kiinnostavaa, sillä mahdollisuuksien ikkuna aukesi haastattelujen toteuttamisen jälkeen ja lintuvesien kunnostaminen on mukana ympäristöministeriön Helmi-elinympäristöohjelmassa.
  • Living collections of botanic gardens as a means of ex situ conservation : a case study of African Violets (Saintpaulia) in Europe 
    Miranto, Mari (2006)
    In all plant conservation, the priority is to maintain wild populations in situ (on site), which means that plants are conserved within their natural environment. Sometimes, as in the case of severely endangered Saintpaulia H. Wendl. (African violets), this is however, no sufficient. In that case, ex situ (off site) conservation in the form of live and in vitro collections and seed banks is necessary. In recent years, the role of botanic gardens in conservation and reintroduction of threatened plants, has been increasingly recognized. Botanic gardens throughout the world possess large living collections of species and accessions, but only vague assumptions of the utility of them in ex situ conservation have been made thus far. Whole plants, when kept ex situ, have advantages in education, research and display. On the other hand, living collections have the disadvantage of high maintenance costs, including high spatial requirements. Thus, usually only one or few genotypes are represented. The goal of this study is to evaluate botanic garden live collections as a means of ex situ conservation with the genus Saintpaulia as a case study. As a result, an ex situ conservation plan for Saintpaulia is outlined. Workability of a network ex situ conservation activity in botanic gardens is also evaluated. Four of the five most important European Saintpaulia holders were chosen as target botanic gardens: Helsinki University Botanic Garden (Finland), The National Botanic Garden of Belgium, The Botanic Garden of Uppsala University (Sweden) and the Royal Botanic Gardens Edinburgh (UK). The wild Saintpaulia collections of the gardens were reviewed and the identifications checked. Botanic garden databases were examined to trace clone accessions. Leaf cuttings from wild-collected accessions were planted in Helsinki University Botanic Garden. Of the total 183 Saintpaulia accessions of the four target gardens 155 (85 %) were unique, and 126 of these were of known wild origin. They were chosen to ex situ conservation collection. Due to the varying quality of the data of origin of the accessions, five classes for the different quality of origin data were developed. European botanic garden living collections of Saintpaulia proved to be a workable base of ex situ conservation for the genus. The amount of space needed to conserve the ideal of at least 50 unique accessions of each of the 26 Saintpaulia taxa is best possible to organize with the network ex situ conservation programme: each accession will be stored in at least two botanic gardens, but no garden will have all the accessions. Saintpaulia is an ideal genus for living ex situ collections: it is beautiful and well-known, small-sized and easy to grow and propagate. New ex situ accessions will be collected from the wild and finally reintroduced to their natural habitats. Further research needs to be carried out to find out the proper seed banking mechanisms for probably orthodox but dust-like seeds of Saintpaulia species. The lack of research on the basic biology and the population ecology of the genus hampers effective conservation work. Collaboration with amenity horticulture and the home countries of Saintpaulia is planned to utilize the genetic diversity of wild African violets in breeding new cultivars.
  • Ljusföroreningars inverkan på den stora lysmasken, Lampyris noctiluca 
    Elgert, Christina (2018)
    I takt med att den globala urbaniseringen fortskrider, påverkas och förändras allt fler av världens livsmiljöer av mänsklig aktivitet, och olika slags antropogena störningar blir allt vanligare. Till dessa hör bl.a. sådana välkända fenomen som oljud och utsläpp, men också de mer diffusa ljusföroreningarna. Dessa störningar och miljöförändringar ställer nya krav på organismerna, och kan påverka det adaptiva värdet på olika livshistorie-egenskaper bundna till överlevnad, tillväxt samt reproduktion, vilka reglerar organismernas fitness. Effekterna av miljöförändringarna kan variera stort från individ till individ, och kan inverka både positivt, negativt eller neutralt på individens fitness, beroende av dess förmåga att anpassa sig till de nya förhållandena. Även om de flesta organismer både utsatts för och anpassat sig till förändringar av olika slag under sin evolutionära historia, har de av människan förorsakade miljöförändringarna uppstått under en så evolutionärt kort tidsperiod, att anpassningen till dessa vanligen utgör en extra stor utmaning. Så är också de första responserna på antropogena förändringar vanliga plastiska och beteenderelaterade, som en följd av temporala och spatiala begränsningar. Mängden ljusföroreningar, d.v.s. användandet av artificiella ljuskällor nattetid, ökar ständigt och artificiellt ljus förekommer både som direkt upplysning i form av bl.a. väg-, reklam- och fordonsbelysning, och som himlasken; ljus som sprids ut i atmosfären, upp till hundratals kilometer från källan. Livet på jorden har utvecklats under konstanta växlingar mellan ljus och mörker, och har anpassat sig till dessa då det bl.a. gäller biologiska rytmer och tidpunkten för aktivitet samt vila. Således kan den förlust av det naturliga mörkret ljusföroreningarna innebär medföra allvarliga konsekvenser. Den stora lysmasken, Lampyris noctiluca utnyttjar sig av bioluminescens för sin sexuella kommunikation. Då den stora lysmaskens honor lockar till sig flygande hanar genom att lysa, kan ljusföroreningar potentiellt ha en stor effekt på den sexuella signaleringen. En ökad ljusmängd kan dränka honornas naturliga ljussignaler under sig, och således försämra hanarnas chanser att upptäcka och urskilja de lysande honorna. Det är också möjligt att artificiellt ljus påverkar huruvida honorna alls lyser, och hur länge och var de väljer att lysa, eftersom honorna har förmågan att avläsa omgivningens ljusnivå och vanligen börjar lysa först då ljusnivåerna sjunkit tillräckligt. Då den vuxna lysmaskens livstid är mycket kort, honorna har en begränsad förmåga att förflytta sig och varje natt som förflyter utan parning utgör en