Browsing by Subject "veri"
Now showing items 1-5 of 5
-
(University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 2000)Viikin koetilalla tehtiin syksyn 1998 ja kevään 1999 aikana vasikoiden vierihoitotutkimus. Mukaan otettiin 18 vasikkaa, jotka jaettiin sattumanvaraisesti kolmeen ryhmään: 8 viikon vierihoito (ryhmä 1), 5 viikon vierihoito (ryhmä 2) ja kontrolliryhmä (ryhmä 3). Vasikat olivat yksittäiskarsinoissa, ja pääsivät imemään emäänsä parteen kahdesti päivässä lypsyn jälkeen. Kontrolliryhmä joi maidon tuttiämpäristä. 5 viikon iässä ryhmä 2 ei saanut enää maitoa, ja ryhmät 1 ja 3 saivat maitoa enää kerran päivässä. Kuivarehua annettiin alusta lähtien vapaasti. Vasikoiden terveyttä seurattiin päivittäin kirjaamalla ulosteen konsistenssi, yskän esiintyvyys ja vasikoiden hoidot. Verinäytteitä otettiin 2-4 vrk:n ja 2 viikon iässä, 5 viikon iässä 0-2 vrk ennen ja 1-3 vrk jälkeen vieroituksen , 6,5 viikon iässä, 8 viikon iässä 0-2 vrk ennen vieroitusta, sekä 9,5 ja 12 viikon iässä. Verinäytteistä analysoitiin punasolut, Hkr, Hb, MCV, MCH, MCHC, rauta, valkosolut, valkosolujen erittelylaskenta, fibrinogeeni, haptoglobiini, IgG, GGT, CK, ASAT, proteiini, albumiini, urea, glukoosi, vapaat rasvahapot ja kortisoli. Tutkimusvasikoilla oli paljon ripulia, mikä heikentää aineistoa. Silti tulokset vastaavat hyvin muista tutkimuksista saatuja tuloksia. Vasikoilla oli jonkin verran anemiaa 1-1,5 kuukauden iässä. Tähän saattaa vaikuttaa raudanpuute ja hiehojen suuri määrä. Ruokinnan vaikutus näkyi selkeästi veriarvoissa; kuivarehuun siirtyminen nosti veren proteiini-, urea- ja rautapitoisuutta ja laski veren glukoosipitoisuutta. Vieroituksen yhteydessä vasikoiden elimistössä tapahtui lievää kuivumista, sillä hematokriitti näytti nousevan vieroituksessa, lisäksi proteiini-, albumiini ja ureapitoisuus nousivat. Ryhmän 1 lievä stressileukogrammi vieroituksen yhteydessä saattaa indikoida vieroitustressin vaikutusta, sen sijaan kortisolitasoon vieroitustressillä ei näyttänyt olevan ainakaan pidempiaikaista vaikutusta. Ryhmien välillä oli joitain yksittäisiä eroja mittausajankohdittain. Ryhmän 1 vasikoilla oli alhaisempi proteiinitaso kuin ryhmällä 2 ja alhaisempi albumiini- ja ureataso kuin muilla ryhmillä 5 - 8 viikon iässä, jonka jälkeen erot tasoittuivat 9,5 viikon ikään mennessä. Erot johtuvat ilmeisesti ryhmän 1 alhaisemmasta kuivarehun syönnistä.
-
(University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 2002)Tutkimuksen tarkoituksena oli seurata liharotuisten hiehojen fysiologista sopeutumista talviaikana erilaisissa tuotantotiloissa. Vertailukohteina olivat lämmin tila, kylmäpihatto ja ulkotarha. Tutkimus oli kaksivaiheinen, kokeet tehtiin talvikausina 1998-1999 ja 1999-2000 Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen emolehmänavetassa Tohmajärvellä. Kolmeen eri koeryhmään kuuluvista hiehoista kerättiin verinäytteitä, joista tutkittiin eläinten metabolista tilaa, piileviä sairauksia sekä stressiä kuvaavia muuttujia. Verinäytteitä otettiin molemmissa kokeissa kymmenen kertaa. Tuloksia vertailemalla saatiin tietoa eläinten kyvystä sopeutua vallitseviin kasvatusolosuhteisiin. Kokeiden aikana naudoilla havaittiin merkitseviä muutoksia eri verianalyyttien pitoisuuksissa. Talvi sinänsä vaikutti moniin veriarvoihin, erityyppisten kasvatusolosuhteiden vaikutus sen sijaan oli vähäinen. Ulkokasvatusryhmä joutui kylmempien olosuhteiden vuoksi todennäköisesti käyttämään muita ryhmiä enemmän rasvavarastojaan, mikä havaittiin joidenkin verianalyyttien pitoisuuksissa. Kokeiden perusteella voidaan kuitenkin ulko-, sisä- ja kylmäpihattokasvatusta pitää yhtä hyvinä kasvatusmuotoina.
