Eksoottisten, vektorivälitteisten viruszoonoosien esiintymismahdollisuudet Suomessa

Viime vuosina useat vektorivälitteiset viruszoonoosit ovat lisänneet merkitystään sekä eläin- että humaanipatogeeneina eri puolilla maailmaa. Epidemiat ovat lisääntyneet ja virusten levinneisyysalueet laajentuneet. Eräät viruksista ovat levinneet kokonaan uusille mantereille. Syitä tähän ei täysin tunneta, sillä vektorivälitteisten virustautien epidemiologia on monimutkainen. Viruksen vakiintuminen uudelle elinalueelle riippuu sen vektori- ja isäntäeläinlajeista, niiden määrästä ja ominaisuuksista, suotuisista ekologisista olosuhteista sekä viruksen sopeutumisesta uuteen ekosysteemiin. Levinneisyysalueiden laajenemiseen liitetään muun muassa ilmaston lämpenemisen aiheuttamat muutokset paikallisessa vektori-isäntäeläindynamiikassa. Tulevaisuudessa epidemioita esiintynee aiempaa pohjoisempana. Pitkänkin matkan siirtymiä neitseellisille alueille on tapahtunut. Eksoottisia viruksia saattaa kulkeutua vireemisten isäntäeläinten ja vektoreiden, kuten muuttolintujen ja hyttysten, mukana myös Suomeen. Syventävien opintojen tutkielmassa tehtiin yleiskatsaus viiteen hyttysvälitteiseen viruszoonoosiin, Amerikan hevosenkefaliitteihin (Eastern equine encephalitis, Venezuelan equine encephalitis, Western equine encephalitis), Japanin enkefaliittiin ja Rift Valley -kuumeeseen, sekä perehdyttiin tarkemmin Länsi-Niilin aivokuumeeseen. Näiden tautien aiheuttajavirukset kiertävät luonnossa hyttysten ja oireettomien isäntäeläinten välisessä enzoottisessa kiertokulussa. Toisinaan virukset harhautuvat pois kiertokulusta ja aiheuttavat epidemioita pääteisännissään, ihmisissä ja hevosissa. Pääteisännät eivät levitä tartuntaa, mutta kliininen tauti on niissä usein vakava. Rift Valley -kuume eroaa taudinkuvaltaan sekä isäntäeläinlajistoltaan muista tutkielman viruszoonooseista, mutta se otettiin mukaan tutkielmaan hyttysvälitteisyytensä ja levinneisyysalueensa laajenemisen vuoksi. Länsi-Niilin aivokuume on taudeista laajimmalle levinnein ja ainoa, joka aiheuttaa epidemioita myös Euroopassa. Syventävien opintojen kokeellisessa osuudessa tutkittiin 98 suomalaista hevosseeruminäytettä Länsi-Niilin aivokuumetta aiheuttavan West Nile -viruksen vasta-aineiden varalta. Tutkimusmenetelmänä käytettiin epäsuoraa immunofluoresenssi-menetelmää. Ainakin kaksi tutkituista seeruminäytteistä vaikutti seropositiivisilta. Koska Flavivirus-suvun jäsenten antigeenit ja vasta-aineet ristireagoivat keskenään, positiivinen reaktio West Nile -virusantigeenille epäsuorassa immunofluoresenssi-menetelmässä osoittaa vain seerumin sisältävän vasta-ainetta jollekin flavivirukselle. Tulos on siten serologisesti epäspesifi, ja vasta-aineiden määrittäminen nimenomaan West Nile -virukselle spesifisiksi jää vielä todistettavaksi lisätutkimuksilla. Toistaiseksi ainoa Suomen luonnosta löydetty flavivirus on puutiaisaivokuumevirus. On mahdollista, että epäsuorassa immunofluoresenssimenetelmässä positiivisilta vaikuttaneet hevosnäytteet sisältävät vasta-aineita nimenomaan puutiaisaivokuumevirukselle.