Syövän ja veren hyytymisen välillä on useita yhteyksiä. Erityisesti haimasyöpä, kuten duktaalinen adenokarsinooma (PDAC), lisää merkittävästi hyytymisaktiviteettia. Tutkimuksemme tavoitteena oli selvittää syövän levinneisyyden, hoitojen ja preoperatiivisten biomarkkereiden yhteyttä haimasyövässä, verraten sitä hyvänlaatuiseen intraduktaaliseen papillaariseen musinoottiseen neoplasiaan (IPMN).
Tutkimukseen otettiin 158 haimatuumorin vuoksi leikattua potilasta, joiden kasvain diagnosoitiin joko PDAC:ksi tai IPMN:ksi. Verenkuvaa, hyytymis- ja tuumorimarkkereita analysoitiin preoperatiivisesti. Potilaat jaettiin ryhmiin riippuen syövän levinneisyydestä ja neoadjuvanttihoidoista (NT).
Hyytymistekijä VIII (FVIII:C) oli aktiivisempi PDAC potilailla kuin IPMN potilailla (p<0.05), paitsi paikallisilla NT-hoidetuilla PDAC potilailla. D-dimeeripitoisuus oli suurempi paikallista hoitamatonta PDAC:ta ja metastasoinutta NT-hoidettua PDAC:ta sairastavilla kuin IPMN potilailla (p<0.02). Tuumorimarkkeri CA 19-9 oli koholla PDAC potilailla, lukuun ottamatta paikallista NT-hoidettua PDAC:ta. Yhdistämällä FVIII:C, D-dimeeri ja CA 19-9-tulokset aikaansaimme paneelipisteytyksen, joka erotti kaikki PDAC ryhmät IPMN potilaista (p<0.05).
Tutkimuksessamme CA 19-9 ei yksinään erottanut kaikkia PDAC ryhmiä IPMN:stä. Yhdistämällä CA 19-9:ään hyytymistä kuvaavat FVIII:C:n ja D-dimeerin syntyy paneelipisteytys, joka preoperatiivisesti ennustaa PDAC:a.
