Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

DNA-sormenjälkien käyttö koirien isyysmäärityksissä

Show simple item record

dc.date.accessioned 2007-02-26T21:32:06Z en
dc.date.accessioned 2009-09-01T08:02:56Z und
dc.date.accessioned 2018-07-30T07:39:16Z
dc.date.available 2007-02-26T21:32:06Z en
dc.date.available 2009-09-01T08:02:56Z und
dc.date.available 2018-07-30T07:39:16Z
dc.date.issued 1990
dc.identifier.uri http://hdl.handle.net/1975/1317
dc.description Vain tiivistelmä. Koko työ lainattavissa Viikin tiedekirjastosta. fi
dc.format.extent 24 bytes en
dc.format.mimetype text/plain en
dc.publisher University of Helsinki en
dc.publisher Helsingin yliopisto fi
dc.publisher Helsingfors universitet sv
dc.title DNA-sormenjälkien käyttö koirien isyysmäärityksissä fi
dc.type Thesis en
ethesis.discipline Genetics en
ethesis.discipline Genetiikka fi
ethesis.discipline Genetik sv
ethesis.faculty Faculty of Veterinary Medicine en
ethesis.faculty Veterinärmedicinska fakulteten sv
ethesis.faculty Eläinlääketieteellinen tiedekunta fi
ethesis.faculty.URI http://data.hulib.helsinki.fi/id/f3d16a17-630c-43fb-86ad-031dba66d6a9
ethesis.university.URI http://data.hulib.helsinki.fi/id/50ae46d8-7ba9-4821-877c-c994c78b0d97
ethesis.university Helsingfors universitet sv
ethesis.university University of Helsinki en
ethesis.university Helsingin yliopisto fi
dct.creator Kuusisto, Jukka
dct.issued 1990
dct.language.ISO639-2 fin
dct.abstract Ns. restriktioentsyymin keksimisen myötä on kehitetty uusi menetelmä tutkia yksilön perimää geenitasolla. Perimäns isältämä DNA pilkotaan lyhyemmiksi pätkiksi restriktioentsyymin tunnistamista paikoista. Nämä pätkät kokoerotellaan elektroforeesilla. Radioaktiivisella koettimella saadaan näkyviin ne perimän sisältämät pätkät, joissa on kyseisen koettimen tunnistama ns. minisatellittialue. Näin saatu juovasto on yksilöspesifinen, ja sitä nimitetään yksilön DNA-sormenjäljeksi (DNA-fingerprint). Koirilla menetelmää voidaan käyttää yksilön tunnistamiseen, isyystutkimuksiin ja rodun sisäsiittoisuuden arvioimiseen. Isyystutkimuksessa jälkeläisen jokaisen juovan on löydyttävä jommalta kummalta vanhemmalta. Rodun sisäsiittoisuutta tutkittaessa arvioidaan rodun eri yksilöiden juovastojen samankaltaisuutta. Tutkimuksessa asetettiin pohdittavaksi, voiko voimakas sisäsiivoisuus alentaa menetelmän tuloksellisuutta varsinkin isyysmäärityksiä tehtäessä. Aineistona käytettiin 3 bedlingtoninterrieriä ja verrokkiryhmänä 8 sekarotuista. DNA eristettiin 2 ml verinäytteestä (EDTA). Aineiston perusteella laskettiin todennäköisyydet, että isyystapaus jäisi ratkaisematta käytettäessä kahta koetinta. Bedlingtoneilla tämä prosentti oli 36.0% (eli 36 isyystapausta sadasta jäisi ratkaisematta) ja sekarotuisilla 6.4%. Saadut prosentit ovat muihin vastaaviin tutkimuksiin verrattuna melko suuria. Tulosten perusteella havaitaan sisäsiittoisuuden vähentävän menetelmän tuloksellisuutta merkittävästi. Menetelmän käyttö isyysmäärityksiin ei ole mielekästä rutiininomaisena menetelmänä johtuen menetelmän kalleudesta ja hitaudesta. Perinteisillä menetelmillä ratkeamattomissa kiistatapauksissa voidaan DNA-sormenjälkianalyysillä kuitenkin saada hyödyllistä lisätietoa. Myös eri koirarotujen sisäsiittoisuuden arvioimisessa voidaan menetelmää soveltaa tuloksellisesti. fi
dct.subject DNA-fingerprint en
dct.subject minisatelliitti fi
dct.subject sisäsiittoisuus fi
dct.subject isyysmääritys fi
dct.language fi
ethesis.language.URI http://data.hulib.helsinki.fi/id/languages/fin
ethesis.language Finnish en
ethesis.language suomi fi
ethesis.language finska sv
dct.identifier.urn URN:NBN:fi-fe201801151841
dc.type.dcmitype Text
dc.identifier.laitoskoodi E9000
dc.format.content abstractOnly

Files in this item

Files Size Format View

There are no files associated with this item.

This item appears in the following Collection(s)

Show simple item record