-
(University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 1991)On havaittu, että hevoset, jotka ovat psyykkisesti tai fyysisesti stressaantuneita ennen rauhoitusaineen injisoimista rauhoittavat huonommin kuin hevoset, jotka ovat injisoimishetkellä rauhallisia. Huono vaste rauhoitusaineelle aiheuttaa usein annoksen kasvattamisen, joka johtaa helposti yliannokseen. Tällöin saattavat tärkeät hengityksen ia verenkierron säätelyyn osallistuvat keskukset lamaantua (Sandholm 1990). Stressi nostaa plasman katekolaminipitoisuuksia. Katekolaminien ja eräiden anesteettien, kuten halotaanin ja kloroformin yhteisvaikutus voi johtaa sydämen rytmihäiriöihin (Katz ja Katz 1966). Katekolaminit aiheuttavat alpha-reseptoreiden kautta pernan supistumisen ja punasoluvarastojen siirtymisen verenkiertoon (Adams 1988). Lisäksi on havaittu veren valkosolujen määrän lisääntyvän stressitiloissa (Nemi 1986). Hevosilla tehdyssä tutkimuksessa havaittiin detomidiinin, joka on alpha2-adrenerginen agonisti, alentavan plasman katekolaminien ja niiden metaboliittien pitoisuuksia (Raekallio ym painossa). Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, ilmeneekö plasman korkea katekolaminipitoisuus stressaantuneilla hevosilla heikentyneenä kliinisenä rauhoittumisena. Haluttiin myös verrata katekolaminipitoisuuksia hematokriittiin ja veren valkosolumääriin ennen rauhoitusta sekä rauhoituksen aikana. Lisäksi haluttiin tutkia näkyykö detomidiinin plasman katekolaminipitoisuuksia laskeva vaikutus sedaation syvyydessä. 39 hevoselle injisoitiin 10 mikrog/kg detomidiinia suonensisäisesti ja 6 hevoselle vastaava määrä suolaliuosta vertailun vuoksi ennen pieniä toimenpiteitä. Hevosista otettiin laskimoverinäytteet juuri ennen injisointia ja 20 minuuttia sen jälkeen. Hevosten käyttäytymistä arvioitiin injektiohetkellä ja sedaation astetta tarkkailtiin kliinisesti. Plasman adrenaliini- ja noradrenaliinipitoisuudet, katekolaminien metaboliittienpitoisuudet sekä veren hematokriitti- ja valkosoluarvot laskivat merkittävästi detomidiini-injektion jälkeen, mutta pysyivät muuttumattomina kontrollinäytteissä. Psyykkistä stressiä kuvastava plasman korkea adrenaliinipitoisuus ennen detomidiiniinjektiota heikensi detomidiinin sedatiivista vaikutusta. Injektion jälkeiset adrenaliini- ja noradrenaliinipitoisaudet vaikuttivat sedaation syvyyteen. Plasman katekolaminipitoisuuksien laskun detomidiininannostelun jälkeen arvellaan johtavan detomidiinin suorasta vaikutuksesta katekolaminien vapautumiseen ja/tai sen rauhoittavasta vaikutuksesta, jolloin hevosen reagoimiskyky heikkenee eikä katekolamineita vapaudu samassa määrin kuin ennen rauhoittamista.