risk, kunde artificiellt ljus ha en stor effekt på dessa insekters fitness. Arbetets målsättningar var att reda ut, hur artificiellt ljus inverkar på attraktionen av hanar, hur honornas responser på artificiellt ljus ser ut samt hur dessa eventuella responser påverkar lysmaskarnas möjligheter till att finna en lämplig partner. Det artificiella ljusets inverkan på den stora lysmaskens sexuella signalering samt honans förmåga att attrahera hanar undersöktes med hjälp av ett fält- samt ett laboratorie-experiment. Artificiella ljuskällor samt fällor med gröna LED-lampor placerades ut i juni 2017 i omgivningen av Tvärminne zoologiska station och antalet gånger hanar fångades in i de upplysta vs. de kontrollfällor som befann sig i mörker undersöktes statistiskt med GLMM. Också vädrets inverkan på sannolikheten för att hanar fångas in undersöktes. Honor fångades in från fältet, och placerades i en arena med en vit LED-lampa i ena ändan. Honornas beteende samt rörelse undersöktes och analyserades med logistisk regression samt ANOVA i förhållande till de kontrollhonor som placerats i arenor där ljuskällan hölls avstängd. Artificiellt ljus inverkar signifikant på ifall hanar fångas in eller ej, samt på andelen lysande honor och andelen honor som väljer att söka skydd. Även vädret påverkar hanarna. Både beteendet samt den sexuella signaleringen påverkas: hanarna har svårare att finna honor under artificiellt ljus, färre honor lyser, och honorna verkar inte heller förflytta sig till mörkare områden då de utsätts för artificiellt ljus. Andelen flygande hanar är högst då vädret är fördelaktigt. Då mängden ljusföroreningar ständigt ökar, lysmaskpopulationerna anses vara på tillbakagång, klimatförändringen medför mer instabilt väder och ljusföroreningarnas vidare följder ännu är dåligt kända, är ytterligare forskning, utveckling av lagstiftningen samt upplysning av allmänheten av största vikt. Allt större delar av jorden omfattas av mänsklig verksamhet, och dessa resultat stöder dem som fåtts från tidigare forskning, där antropogena störningar påvisats påverka beteendemönster och försvåra kommunikationen mellan organismer. Oberoende av om organismerna klarar av att anpassa sig till de antropogena störningar den mänskliga verksamheten ge upphov till eller ej, kommer dessa sannolikt att orsaka förändringar i både beteende och kommunikation hos ett flertal organismer. Då långtidseffekterna och de kombinerade effekterna av olika slags antropogena störningar tills vidare är dåligt kända, är ytterligare forskning av yttersta vikt.
  • LKB1, AMPK and AMPK-Related Kinases Regulate Fibroblast Metabolism and Mitochondrial Biogenesis Contributing to Cancer-Associated Fibroblast Transformation 
    Päivinen, Pekka (2020)
    Cancer-associated fibroblasts (CAF) form a heterogenous stromal cell population of a solid tumor. They are known to promote tumor growth and survival through metabolic reprogramming and inflammation. It is unclear though whether CAF are crucial component of tumor initiation and whether CAFs are dispensable altogether from the fully developed neoplasm. Tumor suppressor LKB1 regulates AMPK and AMPK-related kinases (ARK), and its function is compromised in familial disorder Peutz-Jeghers syndrome (PJS). Fibroblast specific haploinsufficiency of LKB1 alone is sufficient of initiating gastrointestinal polyposis but the mechanism through which LKB1 mediates this is only partially understood. We provide evidence that LKB1 is downregulated in multiple human malignancies including high grave serous ovarian cancer (HGSOC). Human ovarian cancer is the most lethal gynecological disease, characterized by metastasis of omentum. Loss-of LKB1 in ovarian fibroblasts was accompanied with metabolic changes associated with CAF-transformation. We screened down critical LKB1 substrates through transcriptomic and functional assays revealing AMPKa1 and MARK3 as potential downstream effectors of oxidative phosphorylation. AMPKa1, MARK1 and SIK-family were the glycolytic counterparts. We also took an initiative of cataloguing published human cancer stroma data in order to gain more comprehensive look of tumor heterogeneity. Metabolic rewiring was also observable in published cancer-stroma datasets. Human cancer-stroma divided into metabolically active and highly inflamed subtypes. These results highlights LKB1’s role as a conserved metabolic caretaker in fibroblasts. Our data also support mechanistic model in which LKB1 and ARKs regulate mitochondrial metabolism, essential for CAF transformation.
  • Local and landscape-scale drivers of bird diversity across the greenspace network of the city of Lahti 
    Back, Meri (2023)
    Cities are novel and fragmented environments that offer a wide range of habitats and resources for urban dwellers, such as birds. Previous work shows that the size and vegetation structure of urban forest patches and parks play an important role in urban bird abundance and diversity. The aim of the thesis was to find out the role of major urban greenspaces and which local and landscape-scale drivers in the urban greenspace network are influencing bird species richness and composition in the city of Lahti. A breeding bird survey was conducted in Lahti, including 60 survey points and 15 urban greenspaces. A total of 41 bird species were observed, and the most common species were Fieldfare, Common Chaffinch, and Great Tit. On the local-scale, the size of trees was positively correlated with bird species richness, indicating that bigger and older trees support higher bird diversity in urban greenspaces. On the landscape-scale, I found that the size of the greenspace, its distance to the urban continuum border, and the amount of green neighbouring the greenspace were the significant drivers explaining bird species richness. The findings indicate that both local and landscape-scale drivers are significant for urban bird communities in Lahti. Furthermore, to better understand the resources that urban communities need, a comprehensive study of different urban dweller species is important – not just the few sensitive species – to achieve effective management. Urban greenspaces host most of the urban bird species in the city; thus, it is important to preserve these urban greeneries as well as protect the green areas around the city proactively to sustain them while the urban development continues sprawling.
