Pro gradu -tutkielmani tarkoituksena on selvittää, kuinka paljon Englannin ja Skotlannin kuningas Jaakko Stuart (Jaakko VI & I) vaikutti elinaikanaan englantilaisiin noituususkomuksiin eli demonologiaan. Tutkimukseni kohteena eivät ole noitavainot tapahtumahistoriallisena trendinä, vaan demonologia aatehistoriallisena ja osin noitavainoista irrallisena ilmiönä. Aikarajaukseni alkaa vuodesta 1584, jolloin ensimmäinen merkittävä englantilainen demonologi, noitavainojen kriitikko Reginald Scot, julkaisi tutkielmansa The Discoverie of Witchcraft, ja päättyy Jaakon kuolemaan vuonna 1625 – tänä aikana englantilainen demonologia muodostuu mannermaisesta erilliseksi oppikokonaisuudeksi. Merkittävin yksittäinen lähde tutkimukselleni on Jaakon vuonna 1597 julkaisema demonologinen tutkielma Daemonologie. Lähdeaineistoni muodostuu noin kahdestakymmenestä demonologisesta tutkielmasta sekä noitavainoja kuvaavasta tapahtumakertomuksesta: niiden kautta noituususkomukset näyttäytyvät yhtenä kokonaisuutena, jonka diskursseja ja muutoksia tarkkailen. Metodinani on jatkuva dialogi aikalaislähteiden ja myöhemmän tutkimuskirjallisuuden kanssa.
Erityisinä kiinnostukseni kohteina ovat demonologiassa esitetyt poliittiset ja mannermaiset näkemykset. Jaakko Stuart kirjoitti kaksi oppinutta tutkielmaa absolutismista välittömästi Daemonologien jälkeen, mistä johtuen tarkastelen kolmea teosta yhtenä kokonaisuutena, joissa samat diskurssit ilmenevät näennäisesti erillisissä asiayhteyksissä. Jaakon vaikutus mannermaisen demonologian yleistymiseen Englannissa ja Skotlannissa on ollut pitkään tutkimuksessa kiistakapulana, toisten tutkijoiden väittäessä Jaakon tuoneen ajatusrakennelman mukanaan Tanskasta vuonna 1590 ja toisten kieltäessä tämän. Pyrin antamaan lopullisen vastauksen tähän kysymykseen tarkastelemalla englantilaista demonologiaa ennen ja jälkeen vuosien 1590 ja 1597.
Jaakko Stuart on eittämättä vaikuttanut demonologiaan, sillä hänen kirjoituksissaan ilmenee ensimmäistä kertaa joitakin mannermaisina pidettyjä demonologian piirteitä sekä samaten englantilaisten noitavainojen ja noituususkomusten ominaispiirteitä. Nämä piirteet ovat kuitenkin laajassa perspektiivissä tarkasteltuina varsin merkityksettömiä sivuhuomioita, ja englantilaisen demonologian suuret diskurssit – noitien ja taikuuden demonisointi, antikatolilaisuus, noitien kapinallisuus Jumalaa vastaan – olivat paljon Jaakon osallistumisia merkittävämpiä. Halutessaan tai kokiessaan noidat suoraksi uhaksi henkilöään kohtaan, Jaakko olisi saattanut vaikuttaa demonologiaan enemmänkin, mutta ailahtelevan mielenkiintonsa takia hänen vaikutusta voi parhaiten kuvata katalyyttisenä, olemassa ollutta kehitystä vauhdittavana, mutta ei sitä käynnistävänä.
