Hevosen krooninen suolistotulehdussairaus : kirjallisuuskatsaus yleisistä kliinisistä oireista ja löydöksistä kuten myös diagnostisista menetelmistä ja etiologiasta

Hevosen kroonisissa suolistotulehdussairauksissa (Chronic inflammatory bowel diseases, IBDs) tulehdussolut keräytyvät suoliston mukoosaan ja submukoosaan. Tulehdusreaktion seurauksena nähdään häiriöitä ruuansulatuskanavan toiminnassa. Kyseiset tulehdussairaudet jaetaan yleensä kolmeen (3) eri sairaustilaan. Nämä ovat granulomatoottinen enteriitti (GE), multisysteeminen eosinofiilinen epiteliotrooppinen tauti (MEED) sekä lymfosytäärinen-plasmasytäärinen enterokoliitti (LPE). Granulomatoottinen enteriitti esiintyy nuorilla, mahdollisesti geneettisesti predisponoiduilla yksilöillä. Lymfosytääris-plasmasytääristä enterokoliittia tavataan useammin kissoilla ja koirilla ja vain harvoin hevosilla. Tyypilliset kliiniset oireet näissä sairaustiloissa ovat painonlasku sekä ruokahaluttomuus. Muita yleisiä oireita ovat ripuli, vatsaontelon kiputilat sekä ödeema. Tyypillisiin löydöksiin kuuluu anemia, hypoalbuminemia, hyperfibrinogenemia, hieman koholla oleva ruumiinlämpö sekä laajentuneet suoliston imusolmukkeet kuten myös epänormaalin alhaiset arvot hiilihydraattien imeytymiskokeissa. Ruumiinavauslöydökset rajoittuvat pääosin ohutsuoleen ja läheisiin imusolmukkeisiin. Tyypillisiin löydöksiin kuuluu suoliston suolinukan lyheneminen, mukosan ödeema sekä laskimoiden ja imusuonten laajeneminen koko ohutsuolen alueella. Multisysteeminen eosinofiilinen epiteliotrooppinen tauti eroaa kahdesta yllä mainitusta. Suolisto-oireiden lisäksi nähdään useimmiten myös iho-oireita, verinäytteessä maksaentsyyminen arvot ovat tyypillisesti koholla ja ruumiinavauksessa nähdään yleensä tulehdusmuutoksia useissa sisäelimissä. Kroonisen suolistotulehdussairauden etiologia on edelleen selvittämättä. Humaanilääketiede keskittää tutkimuksensa tällä hetkellä aiheuttajan löytymiseen. Mikäli tämä onnistuu, uusia diagnosointikeinoja tultaneen ottamaan käyttöön. Tällä hetkellä käytössä olevat diagnostiset tutkimukset ovat biopsioden otto joko peräsuolesta tai ohutsuolesta, hiilihydraattien imeytymiskokeet sekä vähäisemmässä määrin suoliston läpäisevyyden mittaaminen. Peräsuolibiopsioiden on osoitettu olevan joko diagnostisia tai diagnoosiin viittaavia osalla sairastuneista hevosista. Peräsuolibiopsian saaminen on teknisesti helppoa, ottoon ei sisälly juuri riskejä ja toteutus on halpaa. Niinpä peräsuolibiopsioiden oton tulisi kuulua rutiinitutkimuksiin epäiltäessä kroonista suolistotulehdussairautta.