  • Localization of PIN3 expression in silver birch shoot endodermis 
    Tirkkonen, Paulina (2022)
    Gravity has a modifying effect on plant architecture. The phytohormone auxin is known to transmit the signal of gravity perception from gravity-sensing cells to responsive tissues and cause an asymmetric growth response in the receiving organs. Intercellular auxin flux is mediated by many different transporter proteins, of which PIN-FORMED 3 (PIN3) is known to function as an auxin efflux carrier in gravitropic responses. The expression of PIN3 is known to locate in one cell layer of the shoot endodermis in herbaceous plant species and Populus hybrids. The objective of this study was to determine the location of PIN3 ortholog expression using silver birch (Betula pendula) as a model plant of a woody plant species. Agrobacterium tumefaciens C58 strain GV3101 (pMP90), harbouring binary vector pBpPIN3-erVEN-nosT2 containing erVenus (erVEN-YFP) as a marker gene under the BpPIN3 promoter and terminator nosT2, was used in the study to detect the gene expression. The expression vector was constructed by the Gateway® cloning method and transformed into in vitro shoot explants of silver birch by Agrobacterium-mediated transformation (AMT). In the study, transgenic lines were generated successfully, from which the fluorescence of erVEN was observed in the cross-section of the shoot with a fluorescence stereo microscope. The transgenicity of putative transgenic lines was confirmed by PCR of erVEN. BpPIN3 was likely to be expressed to endodermal tissue in the shoots of silver birch. This study can be considered as a screening step for the localization of BpPIN3 expression. The study facilitates the discovery of factors related to the regulation of PIN3 in tropic responses in woody plant species. This information can in the future be utilized in plant breeding to optimize plant architecture.
  • Local people and protected areas : a case study from Miraflor, Nicaragua 
    Saalismaa, Nina (2000)
    The study analyses the needs and expectations of different people and different interest groups affected by conservation schemes, and examines the possibilities of taking the local opinions into account in the management of protected areas. Theoretically, the study relies on those approaches that aim to link the issues of nature protection with the questions of social sustainability and the livelihood requirements of local people. The study explains how the concept of protected areas has changed during the history and how the discourses on protected areas are linked to North-South issues. Protected areas management was long based on the concepts of strict protection developed in the first protected areas. The amount of protected areas in the world has increased significantly during the past decades. Together with population growth this has led into a situation where the majority of protected areas are inhabited by humans. Consequently, the participation and rights of local people have become important topics in protected areas discourse. The issue is studied in detail through a case study of Miraflor protected area in Nicaragua. The study describes how the protection scheme of this particular area has been constructed and how the local attitudes toward protection have evolved from past to present. The research sets the case of Miraflor into the broader context of conservation and sustainability, in order to make suggestions on management in inhabited protected areas. The case study in based on qualitative research methods, such as thematic interviews, participant observation and written documentation. There are almost 5000 inhabitants in Miraflor, and the area is into a large extent under agricultural use. Land in Miraflor is in the hands of private landowners, as it is in most of the other protected areas in Nicaragua. The difficult economical and social situation of small-scale landowners and landless people has left them little choice between nature conservation and livelihood. While institutional attention to the zone has increased more local people have started to be in favour of the protection of the area. However, they expect support from the state and other institutions in bearing the costs of protection. Some of the important reasons for the acceptance of protection lie in the potential benefits associated to protection, such as new rural development projects, employment possibilities and tax exemptions. The protection of inhabited protected areas cannot be achieved with mere restrictions. Instead, local people have to be offered feasible and attractive possibilities to change their natural resource use practices so that both human needs and nature conservation objectives are fulfilled.
  • Local stakeholder perceptions of environmental and employment SDGs of Hannukainen mining plans 
    Kurkinen, Hilja (2023)
    Mining industry often encounters many environmental and social challenges, such as environmental degradation or negative impacts on other livelihoods. However, the opening of a mine can also enhance economic productivity and employment situation, especially in remote areas. This paper analyses the environmental and employment sustainability of mining in Northern Finland, utilizing Hannukainen iron ore mining plans based in Kolari as a case study. The sustainability framework of the research is UN Sustainable Development Goals (SDG) adopted by UN member states in the 2030 Agenda for Sustainable Development (UN, 2015d). The aim of this research is to assess Hannukainen mining plans’ capacity to fulfil environmental and employment SDG targets from the perceptions of relevant local stakeholders. The research questions of this study are: 1. How does the implementation of five environment and employment related SDGs actualise in Hannukainen mining plans from the perceptions of relevant local stakeholders? 2. What kind of synergies and conflicts occur between the mining plans and SDG targets? To answer the questions, ten interviews and media analysis of 15 online articles was conducted. The main method for analysis was Inductive Thematic Analysis (Braun & Clarke, 2006). As a result, three themes are introduced: (1) The mine as an environmental hazard, (2) The mine as a threat to local livelihoods and culture, and (3) The mine as a potential job opportunity. Possible synergies and conflicts between the SDG targets and Hannukainen mining plans are identified separately in each theme. The results suggest that increasing economic growth and employment on one sector, while causing environmental hazards and diminishing the employment possibilities of other sectors is topical in Hannukainen mining plans. Several conflicts rise between SDG targets and Hannukainen mine, regarding mainly environmental issues and two local livelihoods: tourism and reindeer herding. However, synergies between mining plans and SDG targets occur as well since the mine could provide full-time jobs and enhance employment and economic situation of the municipality. Additionally, lack of trust in mining company and to some extent in public authorities is a key component contributing to the experience of mining plan’s unsuccessful SDG implementation.