-
(University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 2005)Lypsylehmien pito kylmäpihatossa on 1990-luvulta lähtien kiinnostanut maidontuottajia lähinnä halvempien rakennuskustannusten vuoksi. Samalla on kuitenkin herännyt huoli lypsylehmien pärjäämisestä ja hyvinvoinnista kylmissä tuotantotiloissa. Tutkimuksen tarkoituksena oli eri verianalyyttejä seuraamalla selvittää miten Etelä-Suomen talviolosuhteet vaikuttavat kylmäpihatossa elävien lypsylehmien fysiologiaan ja hyvinvointiin. Tutkimus suoritettiin Suitian tuotantoympäristötutkimus navetassa 15.10.1997-31.3.1998. Tutkimuksessa mukana olleilta 12 holstein-friisiläislehmältä otettiin verinäytteet 3-5 viikon välein ja näytteistä määritettiin kokonaisproteiinien, albumiinin, urean, vapaiden rasvahappojen (FFA), β-hydroksibutyraatin (β-HB), kortisolin ja glukoosin pitoisuudet sekä aspartaattiaminotransferaasin (ASAT), kreatiinikinaasin (CK) ja gammaglutamyylitransferaasin (GGT) aktiivisuudet ja valkosolujen kokonaismäärä sekä erittely. Tutkimustalvi oli melko leuto eikä talven aikana ollut pitkiä pakkasjaksoja. Kylmin kuukausi oli maaliskuu, jonka aikana keskilämpötila pihatossa oli -2,2 °C. Kylmimmillään pakkanen käväisi pihatossa – 17 °C:ssa. Veriparametreissa havaittiin tilastollisesti merkitsevää vaihtelua koko talvea tarkasteltaessa kokonaisproteiinien, FFA:n, urean, glukoosin ja kortisolin pitoisuuksissa sekä ASAT-aktiivisuuksissa. Muutokset eivät vaikuttaneet olevan kylmästressin aiheuttamia. Kokonaisproteiinipitoisuus oli koko talven koholla ja muutokset urean ja FFA:n pitoisuuksissa olivat laskevia. Nämä muutokset eivät viittaa kataboliseen tilaan eläinten elimistössä. Kortisolipitoisuuden nousuja ei edeltänyt kylmempi ajanjakso, joka olisi voinut nousuun vaikuttaa. Glukoosipitoisuuksien muutoksilla ei ollut yhteyttä kortisolipitoisuuksien vaihteluun. Muissa verianalyyteissä ei havaittu tilastollisesti merkitsevää vaihtelua. Tutkimustalvi oli melko leuto ja pakkasjaksot lyhyitä. Tutkimuksessa oli sekoittavina tekijöinä lehmien samanaikainen osallistuminen parrenvalintakokeeseen ja ruokintakokeeseen, jossa karkearehuruokinta vaihteli neljän viikon jaksoissa. Tämän tutkimuksen tulokset eivät anna aihetta olettaa tutkimustalvena vallinneilla Etelä-Suomen talviolosuhteilla olleen haitallisia vaikutuksia lehmien fysiologiaan tai hyvinvointiin.
-
(University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 1992)Propofolia käytettiin 51 kliinisessä tapauksessa kamelieläimillä ja märehtijöillä anestesian syventämiseen ja pidentämiseen. Keskimääräinen annos oli 1 mg/kg laskimonsisäisesti. Kuudessa tapauksessa propofolia käytettiin toistuvina annoksina (keskimäärin 1 mg/kg joka 15. minuutti) kirurgisen anestesian ylläpitämiseksi. Merkittäviä sivuvaikutuksia ei havaittu ja anestesiasta herääminen oli laadultaan hyvä, kun antagonistina käytettiin atipametsolia. Kuusi kuusipeuraa (Dama dama ) immobilisoitiin medetomidiinilla 209&177;19 mikrog/kg ja ketaminilla 2.30.3&177;0.3 mg/kg. Kolmenkymmenen minuutin kuluttua nukutusnuolen ampumisesta eläimille annettiin propofolia 1mg/kg laskimonsisäisesti. Anestesian seuranta tapahtui pulssioksimetrin avulla ja määrittämällä valtimoverinäytteistä verikaasut ja happo-emästasapaino. Propofoli aiheutti kuusipeuroille hengitysdepression ja sen seurauksena veren happisaturaatioprosentin laskun. Arvot palasivat lähtötasolle 15 minuutin kuluttua propofolin annostuksesta.
Now showing items 1-5 of 5