Browsing by discipline "Animal Hygiene"

Lapinsukuiset koirat on jaettu sekä ulkonäkönsä että käyttöominaisuuksiensa perusteella kolmeen tyyppiin. Lapinporokoira ja lapinkoira eli lapinpystykorva ovat Suomen Kennelliiton rekisteröimiä koirarotuja. Kolmantena koiraryhmänä ovat paimensukuiset lapinkoirat. Koirien alkuperä ja sukulaisuussuhteet ovat jatkuvan keskustelun kohteena. Tutkimuksessa selvitettiin elektroforeesi- menetelmien avulla koirien valkuaisaineiden polymorfiaa eli geneettistä muuntelua. Lapinsukuisilta koirilta löydettiin kahdeksan polymorfista proteiinia, joissa esiintyi erittäin paljon variaatiota. Proteiinien eri variaatioiden muodostumista ohjaavat alleelit määritettiin ja alleelifrekvenssit laskettiin. Tuloksia vertailtiin kolmen koiraryhmän kesken. Lisäksi kirjallisuuden avulla selvitettiin eri koirarotujen proteiinien polymorfiaa ja lapinsukuisia koiria verrattiin näihin. Selvimmät erot eri koiratyyppien välillä todettiin transferriinin polymorfiassa. Lapinpystykorvalta löydettiin harvinaiset A- ja D- alleelit, kun taas paimensukuisella ei näitä esiintynyt. Proteaasi-inhibiittori-l:stä löydettiin M-alleeli, jota on aikaisemmin esiintynyt vain siperian huskylla. Paimensukuisella ja pystykorvaisella lapinkoiralla todettiin pretransferriini-l:stä uusi X- alleeli, josta ei ole aikaisemmin julkaistu tarkempia tutkimustuloksia. Esteraasien periytyminen oli lapinsukuisilla koirilla epäselvää ja IEF- ajossa kaikilla koirilla ei esiintynyt esteraasia lainkaan. Koirilla on todennäköisesti perimässään resessiivinen nolla-alleeli.

Många studier har vistat att vuxna nötdjur tål sträng kyla om de har tillgång till vindskydd och torrt liggunderlag. Lösamheten inom nötköttproduktion är I dagens läge ganska dålig, billiga och enkla utomhussystem för dikor är ett sätt att minska kostnaderna. Det finns många faktorer som inverkar på kons naturliga liggbeteende. Ras, ålder, utrymme, underlag, temperatur och väderförhållanden är några faktorer som kan inverka på liggbeteendet. I denna studie jämfördes beteende, speciellt liggbeteende hos dikor som hölls utomhus I stor hage med vindskydd och strö-liggunderlag, med dikor som hölls inomhus I ett kallt lösdriftssystem med djupströbädd. Kornas beteende registrerades sju timmar per gång, med fem minuters intervall, sammanlagt tre gånger under vintern och våren 1997. Skillnaden I liggbeteende var inte nämnvärt stora mellen ute- och innekorna. Den procentuella liggtiden under obsevationerna varierade för utekorna mellan 16% och 55% och för innekorna mellan 32% och 49%. I denna undersökning fanns inga stora skillnader I beteendet mellan ute- och innekorna och det fanns ingenting som tydde på att utekorna skulle ha mått sämre av att vistas ute dygnet runt. Utomhussystem lämpar sig väl för dikoproduktion förutsatt att korna har tillgång till vindskydd och torr liggplats. Under kalvningstiden kan dock utomhussytem vara känsligare, därför är det viktigt att ordna med ordentlig övervakning under denna period.

