Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by Title

Sort by: Order: Results:

  • Huovelin, Suvi (2019)
    Citizen science is a research method in which data collection, analysis or other stages of research is distributed to a large number of volunteers. Citizen science enables collection of large-scale data. In addition, in few cases Citizen science has been integrated into formal school education. It has been found to attract students' interest in the subject and research and to teach students about scientific research. However, the real benefits of citizen science for schools have been just scarcely studied. This study explored the experiences of middle school and high school students on the Helsinki Urban Rat Project (Kaupunkirottatutkimus). The research questions were: (1) How do the middle school and high school students who participated in the Urban Rat Project experience citizen science as part of biology teaching? (2.) How do the students who participated in the Urban Rat Project feel about urban rats and how does the Project affect students’ perception of rats? The data was collected by group theme interviews from middle school and high school students who participated in the City Rat Project. The data consisted of nine recorded interviews with a total of 29 interviewees. The interviews were transcribed and analyzed by content analysis. The Urban Rat Project aroused situational interest towards urban rats and research project. Main factors for aroused interest were novelty and specialty of the project, the involvement created by hands-on activities and the meaningfulness created by contextualism of an authentic research. Learning experiences were categorized by Bloom’s revised taxonomy and the results revealed a number of knowledge types and cognitive process categories, suggesting that the project developed a diverse range of students' thinking. Students were able to develop deeper research skills, critically explore research and its outcomes, and learn about practical challenges and constraints of scientific research. Urban rats gave rise to both negative, positive and neutral feelings among students. The negative emotions were caused by a variety of causes, such as the appearance and behavior of rats, culture created attitudes and students own experiences. Positive feelings were caused by interest toward rats and good experiences with pets. The knowledge learned in the study about urban rats generally reduced negative feelings and in one case aroused them, but many interviewees also felt that the study had no effect on their attitude towards rats, because interaction with rats was not concrete enough during the project and the students were disappointed that they did not see rats or rat footprints. The authentic research context of citizen science such as Urban Rat Project can increase meaningfulness to studying biology, which is not necessarily achieved by other teaching methods and may teach the realities of scientific research better than traditional practical work. In addition, citizen science can provide knowledge and nature experiences that allow learners to reflect on their relationship with nature. In order to achieve nature-related learning goals of the school education, citizen science projects should pay particular attention to the concreteness of the interaction between learners and nature and to the students' experiences in nature during citizen science.
  • Kettunen, Paavo (2023)
    Education for sustainability has come to be seen as an important part of achieving the sustainability goals, also in universities. However, the challenge for sustainability education is that sustainability is an ever-changing and highly complex concept. One theoretical approach for studying the learning of such complex concepts and phenomena is the conceptual change research tradition. The theory of conceptual change stems from the constructivist approach to learning, according to which learning takes place by modifying and completing existing knowledge structures. Sometimes these prior knowledge structures of the learner conflict with scientific knowledge, and in order to reach a new understanding, the learner has to change and reorganize their existing conceptions. With a new conception comes a whole new way of understanding a phenomenon, as related concepts take on new meanings. The process described above is called conceptual change. This thesis studied what kind of conceptions university students had about sustainability before the University of Helsinki's Sustainability Course (SUST-001, 3 cr) in autumn 2021, and how these conceptions had changed after the course. In addition, we investigated whether there were differences between students in human and natural science-oriented disciplines in the above-mentioned aspects. Conceptions were investigated using a baseline and endline measurement design. The study sample was students enrolled in a sustainability course at the University of Helsinki (N = 109). The data was analyzed both qualitatively and quantitatively. Based on the results, the students' perceptions were quite narrow at the beginning of the course, although the responses showed that most students came to the course with some prior knowledge of sustainability. In addition, three narrow conceptions similar to misconceptions of the conceptual change were identified from the initial survey: ecology-limited, anthropocentric and weak sustainability conceptions. In the final measurement, students' perceptions of sustainability improved and, in particular, students' understanding of the different dimensions of sustainability, the interlinkages between them and the complex nature of sustainability in general increased. About half of the narrow conceptions also changed, although the anthropocentric conception was slightly more persistent. In the cross-disciplinary analysis, attention was drawn to the tendency of students in natural science-oriented disciplines to change their narrow view in comparison to students in human science-oriented disciplines. Based on the results, the Sustainability course can be seen as successful in teaching many of the key contents of the concept of sustainability. There were also indications of conceptual change. However, there is a need to further develop the course and to integrate sustainability more broadly into the different educational programs. Furthermore, it is very important to continue to study the success of this integration and of sustainability education also in the future.
