Browsing by Subject "EPI (Exocrine Pancreatic Insufficiency)"

21 hundar som lider av EPI deltog i ett utfodringsexperiment för att man skulleutreda näringssammansättningens inverkan på fettabsorption och avföringens hydrolasaktivitet. Fem hundar deltog dessutom i endoskopisk undersökning och av dem togs biopsier från tunntarmen. Hundarna deltog i fyra utfodringsperioder, av vilka den första var en tvåveckor lång ordinärdietperiod och de tre följande specialdietperioder. Specialdieterna utgjordes av ett med moderat fett- och fiberhalt (i/d), ett med hög fiberhalt(R/d) och ett med hög fetthalt(p/d). I slutet av varje period togs all under ett dygn producerad avföring tillvara och analyserades efter avslutade dietperioder med avseende på amylas-lipasproteas-aktiviteterna i avföringe n. Fettåbsorptionen uträknades i relation till hundens kroppsvikt. För alla specialdietperioder var den genomsnittliga absorptionen lägre än hos friska hundar. Hos friska hundar är fettabsorptionen över 90%, medan våra försökshundar under samtliga dieter hade en absorption under 90% (r/d 83%, i/d85%, p/d 83%). Fettmängden i avföringen i relation till hundens vikt låg församtliga foder över referensvärdet för friska hunda (0.3 g/kg kroppsvikt), samtliga över 0.6 g/kg kroppsvikt. Samtliga enzymaktiviteter nådde sina minsta värden då hundarna utfodrades med r/d (p mindre än 0.05) i relation till övriga dieter. I den histologiska delen deltog fem hundar, hos vilka kunde påvisas en statistiskt signifikant sänknig i antalet lymfocyter i lamina propria med r/d, i jämförelse med p/d. Antalet plasmaceller, som skulle indikera en inflammation, sjöek också då hundarna utfodrades med r/d och var statistiskt signifikant i förhållande till i/d. R/d innehåller cellulosa, som har ansetts binda lipas, liksom övriga fibrer. Denna undersökning skulle tyda på att så inte är fallet. Utfodring med ett foderinnehållande en stor fibermängd minskar eventuellt en inflammatorisk process i tunntarmens slemhinna.

Tämä syventävien opintojen tutkielma koostuu kirjallisuuskatsauksesta ja tutkimusosasta. Kirjallisuuskatsauksessa käsitellään eksokriinisen haiman vajaatoimintaa (exocrine pancreatic insufficiency, EPI) ja sen diagnosoimista. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää seerumin TLI-testin (trypsin-like immunoreactivity) käyttöä piilevän eli subkliinisen haiman vajaatoiminnan (subclinical exocrine pancreatic insufficiency, SEPI) diagnosoinnissa. Tutkimuksessa selvitettiin myös seerumin TLI-stimulaatiotestin, seerumin BT-PABA-testin (N-bentsoyyli-L-tyrosyyli-p-aminobentsoehappo) ja ulosteen entsyymiaktiivisuusmittauksen käyttökelpoisuutta subkliinisen haiman vajaatoiminnan diagnostiikassa. Tutkimuksessa analysoitiin tietoja 158 koirasta, joilla oli todettu normaalia alhaisempia (< 5,0 mg/l) TLI-konsentraatioita. Kliininen haiman vajaatoiminta diagnosoitiin 114 koiralla alhaisen seerumin TLI-arvon ja tyypillisten oireiden perusteella. Diagnoosia ei voitu tehdä 44 koiralle yksittäisen TLI-arvon ja sairaushistorian perusteella. Koirille tehtiin uusinta TLI-testi. Näistä 20 koiralla TLI-arvot olivat toistuvasti < 5,0 mg/l ilman kliinisen haiman vajaatoiminnan oireita. Näillä koirilla epäiltiin subkliinistä haiman vajaatoimintaa. Lisätutkimuksia tehtiin 12 koiralle (10 saksanpaimenkoiralle ja 2 pitkäkäkarvaiselle collielle). Koirille tehtiin haiman makroskooppinen tutkimus ja haimoista otettiin biopsiat myöhempiä tutkimuksia varten. Lisäksi tehtiin BT-PBA-testi ja ulosteen entsyymiaktiivisuuden mittaus soijastimulaatiotestillä. Kaikille 12 koiralle tehtiin myös seerumin TLI-stimulaatiotesti. TLI-stimulaatiotesti tehtiin lisäksi terveille kontrollikoirille ja kliinistä haiman vajaatoimintaa sairastaville koirille. TLI-stimulaatiotestissä TLI-näytteet otettiin ennen haiman stimulointia kolekystokiniinillä ja sekretiinillä ja stimulaation jälkeen. Terveillä koirilla nähdään merkitsevä nousu TLI-arvossa stimulaation jälkeen. Makroskooppisessa tutkimuksessa haimakudos oli pienentynyt kaikilla 12 koiralla. Haimat olivat ohentuneita ja niissä oli normaalin kudoksen joukossa alueita, jotka olivat menettäneet rauhasmaisen ulkonäkönsä. Kliinisten löydösten ja haiman makroskooppisen tutkimuksen perusteella kaikilla 12 koiralla diagnosoitiin subkliininen haiman vajaatoiminta (subclinical pancreatic insufficiency, SEPI). Tämän tutkimuksen perusteella todettiin jatkuvasti alle 5,0 mg/l olevien TLI-konsentraatioiden ilman kliinisiä oireita olevan diagnostisia subkliiniselle haiman vajaatoiminnalle. Yksittäisen subnormaalin TLI-arvon todettiin olevan riittämätön peruste osittaisen haiman surkastuman diagnosoimiseksi. Seerumin BT-PABA-testi ja ulosteen entsyymiaktiivisuuden mittaus soijastimulaatiotestillä osoittautuivat liian epäherkiksi subkliinisen haiman vajaatoiminnan diagnosoimisessa. TLI-stimulaatiotestissä subkliinistä haiman vajaatoimintaa sairastavilla koirilla normaalia alhaisemmat TLI-arvot nousivat stimuloitaessa. Siksi stimulaatiotestin vasteessa ei nähty selvää eroa subkliinistä haiman vajaatoimintaa sairastavien koirien ja terveiden kontrollikoirien välillä. TLI-stimulaatiotestiä voitaneen kuitenkin käyttää haiman vajaatoiminnan etenemisen seurantaan yksilötasolla.