Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by Subject "ectoparasites"

Sort by: Order: Results:

  • Korhonen, Sanna (2024)
    Tutkielmassani kartoitan Ahvenanmaan hoikkatytönkorentopopulaation (Ischnura elegans) Wolbachia infektioita. Lisäksi pyrin selvittämään, löytyykö samaa infektiota korentoja loisivilta vesipunkeilta (Hydrachnidia). Wolbachia on niveljalkaisilla yleisesti esiintyvä endosymbioottinen bakteeri. Bakteerin yleinen esiintyminen johtuu sen kyvystä manipuloida isäntänsä kelpoisuutta, jolloin infektoidut naaraat lisääntyvät tehokkaammin. Bakteeri leviää tyypillisesti maternaalisesti iturataa pitkin, mutta voi levitä myös lajilta toiselle horisontaalisesti. Aikaisempien tutkimusten perusteella Manner-Suomen ja Ruotsin hoikkatytönkorentopopulaatioilla esiintyy yleisesti Wolbachia infektioita, toisin kuin Ahvenanmaalla, josta bakteeria ei löydetty lainkaan. Otanta Ahvenanmaalta oli kuitenkin pieni, eikä se siten välttämättä edusta populaation varsinaista infektiostatusta. Lisäksi korentoja loisivien vesipunkkien mahdollisia Wolbachia infektioita tai niiden potentiaalista roolia bakteerin levittämisessä on tutkittu aikaisemmin hyvin vähän. Tutkielmassani analysoin hoikkatytönkorentoja ja niiden punkkeja, jotka on kerätty eri puolilta Ahvenanmaata kesäkuukausien aikana vuosina 2021, 2022 ja 2023. Näytteiden Wolbachia infektiostatuksen selvittämiseksi käytin PCR-tekniikkaa, monistaen yhden mitokondriaalisen lokuksen (COI) ja kolme Wolbachia lokusta (fbpA, wsp ja ftsz). Sekvenssien analysointiin käytin MEGA v.11 ohjelmaa. Laajemman otannan perusteella alle puolella Ahvenanmaan hoikkatytönkorennoista on Wolbachia infektio (41.51 %). Populaatiossa esiintyy ainakin kolmea eri Wolbachia kantaa, joista yksi vastaa Ruotsissa ja toinen Manner-Suomessa esiintyvää bakteerikantaa. Lisää tutkimusta tarvitaan selvittämään, miksi bakteeri ei ole yhtä yleinen Ahvenanmaalla kuin naapuripopulaatioissa, ja millaisia vaikutuksia bakteerilla on hoikkatytönkorennon ekologiaan ja evoluutioon. Noin puolen millimetrin pituisten vesipunkkien infektiostatus jäi epäselväksi lähinnä DNA:n eristämiseen ja monistamiseen liittyvien haasteiden vuoksi.