  • Haaspuro, Tiina (2018)
    Rakennuksilla ja asumisella on koko elinkaarensa ajan merkittäviä ympäristövaikutuksia, joista valtaosa syntyy rakennusten käyttövaiheessa. Asumisen kestävyyteen voidaan vaikuttaa monin tavoin ja vaikutusmahdollisuuksia on sekä asukkaalla, että kiinteistön omistajalla. Vuokrataloyhtiöt pyrkivät vähentämään hallinnoimiensa kiinteistöjen ympäristövaikutuksia erilaisin ympäristöhallinnan keinoin, mm. ympäristöjärjestelmillä. Ympäristöjärjestelmät ovat vapaaehtoisuuteen perustuvia ympäristöhallinnan ja -johtamisen työkaluja, joiden avulla pyritään hallitsemaan organisaation toimintojen ympäristövaikutuksia. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli arvioida miten toimivia ja hyödyllisiä ympäristöjärjestelmät vuokrataloyhtiöissä ovat ja millaisia tekijöitä liittyy niiden siirrettävyyteen. Tutkimuksessa pyrittiin tunnistamaan millaisia hyötyjä ja vaikuttavuutta ympäristöjärjestelmillä on vuokrataloyhtiöissä sekä miten ja millä edellytyksillä järjestelmien käytössä hyödynnettävien käytäntöjen siirrettävyys voitaisiin toteuttaa. Tämän tapaustutkimuksen aineisto kerättiin teemahaastatteluiden avulla. Tutkimuskohteiksi valittiin suomalaisia ja ruotsalaisia eri kokoluokan vuokrataloyhtiöitä, joilla on käytössään ympäristöjärjestelmä. Tutkimuksen perustaksi luotiin kirjallisuuden pohjalta analyyttinen viitekehys, johon koottiin ympäristöjärjestelmien toimivuutta ja vaikuttavuutta ilmaisevia tekijöitä (koettuja hyötyjä), sekä parhaiden menetelmien käytön onnistumiseen vaikuttavia tekijöitä. Ympäristöjärjestelmien hyötyjen ja vaikuttavuuden toteutumista vuokrataloyhtiöissä arvioitiin tutkimalla ovatko aineistossa esiintyvät koetut hyödyt samoja kuin analyyttiseen viitekehykseen kootut (muissa organisaatioissa toteutuneet) hyödyt. Käytäntöjen siirrettävyyttä tutkittaessa arvioitiin viitekehyksen avulla mitä tekijöitä tulee ottaa huomioon hyödynnettäviä käytäntöjä siirrettäessä ja kopioitaessa ja otettiin ne huomioon tutkimusasetelmassa. Tältä pohjalta kerätyn aineiston perusteella luotiin siirtämistä varten suosituksia hyvistä käytännöistä, joiden avulla pyritään saamaan yrityksestä toiseen siirrettäessä käytännöistä myös samat koetut hyödyt. Tämän tutkimuksen perusteella vuokrataloyhtiöissä näyttäisivät toteutuvan samat hyödyt ja vaikuttavuus kuin muissakin organisaatioissa. Vuokrataloyhtiöt hyötyvät ympäristöjärjestelmästä varsinkin suorituskyvyn paranemisen, taloudellisesti mitattavien hyötyjen ja imagon nousun osalta. Järjestelmä koettiin hyödylliseksi erityisesti ympäristöasioiden hallinnoinnin työkaluna ja vasta toissijaisesti keinona ympäristövaikutusten vähentämiseen. Se tuo kuitenkin lisää tehokkuutta ympäristötyöhön ja ylipäänsä lisää ympäristötietoisuutta organisaatioissa. Ympäristöjärjestelmän käytössä hyödynnettävien käytäntöjen siirrossa olennaiseksi nousi erilaisten taustatekijöiden huomioonottaminen. Hyviin tuloksiin johtaneiden käytäntöjen onnistunut siirto edellyttää olosuhteiden samankaltaisuutta organisaatioissa ja toimenpiteiden ja hyötyjen välistä yhteyttä, mikä huomioitiin kartoittamalla myös ympäristöjärjestelmän käyttöön vaikuttavia taustatekijöitä ja pohjaamalla suositukset