Pikkuporsaat sairastavat kaikista eläimistä herkimmin anemiaan. Syitä tähän ovat nopea kasvu ja raudan våähäinen saanti ravinnosta. Aneeminen porsas sairastuu huomattavasti helpommin pikkuporsasripuliin ja muihin sairauksiin kuin riittävästi rautaa saaneet porsaat. Emäänsä imevä porsas saa vain murto-osan tarvitsemastaan raudasta emän maidosta. Betonipohjaisissa karsinoissa elävät porsaat eivät saa lisärautaa mistään muualta, joten sitä on annettava porsaalle keinotekoisesti joko juomaveden tai ravinnon kautta tai sitten suoraan porsaalle. Tutkimusosassa aineistona käytettiin kotitilani porsaita. Tutkimus tehtiin kahdessa osassa. Molemmissa osissa pistoksena annettavaa rautavalmistetta vertailtiin suun kautta annettavaan valmisteeseen. Tarkoituksena oli selvittää, onko pistoksena annettu lisärauta selvästi parempi menetelmä kuin suun kautta annettavat valmisteet. Yhteensä tutkimukseen osallistui siis kolme valmistetta. Porsaita oli mukana yhteensä n.200 kpl. Porsaista otettiin verinäyte niiden ollessa kolmen viikon ikäisiä ja verinäytteistä tutkittiin keskeiset veriarvot EKK:n keskuslaboratoriossa.

Utaretulehdus aiheuttaa vuosittain suuria taloudellisia tappioita maidontuotannossa sekä välillisiä kustannuksia neuvonnan ja ehkäisyn alueella. Utaretulehdukselle voivat altistaa mm. lehmän rakenteelliset tekijät, tuotantoympäristön olosuhteet sekä lypsyyn liittyvät rutiinit ja välineet. Hyvällä lypsyhygienialla voidaan ennaltaehkäistä utaretulehdusta ja lisätä maidontuotannon taloudellista tulosta. Utaretulehdusta aiheuttavat bakteerit voidaan jakaa ympäristöperäisiin ja lehmästä toiseen tarttuviin. Yleisimpiä mastiittipatogeeneja bakteereita ovat koagulaasinegatiiviset stafylokokit, korynebakteerit, Staphylococcus aureus, Streptococcus uberis, Klebsiella, Streptococcus dysgalactiae, Escherichia coli ja Actinomyces pyogenes. Lypsyliinojen pesun on todettu merkitsevästi vähentävän mastiittipatogeenien määrää lypsyliinoissa. Tässä tutkimuksessa selvitettiin lypsyn esikäsittelyssä käytettyjen puuvillaisten ja pellavaisten lypsyliinojen puhdistuvuutta eri pesutavoilla ja pesulämpötiloilla tämän tutkimuksen olosuhteissa. Erilaisia pesutapoja olivat konepesu 40°C:ssa ja 90°C:ssa sekä käsinpesu 35°C:ssa ja 50°C:ssa. Kontrolliksi tehtiin kaikki samat toimenpiteet lypsyliinoille, joita oli liotettu S. aureus-bakteeria tunnetun pitoisuuden sisältävässä liuoksessa. Lisäksi tutkittiin pellavaisten lypsyliinojen käyttöominaisuuksia ja vaikutusta utareen ja vetimien ihon kuntoon. Puuvillaiset lypsyliinat puhdistuivat riittävän hyvin konepesulla 40°C:ssa, 90°C:ssa ja käsinpesulla 50°C:ssa. Käsinpesu 35°C:ssa ei ollut riittävä puhdistamaan lypsyliinoja kaikista bakteereista. Pellavaiset lypsyliinat puhdistuivat riittävän hyvin konepesulla 40°C:ssa, 90°C:ssa ja käsinpesulla 50°C:ssa. Pellavaisissa lypsyliinoissa todettiin jonkin verran bakteereita 35°C:n käsinpesun jälkeen. Kuukauden ja kolme kuukautta käytössä olleet pellavalypsyliinat eivät puhdistuneet riittävän hyvin konepesulla 40°C:ssa vaan vasta 90°C:ssa. Puuvillalypsyliinoilla ei tutkittu puhdistuvuutta pitempiaikaisessa käytössä. Pellavaisten lypsyliinojen käyttöominaisuudet todettiin hyviksi ja niitä pidettiin hyvänä vaihtoehtona puuvillaisille lypsyliinoille. Pellavaliinoilla ei todettu olevan utareen ja vedinten ihoa ärsyttäviä vaikutuksia. Tämän tutkimuksen olosuhteissa puuvillaisista ja pellavaisista lypsyliinoista tuli riittävän puhtaita konepesulla 40°C:ssa. Koska pellavaliinat eivät täysin puhdistuneet konepesulla 40°C:ssa pidemmässä käytössä, suositellaan lypsyliinojen pesua lisäksi 90°C:ssa pari kertaa kuussa.