  • Long interspersed nuclear element 1 expression in ovarian cancer at the single-cell level 
    Perkiö, Anna (2021)
    Long interspersed nuclear element 1 (LINE-1 or L1) belongs to a class of retrotransposons. In other words, it is a DNA element that can copy and paste itself around the genome. There are approximately 500,000 copies present in humans, but only around 5,000 are expected to remain transcriptionally competent. The activity of L1s is generally strongly repressed in normal human tissues, but in many cancers, these elements are reactivated. Both L1 transposition and transcription can have significant effects on cellular function, making it an interesting topic of research from a pathological point-of-view. By studying and understanding more about this transposon, it could be possible to find novel screening methods or even therapeutics for different cancers. One of these cancer types is high-grade serous ovarian carcinoma (HGSOG), which is known for exhibiting L1 upregulation. However, the quantification of L1 transcription has been proven to be very challenging, mostly due to alignment issues caused by the repetitive nature of the element. In addition, a large proportion of L1s reside within genes, meaning that L1 sequence -containing transcripts frequently do not originate from the L1’s own promoter. This thesis aimed to tackle these challenges; I quantified L1 expression at the single-locus level in 11 pre- and post-chemo HGSOC sample pairs, as well as in 5 samples from healthy women, based on single-cell RNA-sequencing. In addition to comparing L1 activity in different sample and cell types, I researched whether L1 activity was associated with any changes in gene expression. The poly(A) site of an L1 is relatively weak, meaning that L1 transcription frequently extends over it. Based on this fact, the utilized approach was to quantify L1 expression based on reads mapping to the 1 kilobase downstream window of each L1 locus, thus minimizing the alignment issues of repetitive elements. Thereafter, the features of the detected loci were carefully assessed to separate false-positive L1s from those with evidence supporting genuine activity, such as tumor sample enriched expression, lack of correlation to host gene, and detection with bulk RNA-sequencing. The activity of the latter loci was then further analyzed to search for differences in L1 expression between pre- and post-chemo samples. In addition, the association between L1-activity and gene expression was examined based on regression models both at the individual gene and molecular signature gene set-level. It was found that L1 expression data is filled with factitiously active loci, highlighting the importance of careful analysis and wet lab validations when studying transposon activity. However, regardless of the issues arising from a sparse and unreliable dataset, I showed that L1 activity was negatively associated with the expression of MYC target genes. MYC has been previously shown to be a transcriptional repressor of the L1, indicating that the obtained results are legitimate. Even though the results obtained from this study appear to be biologically justifiable, they would require further validation to ensure their authenticity. In addition, for the future it would be essential to enhance the sensitivity of the utilized workflow to minimize the sparsity of the data, so that statistical analyses performed would become more reliable. Nevertheless, it was shown that assessing L1 expression at the single-cell level using RNA-sequencing is executable.
  • Longitudinal Synaptic, Inflammatory, and Dopaminergic System Assessment in a SynFib Rat Model of Parkinson's Disease 
    Nykänen, Heidi (2022)
    Parkinsonin tauti on maailman yleisin hermorappeumaa aiheuttava liikehäiriösairaus. Taudin ilmaantuvuus- ja esiintyvyysluvut ovat jatkuvassa nousussa, mitä väestön ikääntyminen ei yksin selitä. Taudin patologisia löydöksiä ovat alfasynukleiinin kertyminen ja vääränlaisesta laskostumisesta johtuva aggregaatio, Lewy neuriittien ja kappaleiden kertyminen sekä dopaminergisten hermosolujen solukato mustatumakkeesta. Taudin pidemmälle edenneille vaiheille on tyypillistä vaikea toimintakyvyttömyys ja elinajanodotteen lasku. Nykyiset hoitomuodot niin Parkinsonin taudille, kuin muillekin hermorappeumasairauksille ovat ainoastaan oireita lievittäviä. Onnistuneeseen lääkekehitykseen vaaditaan parannusta eläinmallien validiteetin jokaisella alatasolla. Parkinsonin taudin käytössä olevissa prekliinisissä eläinmalleissa on huono ilmivaliditeetti monien potilailla tehtyjen patologisten löydösten puuttuessa. Tässä tutkielmassa esitän uudenlaisen SynFib rottamallin Parkinsonin tautiin. Eksogeenisesti valmistettuja ihmisen alfasynukleiinifibrillejä injisoitiin yhdessä alfasynukleiinia ekspressoivien virusvektoreiden kanssa mustatumakkeeseen. Injektio aiheutti intensiivisen ja etenevän alfasynukleiinista johtuvan patologian ja merkittävän dopaminergisen soluvaurion. Taudin etenemistä seurattiin pitkittäistutkimuksessa positroniemissiotomografialla ja toiminnallisia puutteita arvioitiin synapsitiheydessä, inflammaatiossa ja dopaminergisessa järjestelmässä 16 viikon ajan. Havaitsin aivokudoksen tulehduksen ja dopaminergisen ipsilateraalisen soluvaurion lisääntyneen merkittävästi. Kahden viikon kohdalla synapsitiheys oli merkittävästi vähentynyt ipsilateraalisesti ja taudin leviäminen kontralateraaliselle puolelle oli alkanut.
  • Long-Range PCR and PacBio sequencing : a novel method for detection of antibiotic resistance genes in class 1 integrons from waste water treatment plant 
    Madhav, Hema (2019)
    Abstract Antibiotics are used to prevent microbial diseases in both animals and humans. Because of the overuse of antibiotics, the microorganism now gained the ability to resist the drugs through genetic changes. Integrons are widely known for their role in the dissemination of antibiotic resistance. The class1 integrons are mostly studied in Gram-negative bacteria of clinical strain as they are reported mostly in the human and animals. The integrons having antibiotic resistance genes are linked with mobile genetic elements which help them to disseminate by the lateral gene transfer method. Previous research has proved that the class 1 integrons have sulfonamide and tetracycline resistance gene by using Long-Range PCR, Inverse PCR, and metagenomics. However, it is not clear what other possible combination of antibiotic resistance genes the class1 Integrons may carry. My thesis focuses on the class 1 integron from wastewater (both inflow and outflow water) by Long-range PCR, which can amplify fragments more than 15kb and PacBio RS long-read sequencing. Its a novel method of combining Long-range PCR and may illuminate what other possible resistance genes the class 1 integrons carry. The antibiotics resistance genes such as CatB8, -aadA2, blaOxA-1 0, IMP-38 were amplified using our designed primers from IntI1 to QacEdelta1, thus the designed primers and the optimization of Long-Range were successful. The combination of inverse PCR and Pac-Bio sequencing was successful to amplify the antibiotic resistance genes from Class 1 integrons. The Long-Range PCR saves time and gives DNA amplified products longer than 1500kb. The purified samples from long range PCR can be studied by direct sequencing using the Pac-Bio sequencer. Thus, the future implementations of the above combination of two techniques can be very useful to study the antibiotic resistance genes in the soil and polluted water. More in-depth information about antibiotic resistance genes in class 1 integrons will help to understand their dissemination.
