Verosubjekti on tunnistettava ennen kuin toimijan verovelvollisuutta voidaan arvioida. Ulkomaisten entiteettien määrittelyyn ei ole
kuitenkaan olemassa omia sääntöjä, vaan niiden luokittelu tehdään tuloverolain yleisten määritelmien avulla. TVL 3 § 7 kohdan
mukaan kotimaisiin yhteisöihin verrattavat oikeushenkilöt ja muut varallisuuskokonaisuudet ovat yhteisöjä. Tätä verrattavuusvaatimusta
on analysoitu osakeyhtiön ja osuuskunnan näkökulmasta. Tutkielman tarkoituksena on tuloverolain verosubjektien yleisten
määritelmien avulla muodostaa ulkomaisten entiteettien luokittelua koskeva säännöstö ja systematisoida luokitteluprosessia.
TVL 3 § 7 kohdan sanamuoto ei itsessään kerro, vaaditaanko verrattavuutta kotimaisten yhteisöjen kanssa myös muulta erityiseen
tarkoitukseen verrattavalta varallisuuskokonaisuudelta vai koskeeko verrattavuusvaatimus vain oikeushenkilöitä. Yhtymäksi luokitteleminen
ei edellytä entiteetin vertaamista kotimaisiin henkilöyhtiöihin, vaan TVL 4 § sisältää yleisen määritelmän muulle elinkeinoyhtymälle.
Jos ulkomainen entiteetti ei ole luokiteltavissa yhteisöksi, yhtymäksi tai yhteisetuudeksi, on siirryttävä tarkastelemaan
entiteetin takaa paljastuvia omistajia oikean verosubjektin tunnistamiseksi. Vastaavuuden arviointi perustuu sekä yhtiöoikeudellisten
ja tosiasiallisten piirteiden analysointiin. Koska sekä osakeyhtiölaki ja osuuskuntalaki mahdollistavat laajan valinnanvapauden,
pitäisi myös ulkomaisia entiteettejä verrata koko tahdonvaltaisen lainsäädännön määrittelemien toimintamuotojen piiriin. Koska
entiteetin verotuksellinen asema vaikuttaa suoraan sen toimintaan, tulisi myös ulkomaisen entiteetin verokohtelulle sen asuinvaltiossa
antaa merkitystä. Vastaavuuden arvioinnissa huomiota tulisi kiinnittää entiteetin ominaispiirteiden sisältöön ja tarkoitukseen
eikä ulkomaisen lainsäätäjän tekemiin teknisiin ratkaisuihin.
Tuloverolain mukaisen luokittelun lisäksi entiteetin kuulumista verosopimuksen soveltamisalan piiriin on arvioitava erikseen. Tuloverolain
mukaan yhteisöksi luokiteltava entiteetti saattaa jäädä verosopimuksen soveltamisalan ulkopuolelle, minkä johdosta tarkastelu
siirretään entiteetin omistajien asuinvaltion ja tulon lähdevaltion väliseen verosopimukseen. EU-oikeudella on myös merkitystä
vastaavuusarvioinnin kannalta: luokittelu, jonka seurauksena toisessa jäsenvaltiossa asuva entiteetti tulee luokitelluksi eri
lailla kuin sitä vastaava suomalainen entiteetti, voi muodostaa kielletyn sijoittautumisoikeuden rajoituksen.
