Tämän pro gradu -tutkielman aiheena on tiedon tarinallistaminen kerronnallisessa journalismissa. Lähtökohtana on selvittää tarinoiden, kertomusten ja narratiivien käyttöä kirjallisuuden ulkopuolella, ei-fiktiivisissä konteksteissa. Muun muassa uutisartikkelit ja -raportit, poliittiset puheet sekä markkinointiviestintä hyödyntävät tarinallisuutta osana tehokasta tiedonvälitystä. Kerronnallisten keinojen käyttö ei-fiktiivisissä teksteissä on siis yleistynyt, ja tässä tutkielmassa aihetta lähestytään lehtiartikkeleiden avulla.
Kerronnallinen journalismi on yksi journalismin esiintymismuoto ja tutkielman aineisto koostuu kuudesta tarinallisesta lehtiartikkelista. Ne ovat ilmestyneet ranskankielisissä julkaisuissa Ulyces, Revue XXI ja Feuilleton. Kaikki kolme ovat erikoistuneet julkaisemaan pitkiä, tutkivan journalismin artikkeleita sekä tarinallisia reportaaseja. Tutkimuksessa kysytään, miten tarinalliset lehtiartikkelit soveltavat kerronnan keinoja välittäessään tietoa käsittelemästään ajankohtaisesta tai johonkin historialliseen tapahtumaan liittyvästä aiheesta. Tutkimuskysymystä tarkastellaan kahden hypoteesin valossa. Ensimmäisen mukaan kerronnallisuus luo artikkelille kehyksen, jonka sisällä tiedon välittäminen tapahtuu. Toisen hypoteesin avulla tarkastellaan, kuinka kerronnalliset ja eksplikatiiviset tekstijaksot edesauttavat käsiteltävien aiheiden ymmärrettävyyttä.
Tutkielman teoria perustuu narratologian, journalismin ja kielitieteen soveltamiseen. Kerronnallisuuden tutkimisen osalta tutkielmassa lähdetään ranskalaisesta strukturalismista ja siitä kehittyneestä narratologiasta. Narratologian menetelmiä on hyödynnetty myös ei-fiktiivisten tekstien tutkimisessa, mikä tarjoaa luontevan linkin myös journalistisen aineiston tutkimiseen. Journalismin voidaan todeta hyödyntäneen kirjallisuuden perinteitä aina, joskin on huomattava että se on lähtökohtaisesti luonteeltaan selkeästi tosiasioihin pohjautuvaa. Tätä kertomustieteen ja journalismin yhdistymistä tarkastellaan kielitieteen metodein. Kielitieteen näkökulmasta ilmiötä, joka tarkoittaa erilaisten tekstityyppien esiintymistä samassa tekstissä kutsutaan jaksollisuudeksi (séquentialité). Tutkielmassa hyödynnetään erityisesti Adamin tapaa jaotella tekstityypit. Näistä tyypeistä analyysiin valittiin kaksi: kerronnallinen ja eksplikatiivinen.
Tutkielmassa tehdyt havainnot osoittavat, että artikkelissa käsitelty aihe tulee lukijalle ymmärrettäväksi kerronnallisten keinojen ja tiedonvälittämisen vuorovaikutuksesta. Analysoiduissa artikkeleissa käsiteltävää aihetta lähestyttiin esimerkkihenkilön tarinan avulla. Artikkeleiden kerronnallisia jaksoja edustaa henkilötarina, eksplikatiivisia puolestaan tosiasiat, kuten tilastot, vuosiluvut ja historialliset tositapahtumat. Kahden tekstityypin tarkasteleminen osoitti kahden tekstityypin olevan yhtäältä itsenäistä, toisaalta toisistaan riippuvaa. Siinä missä yksittäinen henkilötarina kuvaa ja selittää käsiteltävää laajempaa ilmiötä tai aihetta, ilmiöstä tai aiheesta välitetyt tosiasiat selittävät yksiön tarinaa. Näin monimutkaisistakin aiheista välitetty tieto välittyy lukijalle tehokkaasti tarinan muodossa ja sen lomassa.
