Ruokinnan vaikutus juoksutusmahan dislokaatioiden syntyyn naudalla

Tutkielman kirjallisuusosassa käsitellään pääasiassa juoksutusmahan dislokaatioiden etiologisia tutkimuksia. Etiologia on kovin kiistanalainen, eikä varmaa tietoasairauden aiheuttajista ole olemassa. Altistavia tekijöitä ovat mahdollisesti mm. runsas väkirehuruokinta ummessaoloaikana ja poikimisen jälkeen sekä vähäinen karkearehun määrä. Muita dislokaatioihin altistavia tekijöitä ovat mahdollisesti mm. poikiminen, muut puerperaaliajan sairaudet, runsas tuotanto ja ikä. Tutkielman kokeellisessa osassa tarkasteltiin 55 dislokaatiopotilaan ummessaoloajan sekä sairastumisajankohdan ruokintaa sekä ruokintatapoja. Tiedot sairastuneista lehmistä ovat peräisin Maatalouden laskentakeskuksen terveystarkkailutiedoista. Kyseisten lehmien omistajia haastateltiin postitse. Ummessaoloajan väkirehu-% rehun kuiva-aineesta oli keskimäärin 25 eikä väkirehu-% ollut yli 50 millään lehmällä. Useimmat lehmät söivät 20-30% väkirehua. Sairastumisajankohdan väkirehu-% rehun kuiva-aineesta oli keskimäärin 39 eikä millään lehmällä väkirehu-% ollut yli 60%, mitä pidetään suositeltavana väkirehun enimmäismääränä. Useimmat lehmät saivat 40-50% rehun kuiva-aineesta väkirehusta sairastumisajankohtana. Näin ollen näiden dislokaatiopotilaiden ruokinta on lähellä normiruokintaa mitä tulee rehun karkearehu-väkirehu -suhteeseen. Tutkielmassa käsitellään myös otoksen dislokaatioiden suuntaa, yhteyttä poikimiseen, sairauden esiintymistä eri kuukausina sekä hoitotapaa ja paranemista. Koska juoksutusmahasairauksille on vain yksi yhteinen koodinumero terveystarkkailussa, jouduttiin karjanomistajilta kysymään, mikä juoksutusmahasairaus lehmällä oli ollut. Tämän tutkimuksen eräs heikkous on juuri se, että dislokaatiodiagnoosi on karjanomistajan tiedon ja muistin varassa. Mm. seuraavat seikat antoivat aiheen epäillä, etteivät kaikki lehmät otoksessa olleet dislokaatiopotilaita:yhteys poikimiseen ei ollut niin selvä kuin muissa tutkimuksissa, oikeanpuoleista dislokaatiota esiintyi enemmän kuin muissa tutkimuksissa sekä mm. oikean puoleisiksi dislokaatioiksi nimettyjä parani hyvin konservatiivisella hoidolla. Em. seikat johtuivat joko vastaajien virheellisestä käsityksestä sairauden laadusta, eläinlääkärin väärästä diagnoosista tai osittain myös otoksen pienuudesta.