  • Long-term changes in the abundance, species composition, and seasonal dynamics of littoral fish on the SW Baltic Sea coast of Finland 
    Mickos, Kasper (2024)
    Itämeri ja Suomenlahti ovat voimakkaan ihmisvaikutuksen alaisena, mikä on aiheuttanut suuria muutoksia monissa kalapopulaatioissa. Tästä huolimatta tieto rantavyöhykkeen kalaston tilasta näissä olosuhteissa on vähäistä ja paikoittaista: tietoa niiden pitkän ajan kehityksestä 2000-luvun Itämeressä ei ole. Tutkin touko-syyskuussa 2023 rantavyöhykkeen kalastoa poikasnuottaamalla Hangon Tvärminnessä, läntisellä Suomenlahdella. Selvitin kalojen runsauden alueella laskemalla sekä kalojen määrän pyyntiponnistusta kohti että kalaston yksilötiheyden. Kartoitin kalaston lajikoostumuksen laskemalla lajien suhteelliset runsaudet, sekä laskemalla ajallisia ja alueellisia diversiteetti-indeksejä. Vuodenaikaisvaihtelua selvitin vertailemalla kuukausittaisia saaliita, sekä arvioimalla poikasten määrän ajallista vaihtelua. Vertailemalla tuloksiani tietoihin vuodelta 1992 tutkin kalastossa tapahtuneita pitkän ajan muutoksia. Kalojen runsaus romahti yli 90 % vuodesta 1992 vuoteen 2023. Yksilömäärän lasku koski lähes kaikkia lajeja, ollen rajoittumatta sellaisiin, jotka suosivat tiettyjä ympäristön olosuhteita. Vuoden 2023 saaliissa oli kolme uutta lajia, kun taas kymmentä vuonna 1992 esiintynyttä taksonia ei havaittu. Runsaimmat lajit 2023 olivat kolmipiikki (Gasterosteus aculeatus L., 1758), salakka (Alburnus alburnus L., 1758), liejutokko (Pomatoschistus microps Krøyer, 1838) ja hietatokko (Pomatoschistus minutus Pallas, 1770), jotka muodostivat yli 90 % saaliista. Silakka (Clupea harengus membras L., 1761), kilohaili (Sprattus sprattus L., 1758) ja ahven (Perca fluviatilis L., 1758) olivat erittäin runsaita 1992 mutta erittäin harvassa 2023, kun salakan määrä taas kasvoi yli kaksikymmenkertaisesti. Poikasten ilmaantuminen runsaissa määrin tapahtui kuukautta myöhemmin vuonna 2023, todennäköisesti johtuen kylmemmistä alkukesän lämpötiloista. Kalamäärän romahdus on todennäköisesti seurausta sekä vuosittaisesta poikasmäärän vaihtelusta että kalojen vähenemisestä pitkällä aikavälillä. Silakan, kilohailin ja ahvenen vähäiset määrät johtuvat todennäköisesti poikasmäärän vuosittaisvaihtelusta, joskin tämän varmistaminen vaatii vuosittaisia mittauksia. Salakan määrän runsas kasvu viittaa rehevöitymisen ja vesien lämpenemisen vaikutukseen. Tulokseni korostavat tähän mennessä huonosti tunnettujen pitkän ajan muutosten laajuutta Itämeren rantavyöhykkeen kalastossa.
  • Loviniskamuurahaisen immuunipuolustuksen käynnistyminen 
    Aivelo, Tuomas (2009)
    Patogeenit ja loiset ovat merkittävä evolutiivinen tekijä, koska ne ovat yleisiä. Näiltä suojautuminen on evolutiivisesti merkittävä tekijä ja tärkeä trade-off: Immuunipuolustuksen ylläpito on kallista, mutta toisaalta edistää selviytyvyyttä. Selkärangattomilla ei ole yhtä hienostunutta immuunipuolustusta kuin selkärankaisilla, mutta on esitetty arvailuja, että Erityisesti yhteiskuntahyönteisillä voisi odottaa olevan sosiaalisia menetelmiä immuunipuolustuksen käynnistämisessä. Vanhemmat työläiset voisivat "rokottaa" vastakuoriutuneita työläisiä ja näin tehostaa näiden immuunipuolustusta. Tavoitteeni oli selvittää onko näin tarkastelemalla antimikrobiaalisien peptidien määrää muurahaisten hemolymfassa kuoriutumisen jälkeen. Tutkin bakteerimaljauskokeiden avulla antimikrobiaalisten peptidien määrää loviniskamuurahaisten (Formica exsecta) vastakuoriutuneiden työläisten hemolymfassa. Pilottikokeissa selvitin sopivan bakteerilajin ja –annoksen varsinaisiin kokeisiin ja pidin luonnosta tuotuja muurahaisia karanteenissa, jotta saisin selville aleneeko immuunivaste pienemmässä patogeenipaineessa. Varsinaisissa kokeissa käytin viittä eri käsittelyä. Tartutin muurahaisia antamalla suun kautta (1) kuollutta bakteeria tai (2) elävää bakteeria. Annoin muurahaisten kasvaa (3) vanhojen työläisten kanssa tai (4) kuolleelle bakteerille altistettujen muurahaisten kanssa. (5) Kontrollina toimi käsittely, jossa muurahaisille ei tehty mitään. Antimikrobiaalisten peptidien määrän selvittämisen lisäksi tarkkailin työläisten kuolleisuutta eri käsittelyissä. Pilottikokeiden tulokset eivät antaneet bakteeriannostuksen tai –valinnan suhteen vahvoja tuloksia. Tarkastelin määrän ja bakteerin vaikutusta varianssianalyysillä ja lineaarisella regressiolla, mutta selkeitä riippuvuuksia ja merkitsevyyksiä ei löytynyt. Päädyin käyttämään Micrococcus luteus –bakteeria ja tarttuttamaan muurahaiset juottamalla niille bakteerilientä. Karanteenikokeessa ei tapahtunut merkittävää immuunivasteen sammumista Varsinaisten kokeiden aineiston analysoin tilastollisesti varianssianalyysillä. Immuunivasteen käynnistymiseen vaikutti tilastollisesti merkitsevästi vain aika: Kahden päivän näytteissä ei ollut lähes lainkaan antimikrobiaalisia peptidejä, kun taas viikon ja kahden näytteistä hieman yli puolessa oli peptidejä. Käsittelyillä tai pesillä ei ollut tilastollisesti merkitseviä eroja immuunivasteen käynnistymisessä. Kuolleisuus oli suurinta käsittelyissä, joissa työläisiä tartutettiin kuolleella ja elävällä bakteereilla ja pienintä käsittelyissä, joissa työläisiä kasvatettiin yhdessä kuolleella bakteerilla tartutettujen ja tartuttamattomien vanhojen työläisten kanssa. Kontrollikäsittely erosi näistä molemmista merkittävästi ja kuolleisuus oli näiden kahden ryhmän välissä. Tutkimukseni puoltaa näkemystä, että vastakuoriutuneilla muurahaisilla ei ole vielä toimivaa immuunipuolustusta, mutta se käynnistyy ympäristöstä riippumatta muutaman päivän kuluessa. Omassa tutkimuksessani vanhemmat työläiset eivät auttaneet immuunivasteen käynnistymisessä, eikä ympäristön patogeenipaine nopeuttanut tai tehostanut immuunivasteen syntymistä. Täydellinen muodonmuutos on fysiologisesti rankka prosessi, jonka aikana muurahainen on hyvin suojattu kotelon sisällä – työläinen ei siis välttämättä tarvitse puolustusta vaan voi panostaa muihin kustannuksiin.