useissa yhtiöissä hyviksi todettuihin käytäntöihin, joiden avulla hyviin tuloksiin on päästy. Taustatekijöiden kartoittaminen toimi hyvänä pohjana käytäntöjen siirtoa varten luotuihin suosituksiin hyvistä käytännöistä. Ympäristöjärjestelmien vaikuttavuuden arviointi asumisen ympäristövaikutusten vähentämisessä on vaikeaa, sillä mittaamiseen ei ole olemassa selkeitä vertailukelpoisia menetelmiä. Ympäristöhallinnan välineenä ympäristöjärjestelmä näyttäisi kuitenkin toimivan hyvin, vaikka konkreettinen vaikutus ympäristöön ei välttämättä olisikaan kovin suuri.
  • Mähönen, Elina (2012)
    Suurin osa kulutuksen ympäristövaikutuksista tulee kolmelta osa-alueelta: asumisesta, liikkumisesta ja ruokailusta. Ruokailun merkitys suomalaisen kuluttajan ympäristövaikutuksissa on keskeinen, sillä reilu kolmasosa suomalaisen kuluttajan kaikista ympäristövaikutuksista aiheutuu ruuasta. Mahdollisuuksia pienentää ruokailun ympäristövaikutuksia pohdittiin ympäristöministeriön järjestämissä Suomen Kestävän kulutuksen ja tuotannon ohjelman uudistamisprosessiin liittyvissä asiantuntijatyöpajoissa. Tämän tutkimuksen taustalla on työpajoissa syntynyt ehdotus siitä, että ruokailun ympäristövaikutukset huomioitaisiin Valtion ravitsemusneuvottelukunnan lautasmallissa. Raaka-ainevalinnat ovat ratkaisevassa roolissa ruokailun ympäristövaikutusten muodostumisessa, sillä raaka-aineet ovat aterioiden tärkeimmät kuormituslähteet. Ravitsemussuosituksista tutun lautasmallin mukaisen aterian eri osien sisällä voidaan tehdä ympäristömyötäisiä ruokavalintoja ilman, että aterian ravintoarvo tai tasapaino kärsii. Tässä tutkimuksessa ympäristömyötäisiä ruokavalintoja tarkastellaan kuluttajan näkökulmasta. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, minkälaisia käsityksiä kuluttajilla on ympäristömyötäisistä ruokavalinnoista ja miten kuluttajat suhtautuvat ympäristölautasmalleihin, jotka ottavat huomioon ravinnon terveysvaikutusten ohella myös ruuan ympäristövaikutukset. Tutkimuskysymysten avulla pyritään muodostamaan käsitys myös siitä, voisivatko ympäristölautasmallit edistää ympäristömyötäisten ruokavalintojen toteutumista tavallisen kuluttajan arkielämässä. Tutkimuksen on tarkoitus tuottaa Valtion ravitsemusneuvottelukunnalle suuntaa antavaa tietoa siitä, minkälaisia ennakkokäsityksiä kuluttajilla on ympäristömyötäiseen ruokavalioon liittyen ja, minkälaisia näkemyksiä ruokavalintojen ympäristövaikutusten huomioiminen lautasmalleissa herättää kuluttajissa. Tutkimus on luonteeltaan laadullinen tutkimus. Tutkimuksen aineisto kerättiin haastattelemalla kuluttajia kolmessa ryhmähaastattelussa. Aineiston analysoinnissa käytettiin apuna teemoittelua. Haastateltavat suhtautuivat ympäristömyötäisiin ruokavalintoihin ja ympäristölautasmalleihin varsin myönteisesti, mutta ympäristömyötäiset ruokavalinnat herättivät myös ristiriitaisuuden ja hämmennyksen tunteita. Vanhemmat ja nuoremmat kuluttajat myös hahmottivat ympäristömyötäiset ruokavalinnat jossain määrin eri tavoin. Haastateltavat kokivat kuluttajien ruokavalinnat merkityksellisiksi ruokailuun liittyvien ympäristövaikutusten pienentämisessä, mutta tunsivat erilaisten tekijöiden ohjaavan ja rajoittavan