Tutkimuksessa analysoitiin kahden nikotiiniriippuvuusmittarin, 'Wisconsin Inventory of Smoking Dependence Motives' (WISDM) ja 'Fagerström Test for Nicotine Dependence' (FTND), välisiä yhteyksiä. Aineistona käytettiin vanhempaa suomalaista kaksoskohorttitutkimusta, joka alkoi vuonna 1975. Kyseisestä tutkimuksesta hyödynnettiin vuonna 2011 tehtyä kyselyä, jossa nykyisiä ja entisiä tupakoitsijoita pyydettiin vastaamaan sekä FTND- että WISDM-nikotiiniriippuvuusmittareihin sisältyviin kysymyssarjoihin.
Kaksosia analysoitiin yksittäisinä henkilöinä, mutta heidän keskinäistä riippuvuuttaan korjattiin tilastollisesti. Tässä tutkimuksessa otettiin huomioon vain henkilöt, jotka tupakoivat nykyisin tai ovat joskus tupakoineet säännöllisesti. Kaksostutkimuksessa käytetyssä WISDM-mittarissa oli kolme ulottuvuutta. Kunkin ulottuvuuden yhteyttä FTND-mittariin tutkittiin vuorollaan regressioanalyyseissä. Analyysit tehtiin erikseen entisille (n = 2221-2360) ja nykyisille tupakoitsijoille (n = 1388-1498). Lisäksi riippuvuusmittareiden välisiä yhteyksiä vakioitiin eri muuttujilla, joita olivat ikä, sukupuoli, siviilisääty, koulutus ja alkoholin käyttö.
Tulokset osoittivat, että WISDM-ulottuvuuksista erityisesti ensisijaiset riippuvuusmotiivit -ulottuvuus on voimakkaasti yhteydessä FTND-mittariin. Kaikkien WISDM-ulottuvuuksien yhteys FTND-mittariin oli voimakkaampi nykyisillä kuin entisillä tupakoitsijoilla. Vakioinnit eivät merkittävästi vaikuttaneet mittareiden väliseen yhteyteen. WISDM-mittari – erityisesti sen ensisijaismotiivit-ulottuvuus - näyttää mittaavan luotettavasti nikotiiniriippuvuutta suomalaisessa aikuisväestössä.
