Pro gradu -tutkielmani tarkastelee Itä-Afrikasta Suomeen muuttaneiden naisten käsityksiä seksuaalisuudesta. Kehitysyhteistyön ja suomalaisen valtavirtafeminismin viitekehyksissä afrikkalaisten naisten seksuaalisuus näyttäytyy ongelmakeskeisenä ja suomalainen tasa-arvo voimauttavana. Tutkielmani keskittyy selvittämään sitä, kuinka Suomessa asuvien itäafrikkalaisten naisten käyttämät diskurssit tukevat tai haastavat näitä hallitsevia diskursseja ja pohtimaan, kuinka naisten käsitykset seksuaalisuudesta suhteutuvat voimaantumisen käsitteeseen.
Tutkielma sijoittuu jälkistrukturalistisen tutkimusperinteen kenttään. Seksuaalisuus teorisoidaan sosiaalisesti rakentuneeksi ja valtasuhteiden muokkaamaksi. Eri diskursseja asetetaan kontekstiin jälkikolonialistista feminististä teoriaa hyödyntäen.
Tutkielman aineisto koostuu neljästä puolistrukturoidusta haastattelusta, joihin osallistui yhteensä yhdeksän Tansaniasta, Keniasta tai Ugandasta Suomeen aikuisiällä muuttanutta naista. Lisäksi työssä on hyödynnetty haastatteluprosessin aikana tehtyjä muistiinpanoja. Haastattelumateriaalin analyysissä käytettiin Norman Faircloughin kehittämää kriittistä diskurssianalyysiä, jonka mukaisesti keskusteluja tarkasteltiin tekstin tasolla, tekstin tuottamista määrittävien diskurssikäytäntöjen tasolla ja osana laajempaa sosiokulttuurista kontekstia.
Naisten keskusteluissa seksuaalisuus rakentuu moninaiseksi. Haastattelumateriaali osoittaa kuinka naiset vastustavat patriarkaalisia rakenteita. Tätä tehdään kyseenalaistamalla patriarkaalisia moraalikäytäntöjä, rakentamalla erilaisin keinoin kuvaa aktiivisesta feminiinisestä seksuaalisuudesta sekä vastustamalla kuvaa naisesta, jonka velvollisuus on pyyteettömästi palvella miestään. Keskusteluissa rakentuu myös kuva suomalaisista, jotka eksotisoivat afrikkalaisia naisia. Tutkimuksen tekemisen aikana kävi ilmi, että useat afrikkalaiset maahanmuuttajat tunnistavat afrikkalaisiin seksuaalisuuksiin liittyviä negatiivisia ja rasistisia stereotypioita.
Materiaali osoittaa, että ei voida puhua yhdestä itäafrikkalaisesta lähestymistavasta seksuaalisuuteen ja itäafrikkalaisilla naisilla on resursseja vastustaa patriarkaalisia rakenteita ja käytäntöjä tavoilla, jotka haastavat Suomessa hallitsevassa asemassa olevia diskursseja. Naisten keskusteluissa esiintyvä vastarinta eroaa monelta osin suomalaisen valtavirtafeminismin ja kehitysyhteistyön puitteissa rakentuvasta vastarinnankäsityksestä. Näin ollen keskustelu osoittaa myös näihin hallitseviin diskursseihin piiloutuvan kolonialismin perinnön ja moralismin. Naisten diskurssit haastavat kuvaa ’maahanmuuttajanaisesta’ ja osoittavat erilaisia vastarinnan ja voimaantumisen mahdollisuuksia naisten omista lähtökohdista käsin.
