Browsing by Author "Byman, Nadja"

Koiran mahalaukun kasvaimet ovat harvinaisia, tyypillisesti pahanlaatuisia ja alkuperältään epiteliaalisia, eli karsinoomia. Etiologia on edelleen pitkälti epäselvä, mutta sekä geneettisillä että ympäristötekijöillä uskotaan olevan vaikutusta kasvainten kehittymiselle. Mahalaukun pahanlaatuiset kasvaimet ovat jo diagnosointihetkellä tyypillisesti pitkälle edenneitä, jolloin ennuste on huono. Kasvaindiagnoosi tehdään esitietojen, kliinisten oireiden, gastroskopian eli mahalaukun tähystyksen sekä sen yhteydessä otettavien kudosnäytteiden histopatologisen tutkimuksen perusteella. Joskus diagnoosiin vaaditaan kirurgisesti otetut mahalaukun seinämän kaikki kerrokset kattavat koepalat. Helsingin yliopiston (HY) Yliopistollisessa pieneläinsairaalassa suoritettavien gastroskopioiden yhteydessä on vakiintuneena käytäntönä ottaa kudosnäytteet silmämääräisesti muuttuneiden alueiden lisäksi rutiinisti mahalaukun neljästä eri osasta: mahanpohjukasta, mahalaukun runko-osasta, mahanportin sopesta sekä mahalaukun lovesta. Tämän retrospektiivisen tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, kuinka luotettavasti kasvaindiagnoosi pystytään tekemään tähystyksen yhteydessä nähtyjen silmämääräisesti muuttuneiden alueiden näytteenottoon perustuen ja kuinka tavallista on, että silmämääräisesti normaalin näköisestä alueesta otetun kudosnäytteen histologisena löydöksenä on kasvain. Lisäksi tavoitteena oli määrittää kasvainten mahdollisia predilektioalueita sekä kuvailla mahalaukun kasvainsairauteen liittyvä oireilu koiralla. Tutkimuksen ensisijaisena hypoteesina oli, että histologinen kasvaindiagnoosi tehdään valtaosassa tapauksista silmämääräisesti muuttuneista alueista otetuista kudosnäytteistä ja piilevänä muutoksena kasvainlöydös on todennäköisin mahanportin ja mahalaukun pienen kaarteen alueella. Materiaalina käytettiin Helsingin yliopiston ELTDK:n patologian osastolla 1.9.2017-1.9.2022 välisenä aikana tutkittuja koirien mahalaukun endoskooppisten kudosnäytteiden lähetteitä ja lausuntoja. Tutkimukseen valikoitui mukaan 39 koiraa, joilla oli joko histologisesti varmistettu mahalaukun kasvain, gastroskopiassa havaittu silmämääräinen massa tai muu mahdollisesti neoplasiaan viittaava muutos. Jokaisesta koirasta taulukoitiin Microsoft Excel-ohjelmistoon tutkimuksen kannalta oleelliset tiedot, kuten gastroskopian silmämääräiset muutokset ja histologiset diagnoosit sijainteineen. Jokaiselle tutkittavalle aihealueelle luotiin erilliset taulukot, joita mallinnettiin kaavioin. Lisäksi kvalitatiivisille tekijöille laskettiin prosenttiosuudet ja kvantitatiivisille mediaanit. Kasvaindiagnoosin ja non-neoplastisen diagnoosin saaneiden koirien osuudet laskettiin ristiintaulukoinnilla sukupuolen, rodun, oireilun, kasvaimen sijainnin sekä silmämääräisen muutoksen osalta. Taulukoinnin esiin tuomat erot testattiin merkitsevyyden suhteen Khiin neliötestillä. Löydökset, joiden p-arvo oli alle 0,05, tulkittiin merkitseviksi. Tässä tutkimuksessa kaikki mahalaukun kasvaindiagnoosit oli tehty tähystyksen yhteydessä nähdyistä silmämääräisesti muuttuneista alueista otetuista kudosnäytteistä, eli tulos oli hypoteesin mukainen. Endoskooppisista näytteistä varmistetuista kasvaimista 13/14 olivat adenokarsinoomia ja 1/14 T-solulymfooma. Kasvainten yleisin esiintymispaikka oli mahan runko-osa, mutta muutoksia esiintyi yleisesti myös mahalaukun distaalisessa kolmanneksessa. Haavautunut massa oli tyypillisin kasvainten aiheuttama silmämääräinen muutos ja merkitsevästi yhteydessä mahalaukun kasvainsairauteen. Non-neoplastiset muutokset jakautuivat histologisilta diagnooseiltaan hyperplastisiin tiloihin ja tulehdukseen.