  • Low carbon actions in households : Assessing the behavior of households in a suburb in Helsinki 
    Pirtonen, Heidi (2014)
    City of Helsinki is aspiring towards carbon neutrality by 2050. Households play an important role in this matter, as their share of carbon dioxide emissions is substantial in the city-level. The energy efficiency of different household appliances is improving, but their usage is rising in tandem. Overall, it is recognized that there needs to be a change in household behaviour. In this thesis I examine what kinds of low carbon actions households are taking and what has motivated them to do so. The thesis is done in co-operation with Aalto University’s HAPPI project, which deals with carbon neutral living in Helsinki. The project studies possibilities to promote climate friendly actions on a residential level. Research was carried out in Mellunkylä, a residential area in eastern Helsinki. The contribution of this thesis is to recognize customs that advance and support low carbon actions on a residential level. The research question took shape as: “What are the low carbon actions that the households in Mellunkylä are taking and why are they taking them?” In order to answer both questions, I decided to use two methods: a survey and interviews. The survey aimed to provide quantitative information about the people living in Mellunkylä as well as a generalization on how they were acting, what they were interested in and what they saw as barriers to further behavior change. In order to better understand what these actions mean for the households and to gain information about their values and other motivations, qualitative interviews were a justified method to further assess the research problem. They aimed to specify the behavior changes that had already occurred and what kinds of motives lie behind these behaviors, as well as to assess the barriers to other behavior changes. Results from both studies indicate that most households were generally making mostly curtailment actions, such as reducing the use of lightning, household appliances and water consumption. There were also efficiency actions, which for the most part consisted of investing on new lightning and household appliances. The households were not fond of acquiring green electricity and were not generally trying to reduce their emissions through heating-related solutions. The households had a general idea of why they should reduce their energy consumption: energy use was commonly understood a societal problem and everyone’s responsibility. The interviewees mentioned altruistic values and biospheric concerns most often, which was fruitful in that these kinds of values are important in saving energy in the long run. Of the external motivators economic factors were mentioned repetitively. They were thought to have an effect on the individual as well as on the economy. It seemed that the households were hoping to be able to use energy without worries and with small expenses. This suggests that the motivations for low carbon actions lie within costs and ease of life rather than environmental concerns. Habits were often mentioned as a barrier to behavior change. Also costs and inability to follow one’s energy consumption were some of the barriers that stood out in the studies. This is in line with the fact that the participants were making more of the curtailment actions rather than efficiency actions, which can be more costly. The case study households showed interest in following their energy consumption, so some kind of feedback as well as personal recommendations for improvement could be in place. This is an important area where the city could take actions, for example, by supporting the households to commit in reducing their energy consumption. It should be noted that in reaching a low carbon lifestyle, there are various routes, of which living-related low carbon actions are only one piece. It is important to find the actions and interventions which can result in long lasting behavioral changes.
  • Low-carbon living in a Finnish rural municipality : barriers and enablers 
    Ahonen, Nenna (2020)
    Abandoning carbon intensive lifestyles plays an integral role in mitigating the current climate crisis, especially in wealthy countries such as Finland where citizens’ carbon footprints are large. Mitigative lifestyle change can however be hard as many factors hinder the adoption of low-carbon practices. It can also be hard to recognize factors that could push lifestyle change forward. The significance and range of these factors, often called barriers and enablers, can vary between different places as each place constitutes its unique context. Studying barriers and enablers in different places can help us decide how to best advance the adoption of low-carbon practices in these contexts. In this thesis barriers and enablers are examined in the context of rural Finland. Characteristics that are often connected to rural Finland include long distances, scarcer services, conservativeness, and communality. The aim of this study was to examine what kinds of barriers to and enablers of low-carbon lifestyle change people dwelling in rural Finland experience, and which of these barriers and enablers have special links to the rural context. Eight citizens of Kauhajoki municipality were interviewed. The transcribed interview data was analysed with qualitative content analysis. Barriers and enablers were coded from the data, and 14 barrier and 13 enabler categories were formed. The themes of the barrier and enabler categories coincided well in terms of their content. Barriers were mentioned more often. Both barriers and enablers included factors related to infrastructure, availability of services and products, time, money, knowledge, health, social environment, habit formation, life situation, feelings, and perceptions of difficulty or easiness. They stemmed from the participants’ psychological processes and personal lives, the resources they had, and the physical and social aspects of their environment. Barriers and enablers with links to the rural context were most abundantly connected to infrastructure and availability. Based on the results, rural citizens live in a complicated push-pull environment of different barriers and enablers. Given that barriers appear to be more easily identified, it is important to start highlighting enablers. Even though in rural areas barriers and enablers related to the physical environment are most visible, attention should be paid to all factors to ensure that no potential for change is wasted. The results of this thesis help recognize both hurdles and helpers of low-carbon lifestyle change in rural Finland.