Lypsylehmien elinympäristöön kiinnitetään yhä enemmän huomiota. Makuualustalla on suuri vaikutus lehmien hyvinvointiin ja sitä kautta myös niiden maidontuotokseen. Makuualustan pitäisi muistuttaa mahdollisimman paljon laidunta, johon lehmät ovat anatomisesti ja fysiologisesti sopeutuneet. Makuualusta vaikuttaa lypsylehmien käyttäytymiseen ja puhtauteen sekä jalkojen, sorkkien ja utareen terveyteen. Makuualustan tärkeimpiä ominaisuuksia ovat pehmeys, pito, karheus, kosteus ja lämmön eristävyys. Lehmien makuualustan tulee ensisijaisesti olla pehmeä. Lehmien vammat vähenevät suorassa suhteessa makuualustan pinnan pehmeyden lisääntymiseen. Kova alusta altistaa erilaisille sorkkasairauksille. Sorkkasairauksien todennäköisyys lisääntyy kostealla alustalla. Kova alusta myös vähentää lehmien makuuaikaa. Tästä aiheutuu stressiä ja sen myötä epänormaalia käyttäytymistä sekä maitotuotoksen laskua. Stressi ja kipu estävät myös kiimakiertoa toimimasta normaalisti ja kiimaan tulo poikimisen jälkeen viivästyy. Lehmän painosta jopa 2/3 kohdistuu ylösnoustessa ja makuulle mennessä etupolvien alla olevaan alustaan aiheuttaen herkästi vaurioita etupolvien alueelle. Pehmeällä alustalla voidaan jakaa etupolviin kohdistuvaa painetta laajemmalle alueelle. Toisaalta liian pehmeä alusta voi aiheuttaa epänormaalin seisomisasennon, jonka seurauksena eläin voi ontua. Karhealla ja mahdollisesti kostealla alustalla lehmät herkästi saavat vaurioita erityisesti jalkojen alaosiin, jossa ei nahan alla ole pehmytkudosta. Tällaiset haavaumat paranevat usein huonosti ja altistavat lehmiä utaretulehduksille. Makuualustan puhtaus ja kuivuus ovat oleellisia asioita erityisesti ympäristöpatogeenien aiheuttamien utaretulehdusten ennaltaehkäisyssä. Makuualustan lämmöneristävyyden merkitys lehmien elinolosuhteille vaihtelee ympäristön lämpötilan, lehmän koon, tiineyden keston ja tuotoksen mukaan. Normaalissa 10-15 °C lämmössä lopputiine korkeatuottoinen lehmä haihduttaa niin paljon lämpöä, ettei se tarvitse lämmönsäätelyn kannalta eristystä betonista. Makuualustan on oltava myös kestävä, puhdistettava ja ekonominen. Kirjallisuuskatsauksen tarkoituksena oli selvittää makuualustan vaikutusta lehmien terveyteen sekä parsipatjoja ja –petejä vaihtoehtoisina parsien pintamateriaaleina. Tutkimusosassa oli tarkoitus selvittää lypsylehmien mieltymystä yhden parsipatjan (paksuun 2 cm) ja kahden parsipedin (paksuudet 7 ja 10 cm) välillä. Tutkimus tehtiin Suitiassa 22 parsipaikan lämminpihaton osastossa, jossa oli 20 lypsyssä olevaa lehmää. Lehmiä kuvattiin 215,5 tunnin ajan. Materiaalien suosituimmuutta tutkittiin mittaamalla makuuaika, havainnoimalla tyhjän navetan täyttymistä sekä havainnoimalla kilpailua makuupaikoista. Lehmät makasivat odotetusti eniten pehmeimmällä materiaalilla, mutta ohutmattoisimmista parsista häädettiin lehmiä herkimmin pois. Tyhjässä pihatossa lehmät valitsivat mieluimmin ohuimman materiaalin. Eri materiaalien käytössä ei kuitenkaan todettu tilastollisesti merkitsevää eroa. Todennäköisesti lehmillä ei tässä tutkimuksessa ollut todenmukaisia mahdollisuuksia valita makuupaikkaansa siinä olevan materiaalin perusteella, vaan valintaan vaikuttivat hyvin suuressa määrin vakiintuneet parsipaikat, asema laumahierarkiassa, kulloinkin vapaana olevat parret sekä ohuen materiaalin tuttuus.