valintoja. Haastatteluaineiston perusteella voidaan muodostaa käsitys toimintaympäristöstä, jossa erilaiset rakenteet luovat puitteet kuluttajien käyttäytymiselle. Ympäristölautasmallit koettiin hyväksi keinoksi lisätä kuluttajien tietoisuutta ruokavalintojen merkityksestä ilmastonmuutoksen hillitsemisessä ja muiden haitallisten ympäristövaikutusten vähentämisessä. Ympäristömyötäisten ruokavalintojen yleistymistä ei kuitenkaan voida jättää yksinomaan kuluttajien valintojen varaan, vaan yhteiskunnan eri tahojen muodostama tukiverkosto ympäristölautasmalleille koettiin esisijaisen tärkeäksi. Tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää ympäristölautasmallien suunnitteluprosessissa sekä muissa yhteyksissä, joissa kehitetään keinoja viestiä ruokavalintojen ympäristövaikutuksista kuluttajille.
  • Halminen, Maija (2003)
    Tutkimuksen lähtökohtana on tutkia hevosesimerkin avulla eri ulottuvuuksia ympäristönsuojelusta, kulttuurista, kotieläimistä ja luonnosta. Luonnontieteet eivät kotieläimiä kovinkaan arvosta, kotieläintiede sen sijaan usein katselee eläimiä puhtaasta hyötyajattelun näkökulmasta. Jos kotieläimet eivät kuulu enää luontoon, ovatko ne osa kulttuuriamme? Tähän kysymykseen tutkimus pyrkii hevosesimerkin kautta vastaamaan. Myös villi- ja kotieläinten välistä suhdetta ja statusta ympäristönsuojelussa tarkastellaan tässä tutkimuksessa. Tutkimuksen viitekehys on ympäristönsuojelutieteellinen analyysi, jonka avulla haetaan vastausta siihen, mitä eri rooleja hevosesta ympäristönsuojelun kentässä voidaan löytää. Hevoselle löytyi ainakin neljä eri roolia: hevonen voi toisaalta olla ympäristönsuojelun kohde, ympäristömuutosten kohde, ympäristömuutosten aiheuttaja ja ympäristöongelmien ratkaisija. Tutkimus ei osoittanut, että hevonen olisi merkittävä ympäristönsuojelullinen toimija, mutta merkittävää oli, että nämä "inhimilliset" roolit pystyy sille löytämään. Tärkein hevosen rooli on suojelukohteena oleminen: jotkut hevosmuodot ja käyttömuodot ovat uhattuina. Suojeltavia kohteita on ainakin hevosen työkäyttö sekä monet maatiaisrodut. Suojelukohteena olemisen tutkimiseen kehiteltiin tässä työssä käsite kulttuuris-ekologinen lokero. Sen avulla pyrittiin osoittamaan, että myös kotieläimet ansaitsevat suojeluarvon ympäristönsuojelussa, vaikkakin inhimillinen kulttuuri on vaikuttanut niihin vuosisatojen ja -tuhansien ajan. Suojelun argumentteina voidaan käyttää muitakin kuin puhtaasti ekologisia perusteluja. Esimerkkeinä käytetään mm. suomenhevosta ja Amerikan ja Australian villiintyneitä hevosmuotoja. Ihminen on aikanaan ensin metsästänyt hevosta, sitten kesyttänyt se. Ympäristömuutosten aiheuttaminen hevoselle jatkuu nykyäänkin esim. jalostuksen ja ympäristövaikutusten (esim. melun) kautta. Nykyään hevosia elää keskuudessamme pääosin vain domestikoituneessa muodossaan. Kotieläinten kesyttäminen yleensäkin on vaikuttanut vastavuoroisesti valtavasti myös ihmisen kulttuureihin. Hevonen voi aiheuttaa ihmisen kumppanina ympäristöongelmia esim. eroosion, maastovaurioiden ja ravinnekuormituksen muodossa. Hevonen voi olla myös ympäristöongelmien ratkaisija mm. vertailtaessa hevosvoimaa polttomoottorilla käyviin koneisiin.