  • Low carbon with a splash of justice: Role of experimentation in the Finnish built environment 
    Mokkila, Saija (2022)
    This thesis aimed to systematically map and review built environment low carbon and/or social justice experiments in Finland and understand how municipalities engage in experimentation and what challenges municipalities face when engaging in it. To find what forms of experiments for socially just low carbon buildings and housing can be found in Finland, 1 386 objects in 15 databases were systematically mapped. 204 unique built environment low carbon and/or social justice experiments were recognized and further reviewed. Municipality engagements and challenges in experimentation were approached through a case study of four Finnish municipalities Helsinki, Joensuu, Turku, and Vantaa. 14 case city officials and other persons working with experimentation were interviewed, and 1 839 pages of case-city-related documents were gathered. Triangulation was used to analyze the interview transcripts and additional documents in an abductive manner to find what kind of policy engagements for experimentation municipalities participated in and what kind of challenges the municipality representatives identified when doing so. This thesis discovered that there is a large focus on building and nurturing niches and testing technologies with a lack of focus on profound social justice and the behavioral side of the sustainability transitions. The sustainability experimentation in the built environment was technology-focused and lacked profound social justice aspects. Even though there were some overlaps between low carbon and social justice in the experiments, the experiments did not seek to increase social justice but rather to do low carbon in a socially just way. Municipalities strongly focused on building and nurturing niches and experimentation as a process. Municipalities did not do much experimentation in their operations and focused on the experimentation process rather than the subject matter. Also, the municipality experimentation engagements were characterized by a lack of novelty, flexibility, and uncertainty. This thesis also reveals that the links between sustainability experimentation and sustainability transitions may not be as straightforward as the scientific models and frameworks present. Though this thesis made several findings about sustainability experimentation, there remains a particularly urgent need to develop and conduct additional studies. They are needed to understand better the phenomena in the socially just low carbon experimentation in the built environment to enable just transition to low carbon buildings and housing.
  • Luonnonarvokaupan ekologinen tehokkuus Satakunnan metsien monimuotoisuuden suojelussa 
    Hämäläinen, Tanja (2006)
    Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää kokeiltavana olevan metsien suojelukeinon, luonnonarvokaupan ekologista toimivuutta metsien suojelussa. Luonnonarvokaupassa mukana olevien metsien monimuotoisuutta verrattiin kolmeen muuhun metsäkategoriaan. Ne sisälsivät metsiä, joita ei oltu hyväksytty suojeluun vähäisten luontoarvojen vuoksi tai joiden osalta suojeluneuvottelut eivät olleet tuottaneet tulosta sekä potentiaalisesti arvokkaita metsiä. Tutkimus kohdistettiin runsaslahopuustoisiin kangasmetsiin, joiden monimuotoisuutta arvioitiin epifyyttijäkälien sekä monivuotisten ja ylivuotisena tunnistettavien kääpien lajiston sekä lahopuun määrän ja laadun avulla. Lajistossa oli sekä vanhojen metsien indikaattorilajeja että yleisempiä lajeja. Lahopuusto ja lajisto kartoitettiin systemaattisella linjaotannalla yhteensä 200 hehtaarilta eri puolilta Satakuntaa. Kategorioiden välisiä eroja lajiston ja lahopuuston määrässä ja laadussa testattiin parametrisellä yksisuuntaisella varianssianalyysillä sekä Kruskal-Wallisin yksisuuntaisella ei-parametrisellä varianssianalyysillä. Lajiston koostumusta analysoitiin Renkosen samanlaisuusindeksillä ja lajirunsautta rarefaktiolla. Kokonaisuutena tarkatellen luonnonarvokauppaan tarjotuista metsistä monimuotoisimmat on valittu suojeluun. Kääpä- ja epifyyttijäkälälajien ja -havaintojen kokonaismäärä sekä vanhojen metsien indikaattorilajien ja uhanalaisten ja silmälläpidettävien lajien määrä oli suurempi luonnonarvokaupassa mukana olevissa metsissä kuin muissa suojeluun tarjotuissa metsissä. Luonnonarvokauppametsissä myös lahopuuta oli enemmän ja sen laatu oli monipuolisempaa. Erityisesti vaateliaammalle vanhojen metsien lajistolle tärkeää järeää ja pitkälle maatunutta lahopuuta sekä eläviä järeitä lehtipuita löytyi myös enemmän luonnonarvokauppametsistä. Kaikkien kategorioiden sisäinen hajonta oli kuitenkin hyvin suurta ja joillakin yksittäisillä koealoilla lajiston ja puuston monimuotoisuus oli suurempaa luonnonarvokaupan ulkopuolelle jääneillä kohteilla. Tutkittujen metsien osalta kaikki Satakunnan monimuotoisimmat metsät eivät ole tulleet tarjotuksi luonnonarvokauppaan. Potentiaalisesti arvokkaissa metsissä oli luonnonarvokauppametsiin verrattuna keskimäärin enemmän lahopuuta sekä kääpähavaintoja. Luonnonarvokaupassa on mukana eri elinympäristötyyppejä, joista tässä tutkittiin vain kangasmetsiä. Muiden elinympäristötyyppien sekä muiden lajiryhmien monimuotoisuutta tutkimalla olisi hyvä syventää käsitystä luonnonarvokaupan ekologisesta tehokkuudesta.