Perinteiset häkkikanalat kielletään koko Euroopan unionin alueella 1.1.2012. Vaihtoehtoiset kasvatusmuodot lisääntyvät näin ollen nopeasti. Toimivien kasvatusjärjestelmien rakentaminen on koko tuotantoketjun edun mukaista. Toimivassa kasvatusjärjestelmässä lintu voi hyvin ja on terve. Tuottaja saa elantonsa munista ja kuluttaja tietää ostavansa eettisesti kasvatettujen kanojen munia, jotka ovat myös laadultaan hyviä. Kanoille ominainen tapa levätä on istua orrella. Yleisen käsityksen mukaan orrenkäyttö kanaloissa edistää lintujen hyvinvointia. Munintakanojen fyysinen ja psyykkinen terveys on parempi orrenkäytön myötä. Esimerkiksi höyhenpeitteen kunto on parempi linnuilla jotka saavat istua orrella. Myös luiden ja jalkojen sairaudet vähenevät orrenkäytön myötä. Kannibalismi on ongelma kaikenlaisissa kasvatusysteemeissä. Orrenkäytön on todettu hillitsevän myös tätä ongelmaa. Lattiamunien keräily aiheutta tiloille runsaasti työtunteja. Orrenkäyttö vähentää lattiamunintaa. Tutkimuksen tarkoituksena oli tutkia varhaisen orrenkäytön vaikutuksia tuotantokanalassa lintujen myöhempään käyttäytymiseen. Tutkimuksessa tutkittiin varhaiskasvatuksessa tarjottujen orsien merkitystä orrenkäyttöön myöhemmällä iällä sekä varhaiskasvatuksessa tarjottujen orsien vaikutusta lattiamuninnan määrään. Tutkimuksessa oletettiin lintujen, joilla oli orret jo varhaiskasvatuksen aikana, käyttävän orsia enemmän ja munivan lattialle vähemmän kuin lintujen, joille orsia ei tarjottu. 5000 munivaa kanaa jaettiin koe- ja kontrolliryhmiin satunnaisesti siten, että molemmissa ryhmissä oli saman verran lintuja. Koeryhmille tarjottiin jo heti ensimmäisten elinviikkojen aikana orret. Orret lisättiin myös kontrolliryhmien elinympäristöön lintujen ollessa noin kahden kuukauden ikäisiä. Orrella istumista seurattiin kahdeksan viikon iästä ylöspäin laskemalla orrella istuvien lintujen määrä sekä koe- että kontrolliryhmissä. Lattiamuninan seuranta aloitettiin heti munintakauden alkaessa noin 20 viikon iässä. Lattiamunat laskettiin päivittäin. Tilastollinen käsittely tehtiin SPSS 15.0 ohjelmalla. Käsittelyn (kontrolli- / koeryhmä) ja erän vaikutusta tutkimusryhmän orrella istuvien kanojen määrään sekä keskimääräisen lattiamuninnan määrään eri havaintokerroilla tutkittiin toistomittaus ANOVAlla. Linnut, joille oli tarjottu orret jo varhaiskasvatuksesta lähtien, istuivat orrella yöaikaan enemmän kuin linnut, joille orsia ei tarjottu (orrella istujien keskiarvo koeryhmissä 61, kontrolliryhmissä 35, keskihajonta 3, p=0,02). Aiemmista tutkimuksista ja hypoteesista poiketen ei orsien tarjoaminen lintujen elämän alkuvaiheessa vaikuttanut lattiamunien määrään (ka 6 ± 1 lattiamunaa päivässä). Tutkimukseemme perustuen on suositeltavaa lisätä orret jo untuvikoille lintujen varhaiskasvatusvaiheessa, sillä orrenkäytön mahdollistaminen jo untuvikkona lisää orrenkäyttöä myöhemmällä eliniällä.