  • Nisonen, Sampsa (2012)
    Tutkielman tavoitteena on arvioida ympäristöpolitiikan integraation tasoa suomalaisissa ruokaa ja ravitsemusta käsittelevissä poliittisissa asiakirjoissa. Lisäksi metodologisena tavoitteena on kehittää ympäristöpolitiikan integraation tason arvioinnin menetelmiä tarkemmiksi ja kattavammiksi. Tutkielman aineistona on 12 suomalaisen ruoka- ja ravitsemuspolitiikan kannalta keskeistä poliittista asiakirjaa sekä yksi samaa aihepiiriä käsittelevä tieteellinen selvitys, joka taustoittaa ruokapolitiikan kenttää ja tarjoaa poliittisille asiakirjoille vertailukohdan. Asiakirjat valittiin käyttäen kriteereinä sekä niiden vaikuttavuutta ja painoarvoa että niiden sisällön keskeisyyttä tutkielman aiheen näkökulmasta. Valitut asiakirjat on myös julkaistu viime vuosien aikana. Tutkielman teoreettisen pohjan muodostavat ympäristöpolitiikan integraatiolle kirjallisuudessa asetetut määritelmät ja kriteerit. Tutkielmassa nojataan määritelmään, jonka mukaan ympäristöpolitiikan integraatiolla tarkoitetaan ympäristötavoitteiden sisällyttämistä kaikille politiikan sektoreille siten, että ne saavat erityisen suuren painoarvon: ympäristötavoitteet ohjaavat politiikan suunnittelua ja toteutusta, ja pyrittäessä minimoimaan eri sektorien toimenpiteiden välisiä ristiriitoja niille annetaan periaatteellinen prioriteetti. Tässä tutkielmassakin sovelletaan siten hyvin ympäristöpainotteista näkökulmaa ympäristöpolitiikan integraatioon ruoka- ja ravitsemuspolitiikassa. Ympäristöpolitiikan integraation tasoa aineistossa tutkitaan tarkastelemalla, kuinka hyvin aineisto täyttää ympäristöpolitiikan integraatiolle annetut, kirjallisuuslähteitä soveltaen määritellyt neljä kriteeriä. Sisällyttämisellä tarkoitetaan sitä, missä määrin ympäristöasiat ovat esillä aineistossa. Koherenssilla viitataan siihen, kuinka hyvin synergiaetuja on onnistuttu maksimoimaan ja ristiriitahaittoja minimoimaan ympäristötavoitteiden ja muiden tavoitteiden välillä. Painotuksella kuvataan sitä, millainen painoarvo ympäristötavoitteille on annettu muihin tavoitteisiin verrattuna. Raportoinnilla taas arvioidaan, kuinka tehokkaita seuranta- ja raportointivelvoitteita ympäristötavoitteiden toteutumiselle on asetettu. Tutkielman laajan aineiston analyysin mahdollistaa koodaus Atlas.ti-tietokoneohjelmalla. Koodit ovat viittauslistoja, jotka kokoavat kuvaavien nimikkeiden alle asiakirjojen oleellisia kohtia, tiivistäen aineiston sisältöä. Koodeja voidaan käyttää suoraan sisällyttämisen ja raportoinnin tason arviointiin. Koherenssin arvioimiseksi tarkastellaan 10 keskeisen ympäristökoodin vuorovaikutuksia toistensa sekä 10 keskeisen talous- ja 10 keskeisen terveysaiheisen koodin kanssa. Mahdolliset vuorovaikutustyypit ovat synergia, ristiriita ja ei vuorovaikutusta. Vuorovaikutusten