Tämän tutkielman tavoitteena oli selvittää, miten Anders Nygrenin taustalla vaikuttavat fundamentaalisteologiset taustaoletukset ja hänen käyttämänsä metodi vaikuttaa niihin johtopäätöksiin, joihin hän päätyy teoksessaan Eros och Agape I. Nygrenin tutkimuksen on sanottu olevan 1900-luvun merkittävin tutkimus rakkaudesta. Nygrenin tutkimus nosti rakkauden kansainvälisesti kiinnostavaksi tutkimuksen kohteeksi. Kiinnostus ylitti tieteenalan rajat. Harvat Nygrenin jälkeisistä tutkimuksista asettuivat kannattamaan hänen näkemystään rakkaudesta. Nygrenin asetelman sanottiin olevan liian yksinkertaistava ja mustavalkoinen. Hänen raamatuntulkintaansa on kritisoitu puutteellisuudesta. Onpa häntä syytetty jopa antisemitismistä. Kritiikistä huolimatta hänen perusasetelmansa kahdesta rakkaudesta on kuitenkin pysynyt perusmallina, josta jopa hänen kriitikkonsa usein lähtevät liikkeelle. Tutkimushypoteesini on, että Nygren päätyy jyrkkään käsitykseen agape-rakkauden ja eros-rakkauden yhteensovittamattomuudesta sekä luterilaisen dogmatiikan vaikutuksesta että metodinsa, perusmotiivitutkimuksen, johdosta. Nygrenin käyttämä metodi perusmotiivitutkimus pyrkii nimensä mukaisesti löytämään tutkittavasta kohteestaan sille ominaisen elämän asenteen, perusmotiivin. Perusmotiivitutkimus pyrkii siis tiivistämään laajankin aatteen, uskonnon tai filosofian yhteen käsitteeseen tai ideaan. Metodi siis vaikuttaisi kärjistävän Nygrenin näkemystä entisestään. Nygren esittääkin omassa tutkimuksessaan, että kristinuskolle ominainen perusmotiivi on Jumalan lahjoittava agape-rakkaus. Tämä rakkaus on spontaania ja kohteelleen arvon luovaa. Nygren esittää, että tämä kristinuskolle ominainen agape-rakkaus on sekoittunut aikojen saatossa kristinuskon sisällä eros-rakkauteen. Nygrenin mukaan nämä kaksi ovat kuitenkin yhteen sovittamattomia. Nygren seuraa teologiassaan pääosin Lutherin Heidelbergin disputaatiossa tekemää kahden rakkauden erottelua. Nygrenin rakkaudenteologiasta näyttäisi kuitenkin jäävän puuttumaan Lutherin teologialla ominaisia elementtejä, jotka tasapainottavat Lutherin muuten ilmeistä dialektisuutta. Nygrenin tutkimuksen positio tulee näin vielä jyrkemmäksi. Luterilaisuuteen kuuluvan dialektiikan vaikutuksesta ja erityisesti luterilaisen vanhurskauttamisopin vaikutuksesta Nygrenin rakkaudenteologia muotoutuu sellaiseksi, että ihmisen rooli tulee ongelmalliseksi. Tutkimukseni metodina on systemaattinen analyysi. Se on joukko tekstianalyyttisia menetelmiä joiden tarkoituksena on analysoida muun muassa argumentaatiota ja tekstiin liittyviä implisiittisiä oletuksia. Tutkielman kysymyksen ja hypoteesin huomioiden se soveltuu hyvin tämän tyyliseen tutkimukseen. Tutkielman haasteena on ollut akateemisen rakkauden tutkimuksen poikkitieteellisyys. Miltei jokaiselta humanistiselta alalta löytyy tutkimuksia, jotka ainakin sivuavat kysymystä rakkaudesta. Ongelma on näiden tutkimusten yhteismitattomuus. Tutkimukseni tuloksena päädyn toteamaan, että hypoteesini pitää paikkansa. Nygrenin tutkimuksen taustalla vaikuttavat hänen metodinsa ja tunnustuksellinen luterilainen dogmatiikka näiden johdosta Nygren esittää käsityksensä kahdesta rakkaudesta mustavaloisena ja jyrkkänä, jossa ihmisen rooli nähdään ainoastaan Jumalan rakkauden kanavana. Tein tutkielmassani myös sen huomion, että Nygrenin rakkaudenteologia samoin kuin imputaatiota korostava vanhurskauttamisoppi hyötyisi suuresti suomalaisen Luther-tutkimuksen esiin nostamasta unio-ajattelusta. Se mahdollistaisi kokonaisvaltaisemman rakkaudenteologian. Tällaisen rakkaudenteologian tekeminen jää tulevan tutkimuksen tehtäväksi.