Naudan karvatuppipunkki on merkittävä vuotavaurioiden aiheuttaja Suomessa. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli tutkia demodikoosin aiheuttamia vuotavaurioita ja ottaa selville, mikäd emodexlaji aiheuttaa suomalaisten nautojen demodikoosia. Lajimääritys tehtiin Valtion Eläinlääketieteelliseen laitokseen vuonna 1989 saapuneista demodikoosinäytteistä. Tutkimuksessa mitattiin punkkinaaraiden ja -urosten sekä munien pituus ja leveys. Naudoilta on löydetty kolme eri karvatuppipunkkilajia, joiden mittoihin tuloksia verrattiin. Saatujen mittaustulosten perusteella voidaan päätellä, että tutkitut karvatuppipunkit kuuluivat lajiin Demodex bovis. Naudan vuotanäytteitä otettiin kolmelta teurastamoltavuosina 1988-1989. Koevuotia oli 18 kappaletta. Koevuodaksi valittiin vuota, jossa teurastuksen jälkeen oli tunnettavissa yksi tai useampi tyypillinen demodikoosinysty. Nystyröiden sisältö analysoitiin mikroskooppisesti. Vuodat lähetettiin nahkatehtaalle valmistettaviksi. Vuodissa näkyviä vaurioita tarkasteltiin parkituksen jälkeen. Demodikoosin vaurioittama parkittu nahka näytti kirjavalta ja pilkukkaalta. Kromiparkitussa nahassa värjäytyivät demodikoosipesäkkeet ja niitä ympäröivä kudos tummemmiksi kuin terve kudos. Nahan pinnassa oli halkaisijaltaan 0,5-2 mm:n suuruisia reikiä ja kuoppia. Demodikoottiset nahat jaoteltiin vaurioiden vakavuuden perusteella neljään ryhmään: ei huomauttamista, lieviä muutoksia, kohtalaisia muutoksia, huomattavia muutoksia. Kohtalaiset ja huomattavat vauriot hankaloittavat nahanjatkokäsittelyä, lisäävät valmistuskustannuksia ja alentavat valmiin tuotteen arvoa. Tässä tutkimuksessa 33 %:a nahoista, joista demodex-punkkeja oli mikroskooppisessa tutkimuksessa löytynyt, oli pinnaltaan kohtalaisesti tai huomattavasti vaurioituneita. Lieviä vaurioita oli 47 %:ssa nahkoja. Moitteettomia nahkoja oli 20 %:a demodikoottisista nahoista. Osa parkituista nahoista arvioitiin sekä märkänä että kuivana. Vauriot näkyivät selvimmin kuivauksen jälkeen, p=/< 1,5%.

Tehdyssä tutkimuksessa selvitettiin lypsylehmien sorkkaterveyttä kahdessa eri pihattotypissä. Tutkimus tehtiin kahdeksalletoista kylmäpihaton lehmälle ja yhdeksälletoista lämminpihaton lehmälle. Kylmäpihaton lehmille tehtiin ensimmäinen sorkkahoito marraskuussa -97. Toisella sorkkahoitokerralla (helmikuu -98) ja kolmannella sorkkahoitokerralla (huhtikuu -98) hoidettiin molempien pihattojen lehmät. Jokaisella sorkkahoitokerralla kaikki sorkkamuutokset tarpeen mukaan joko valokuvattiin tai kirjattiin ylös. Sorkista löytyneiden verenpurkaumien perusteella tutkittiin piilevän sorkkakuumeen esiintymisen voimakkuutta ja määrää kahden eri pihattotyypin lypsylehmillä. Myös muiden sorkkasairauksien esiintyminen tutkittiin pihattotyypeittäin. Tutkimuksessa todettiin kylmäpihatossa vähemmän piilevää sorkkakuumetta ja infektiivisiä sorkkasairauksia kuin lämminpihatossa. Piilevän sorkkakuumeen esiintyminen väheni tutkimuskertojen myötä. Kirjallisuuskatsauksessa esitellään yleisimmät sorkkasairaudet, niiden etiologia ja hoito. Lisäksi vertaillaan eri navettatyyppien ja ennenkaikkea eri olosuhteiden vaikutusta lehmien sorkkaterveyteen.