tyyppiä arvioidaan kahdella eri tavalla. Ensimmäinen arvio perustuu puhtaasti aineistoon kuuluvien poliittisten asiakirjojen tekstisisältöön, mutta toisessa asiaa tutkitaan tarkemmin käyttäen apuna lähdekirjallisuutta ja omaa tulkintaa sekä aineistoon kuuluvaa tieteellistä selvitystä. Näitä kahta arvioita vertaamalla selvitetään, missä määrin tutkittujen sektoreiden väliset ristiriidat ja synergiat on huomioitu ja ylipäätään tunnustettu suomalaisessa politiikassa. Vuorovaikutusten merkittävyyttä arvioidaan sitten numeerisesti sen perusteella, miten laajasti ne esiintyivät eri asiakirjoissa. Painotuksia arvioidaan ryhmittelemällä ensin kunkin asiakirjan koodit ympäristö-, talous- ja terveysryhmiin. Tämän jälkeen verrataan ryhmien kokoa ja niihin kuuluville koodeille asiakirjoissa annettua painoa keskenään. Tutkielmassa kehitetyn menetelmän etuna on, että sen avulla voidaan tehokkaasti tarkastella kokonaista asiakirjajoukkoa ja politiikkasektoria yksittäisen asiakirjan sijaan. Suoritettu analyysi osoittaa, että ympäristötavoitteiden ja -toimenpiteiden keskinäinen koherenssi on korkea, mutta kaikkia potentiaalisia synergioita ei vielä hyödynnetä. Ympäristö- ja taloussektoreidenkin väliltä löytyy synergioita, mutta ne on jo pitkälti tunnistettu tai jopa hyödynnetty. Ristiriitoja löytyy myös hyvin paljon, ja niitä ei ole asiakirjoissa edes tunnustettu. Ympäristö- ja terveyssektorien väliltä löytyy erittäin paljon synergiapotentiaalia, esimerkiksi kestävään kehitykseen ja terveellisyyteen perustuvat ravitsemussuositukset ovat pitkälti yhtenevät. Näitä synergioita on kuitenkin toistaiseksi hyödynnetty riittämättömästi. Etenkin terveyssektorin tuottamissa asiakirjoissa jätetään systemaattisesti huomiotta terveysajattelun ulkopuolelle jäävät näkökohdat. Sisällyttämis- ja painotuskriteerit täyttyvät ennen kaikkea kestävää kehitystä käsittelevissä asiakirjoissa. Yleisissä sekä ruokapoliittisissa asiakirjoissa kriteerin ehdot toteutuvat osittain ja terveyspainotteisissa asiakirjoissa ne jäävät yksiselitteisesti toteutumatta. Raportoinnista on yleisesti ottaen huolehdittu, mutta ympäristöasioiden ollessa sivuosassa jää tämä kriteeri yleensä täyttämättä. Tutkielma antaa lähtökohdat monentyyppisiin jatkotutkimuksiin. Ympäristöpolitiikan integraatiota on mahdollista kehittää paikkaamalla tutkielman havaitsemia puutteita ja ongelmakohtia. Tutkielman paljastamat ruoka- ja ravitsemuspolitiikan tavoitteiden ja toimenpiteiden väliset vuorovaikutukset kaipaavat myös tarkempaa ja syvällisempää tutkimusta. Tutkielmassa kehitettyä menetelmää on mahdollista hyödyntää tulevaisuudessa uusissa vastaavantyyppisissä tutkimuksissa ympäristöpolitiikan integraation edistymisen arvioimiseksi. Menetelmää on myös mahdollista soveltaa aivan toisiin politiikan integraatiotyyppeihin.