  • Luonnon monimuotoisuus Helsingin puistoissa 
    Rapeli, Hanne (2020)
    Kaupunkien rakennetut puistot voivat olla lajirikkaita paikkoja ja jopa monimuotoisuuden keskittymiä kaupunkimaisemassa. Tutkin lopputyössäni Helsingin rakennettujen puistojen putkilokasvien, lintujen ja jäkälien lajistolliseen monimuotoisuuteen vaikuttavia tekijöitä. Lisäksi tarkastelen ilmanlaadusta kertovien indikaattorijäkälien esiintyvyyttä tutkimuspuistoissa. Aiempien tutkimusten perusteella tärkeimpiä puistojen lajistolliseen monimuotoisuuteen vaikuttavia tekijöitä ovat esimerkiksi puiston koko, puiston sisäinen habitaattien monimuotoisuus ja puiston kytkeytyneisyys muihin viheralueisiin. Puistojen monimuotoisuustutkimuksissa paljon käytettyjä teorioita ovat mm. gradienttiparadigma ja saarieliömaantieteellinen teoria. Tutkimukseen valittiin 12 puistoa kolmelta kaupunkivyöhykkeeltä: kantakaupungista, välikaupungista ja esikaupungista. Vyöhykejaon taustalla on ajatus kaupungistumisen voimistumisesta ja viheralueiden kytkeytyneisyyden heikkenemisestä kohti kaupungin keskusta siirryttäessä. Puistojen valintaan ja aineiston keruun menetelmiin vaikutti EU-rahoitteinen, puistojen biokulttuurista monimuotoisuutta tutkiva GREEN SURGE -hanke. Tutkimuskysymykseni ovat: Kasvaako putkilokasvien, lintujen ja jäkälien lajimäärä puiston koon kasvaessa? Vaikuttaako habitaattien monimuotoisuus putkilokasvien lajirikkauteen, Shannonin diversiteetti-indeksin avulla laskettuun putkilokasvien lajistolliseen monimuotoisuuteen tai alkuperäislajien osuuteen putkilokasvien kokonaislajimäärästä? Vaikuttaako putkilokasvien lajirikkaus tai puuvartisten kasvien lajimäärä lintujen lajirikkauteen? Esiintyykö tutkimuspuistoissa ilman laadusta kertovia indikaattorijäkäliä? Onko kaupunkivyöhykkeiden välillä eroa putkilokasvien, lintujen tai jäkälien lajimäärissä? Entä alkuperäisten kasvilajien osuuksissa tai yksi- kaksi- ja monivuotisten putkilokasvien esiintyvyydessä? Onko kaupunkivyöhykkeiden välillä eroa herkkien ja erittäin herkkien indikaattorijäkälien esiintyvyydessä? Tutkin näitä kysymyksiä kvantitatiivisesti korrelaatioanalyysin ja yksisuuntaisen varianssianalyysin avulla. Tutkimuspuistoista löytyi 171 putkilokasvilajia, mikä on noin 16 % kaikista Helsingin putkilokasvilajeista. Näiden joukossa oli mm. kuusi saraa (Carex), joita pidetään kaupunkipakoisina lajeina. Habitaattien monimuotoisuus nosti putkilokasvien lajimäärää ja vaikutti positiivisesti myös Shannonin indeksin avulla laskettuun putkilokasvien lajirikkauteen sekä alkuperäislajien osuuteen putkilokasvien kokonaislajimäärästä. Nämä tulokset olivat tilastollisesti merkittäviä. Alkuperäislajien, tulokaslajien ja viljelykarkulaisten osuudessa ei ollut eroja kaupunkivyöhykkeiden välillä, mikä kertoo siitä, että Helsingissä kasvaa alkuperäisiä kasvilajeja hyvinkin lähellä kaupungin keskustaa. Suuremmissa puistoissa on yleensä enemmän lajeja kuin pienemmissä puistoissa. Tässä tutkielmassa se piti paikkansa erityisesti lintujen kohdalla. Lintujen lajimäärän ja puiston pinta-alan välille löytyi tilastollisesti merkittävä yhteys. Toinen lintujen lajirikkauteen vaikuttava tekijä oli puuvartisten kasvien lajimäärä. Tutkimuspuistojen puista ja pensaista hyvin pieni osuus on alkuperäislajeja, joten myös koristelajit saattavat vaikuttaa lintujen monimuotoisuuteen positiivisesti. Lintujen lajimäärä oli korkein kantakaupungissa, kun taas putkilokasvien ja jäkälien lajirikkaus oli korkein esikaupungissa. Kaupunkivyöhykkeiden väliset erot eivät kuitenkaan olleet tilastollisesti merkittäviä. Ilmanlaadusta kertovia herkkiä ja erittäin herkkiä indikaattorilajeja esiintyi eniten esikaupungin ja vähiten kantakaupungin puistoissa. Puistojen välinen vaihtelu indikaattorijäkälien esiintyvyydessä oli kuitenkin suurempaa kuin kaupunkivyöhykkeiden välistä vaihtelua suurempaa.
  • Luonnonrauhan kokeminen ja äänitasot 
    Hietala, Riikka (2006)
    Mahdollisuudet kokea hiljaisuutta ovat heikentyneet yhteiskunnassamme. Hiljaisuutta voidaan suojella laatimalla kriteerit hiljaiselle alueella ja suojella niitä kaavoituksen ja lainsäädännön avulla. Tällä tutkimuksella pyritään hankkimaan taustatietoa siitä, millaisia melun raja-arvoja voitaisiin soveltaa hiljaisten alueiden määrittelyssä sekä mitkä asiat vaikuttavat luonnonrauhan kokemiseen hiljaisella alueella. Tutkimuksessa selvitetään luonnonrauhan kokemisen suhdetta alueella vallitsevaan äänitasoon. Lisäksi tutkimuksessa pyritään määrittelemään mitä on luonnonrauha ja sen kokeminen, sekä tarkastellaan niitä tekijöitä, jotka vaikuttavat luonnonrauhan kokemiseen. Aineisto kerättiin retkillä, joita järjestettiin kolme pääkaupunkiseudun ja yksi Leppävirran virkistys- ja ulkoilualueilla. Yhteensä retkille osallistui 79 ihmistä. Retken aikana äänitasot mitattiin äänitasomittarilla ja osallistujat täyttivät lomakkeen, jossa kysyttiin arvioita luonnonrauha- ja maisemakokemuksesta. Kunkin retken jälkeen tehtiin ryhmähaastattelu. Aineiston analyysiin käytettiin sekamenetelmää: äänitasojen ja lomakkeen arvioiden suhdetta analysoitiin kvantitatiivisin menetelmin ja haastatteluaineiston ja lomakkeen avovastauksien analyysiin käytettiin kvalitatiivisia menetelmiä. Laadullinen analyysi täydentää ja selittää tilastollista aineistoa sekä etsii luonnonrauhan kokemisen arvioihin vaikuttavia tekijöitä. Tuloksien mukaan luonnonrauhakokemuksen ja äänitasojen välille löytyi riippuvuus: äänitason nousu vähentää luonnonrauhaa. Luonnonrauhakokemus on kokemus riittävästä tilasta ja sitä vahvistaa luonnonhiljainen äänimaisema, jossa voi kuulla luonnon ääniä ja nähdä koskematonta luontoa. Kokemusta häiritsee liikenteen melu ja ihmisjäljet. Odotukset hiljaisuudesta ja rauhasta vaikuttavat voimakkaasti luonnonrauhakokemukseen.

Yhteystiedot

HELSINGIN YLIOPISTO