Pahnueita tasataan siirtämällä yksi tai useampi porsas emakolta toiselle. Tasauksen tarkoituksena on pienentää ylisuuria pahnueita sekä taata kaikille porsaille oma, toimiva nisä ja riittävä maidon saanti. Pahnueentasauksella tähdätään porsaiden kuolleisuuden vähentämiseen suurissa pahnueissa ja parannetaan niiden tuotosta myöhemmin. Porsaita siirtämällä myös tasataan pahnuekokoja emakoiden kesken ja pienennetään pahnueiden sisäistä painovariaatiota. Pahnueentasauksen vaikutuksesta on tehty useita keskenään ristiriitaisia tutkimuksia. Monet ovat sitä mieltä, että tasaus huonontaa siirrettyjen porsaiden kasvua ja vaikuttaa haitallisesti myös ne vastaanottavan pahnueen kasvuun häiriten mm. pahnueen sisäistä nisäjärjestystä. Kaikki tutkimukset eivät kuitenkaan puolla tätä käsitystä, ainakaan jos siirrot tehdään ensimmäisten elinpäivien aikana, kun nisäjärjestys ei vielä ole vakiintunut. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, miten pahnueiden tasaaminen ensimmäisenä elinpäivänä vaikuttaa siirrettyjen porsaiden kasvuun ja kuolleisuuteen ennen vieroitusta. Myös porsaita luovuttaneiden, vastaanottaneiden ja kontrollipahnueiden porsaiden keskimääräistä kasvua ja kuolleisuutta seurattiin. Tutkimme myös, miten tasaus vaikutti porsaita luovuttaneiden ja vastaanottaneiden emakoiden painon- ja silavamittojen muutoksiin sekä emakoiden tiinehtymiseen seuraavaan porsimiseen. Pahnueen tasauksen vaikutuksista porsaita luovuttaneiden ja vastaanottaneiden emakoiden tuotokseen on vain vähän aikaisempaa tutkimustietoa. Porsaita luovuttavilta emakoilta siirrettiin kultakin kolme porsasta vastaanottaville tasausemakolle. Näitä siirtoja tehtiin 10. Lisäksi 20 tasausemakolle tehtiin ns. valetasaus, jossa aina kahden emakon kesken vaihdettiin päittäin kolme porsasta. Siirrettyjen porsaiden ja jokaisesta luovuttajapahnueesta satunnaisesti valittujen kolmen porsaan kasvua seurattiin. Kontrolleina kokeessa oli 43 emakkoa ja 32 pahnuetta, joista kustakin tarkkailtiin kolmea keskikokoista porsasta. Siirretyt porsaat kasvoivat huonommin syntymästä 10. elinpäivään (P<0,05) ja siitä vieroitukseen asti (P<0,01). Siirrettyjen porsaiden vieroituspaino oli selvästi luovuttaja- ja kontrollipahnueiden tarkkailtujen porsaiden painoa pienempi (P<0,001). Parhaiten yksittäiset porsaat kasvoivat luovuttajapahnueissa. Porsaiden kuolleisuuteen siirrolla ei ollut vaikutusta. Tasattujen pahnueiden, luovuttajapahnueiden ja tasaamattomien kontrollipahnueiden porsaiden keskimääräiseen kasvuun ja kuolleisuuteen siirroilla ei ollut vaikutusta. Kaikkien ryhmien emakot pärjäsivät yhtä hyvin, eikä niiden tiinehtyvyydessä seuraavaan porsimiseen ollut eroja. Pahnueentasaus huononsi siirrettyjen porsaiden kasvua, mutta pahnueiden kokonaiskasvuun tai emakoihin sillä ei ollut vaikutusta. Pahnueentasauksella pystytään takaamaan useammalle porsaalle toimiva nisä. Tasaaminen voi siis olla taloudellisesti kannattavaa, koska sen avulla on mahdollista lisätä vieroitettavien porsaiden määrää.