  • Suikkanen, Henna (2023)
    Ihmistoiminnan, kuten kaupungistumisen, seurauksena syntyvät maankäytön muutokset kiihdyttävät globaalia luontokatoa. Kaupunkien maankäyttösektori vaikuttaa päätöksillään paikallisen luonnon monimuotoisuuden turvaamiseen kaupungistumisen ristipaineissa. Zonation on spatiaalisen priorisoinnin työkalu, jonka avulla tuotetaan luonnon monimuotoisuuteen liittyvää tietoa päätöksenteon tueksi. Sitä käytetään osana laajempaa systemaattisen suunnittelun prosessia. Zonationia on käytetty lähinnä suojelualueverkostojen suunnittelussa, mutta sen käytöllä on mahdollisuuksia myös laajemmin kaupunkialueiden maankäytön suunnittelussa. Tämän Pro gradun päämääränä oli tutkia maakuntatason suunnittelutarpeisiin tehtyjen Zonation analyysien hyödyntämistä käytännössä kuntatasolla. Tapaustutkimuksen kontekstina oli suomalainen hierarkkinen maankäytön suunnittelun systeemi, jossa lopulliset maankäytön muutokset toteutetaan kuntatasolla. Datankeruumenetelmänä käytettiin teemahaastatteluja. Yhteensä haastateltiin seitsemää ympäristö- ja suunnitteluvirkailijaa kunta- sekä maakuntatasolta Uudeltamaalta, Espoosta, Vantaalta. Tutkimuskysymykset olivat seuraavat: 1. Millä tavoin maakuntatason suunnittelun tueksi tuotettuja Zonation analyysejä on hyödynnetty kuntatasolla? Ja 2. Mitkä tekijät vaikuttivat analyysien tiedon hyödyntämiseen tämän tutkimuksen tapausesimerkissä? Tämän Pro gradu tutkimuksen tuloksista selvisi, että Zonation analyysejä käytettiin pääasiassa vahvistamaan tietoa jo tunnistetuista ekologisista yhteyksistä kunnissa. Lisäksi tuloksista kävi ilmi, että analyysien tiedon hyödyntämiseen vaikuttivat positiivisesti hyvin toimiva yhteistyö suunnittelutasojen välillä, sekä sidosryhmien osallistaminen analyysien suunnitteluprosessissa. Tiedon hyödyntämisen esteenä taas olivat Zonationilla tuotettujen analyysien sekä itse Zonation-ohjelman toimintalogiikan vaikeatulkintaisuus ja ajanpuute. Myös suunnittelutasojen väliset erot luontoalueiden tarkastelutasossa ja suunnittelumittakaavassa vaikuttivat analyysien hyödyntämiseen. Tuloksista selvisi myös, että analyyseistä tehtävien lopputuotteiden selkeydellä ja käyttäjäystävällisyydellä voidaan helpottaa analyysien tiedon viemistä käytäntöön. Tämän Pro gradun tulokset ovat linjassa alan tutkimuskirjallisuuden kanssa, ja vahvistavat niitä. Lisäksi tulokset lisäävät tietoa tapauksista, joissa spatiaalisen priorisoinnin analyysejä on hyödynnetty käytännössä, mitä on toivottu alan tutkimuskirjallisuudessa. Tulosten perusteella ehdotetaan, että jatkotutkimuksissa datankeruuseen kannattaisi sisällyttää pienenpiä kuntia, ja laajemmin systemaattisen suunnittelun prosessien sidosryhmäläisiä, sekä luontokonsultteja.