Suomen eläinsuojeluasetuksessa on säädetty että yli 8-viikkoista nautaeläintä ei saa pitää yksittäiskarsinassa ellei siihen ole eläinlääketieteellistä syytä eikä alle 6 kuukautista nautaeläintä saa pitää kytkettynä. Vasikkamme tulee siis pitää ryhmäkarsinassa kahdesta kuuden kuukauden ikäisiksi. Nämä vaatimukset ovat tuottaneet ongelmia varsinkin vanhemmissa navetoissa, koska sopivat tilat vasikoiden pitoon puuttuvat. Joillekin karjankasvattajille pikkuvasikoiden ryhmäkasvatus olisikin käypä vaihtoehto. Myös juottoautomaattien leviäminen on lisännyt kiinnostusta pikkuvasikoiden ryhmäkasvatuksesta. Tässä kirjallisuuskatsauksessa olen tarkastellut ryhmäkasvatuksen vaikutusta pikkuvasikoitten terveyteen ensimmäisten kolmen elinkuukauden aikana. Tartuntapaine saattaa olla suurempi ryhmäkasvatuksessa missä eläimet ovat läheisessä kontaktissa toisiinsa. Ripulia on todettu kuitenkin esiintyvän yhtä paljon sekä ryhmäkasvatuksessa että yksilökarsinakasvatuksessa. Infektiivinen ripuli saattaa tosin levitä helpommin ryhmäkarsinassa ja torjunta voi olla hankalampaa kuin yksilökarsinoissa. Myös yskää on todettu sekä yksilökarsinoissa että ryhmäkasvatuksessa. Hengitystietulehdusten esiintyvyydestä oli kirjallisuudessa ristiriitaisia tutkimustuloksia. Todettiinkin että ympäristöolosuhteilla, kuten veto, kosteus, likaisuus, ahtaus, on suurempi vaikutus hengitystiesairauksien esiintyvyyteen kuin kasvatusmuodolla. Ryhmäkasvatuksen suuri etu on, että vasikoilla on enemmän tilaa liikkua sekä mahdollisuus luonnonmukaiseen käyttäytymiseen. Ei-toivottu imeminen saattaa tulla ongelmaksi jos vasikoilla ei ole mahdollisuus tyydyttää imemisen tarvettaan. Imemisen tarve on suurin noin 15 minuuttia maitojuoton jälkeen. Jos vasikat saavat juoda tuttiämpäristä tai juottoautomaatista tai imeä huvituttia ei-toivottu imeminen ei muodosta ongelma ryhmäkasvatuksessa. Vasikoiden on todettu kasvavan yhtä hyvin ryhmäkarsinassa kuin yksilökarsinoissa monessa tutkimuksessa. Ryhmässä vasikat syövät enemmän ja on tärkeää että kaikki vasikat mahtuvat yhtä aikaa syömään. Ryhmäkarsinassa pidettyjä vasikoita on erittäin tärkeää käsitellä, jotta ne tottuvat ihmisiin. Kun kasvatetaan pikkuvasikoita ryhmässä tulee huolehtia siitä, että niillä on tarpeeksi tilaa, mieluummin yli 1,5 m2 eläintä kohti. Ryhmäkoko tulisi pitää pienenä, alle 7 vasikkaa ryhmässä. Vasikoiden tulisi olla suhteellisen samanikäisiä. Niiden makuualustan on oltava ehdottoman kuiva ja pehmeä. Pikkuvasikoita ei suositella laitettavaksi betoniselle rakolattialle ilman kuivikkeita alle kolmen kuukauden ikäisinä. Ilmanlaadusta ja lämpötilasta tulee huolehtia. Vetoa ei saa esiintyä. Hoitaja on tärkein tekijä ryhmäkasvatustavan onnistumiselle. Hoitajalta vaaditaan huolellisuutta, jotta hän huomaa lievätkin sairauden oireet ryhmäkarsinassa. Hyvin hoidettuna pikkuvasikoitten ryhmäkasvatus antaa yhtä hyviä tuloksia, ellei parempiakin, kuin yksilökarsinakasvatus.