Mäyräkoirien selkärangan välilevysairaus : kirjallisuuskatsaus ja tutkimus suomalaisilla pienoismäyräkoirilla

Mäyräkoirat kuuluvat kondrodystrofisiin koirarotuihin. Kondrodystrofiaan liittyy, lyhyiden raajojen lisäksi, myös välilevyjen kehityshäiriöitä. Kondrodystrofisten koirien välilevyjen kondroidi degeneraatio alkaa heti syntymän jälkeen. Vuoden ikäisten kondrodystrofisten koirien välilevyjen ydinten, nucleus pulposusten, rakenne on muuttunut kosteasta geelimäisestä, huomattavasti tiiviimmäksi ja kuivemmaksi. Ytimen harvat sidekudossolut ovat korvautuneet runsaslukuisilla rustosoluilla. Vakavasti rappeutunut välilevy kalkkeutuu sekundaarisesti. Välilevy toimii tehokkaana selkärangan iskunvaimentimena, välilevyn ytimen sisältämän veden ansiosta. Välilevyn degeneraation seurauksena välilevy on kuivunut ja sen kyky toimia iskunvaimentimena on huomattavasti alentunut. Välilevyn sidekudoskapseli saattaa revetä välilevyyn kohdistuvan paineen takia, aiheuttaen välilevytyrän. Välilevyjen kalkkeutumat voidaan havaita röntgenkuvauksella. Kalkkeutuneita välilevyjä saattaa olla useita samalla koiralla. Kliinistä merkitystä näillä ei ole, ellei muita välilevytyrään viittaavia muutoksia näy röntgenkuvassa. Välilevytyrään viittaavat muutokset ovat muun muassa kaventunut nikamaväli, interarkuaalinivelvälin epäsymmetrisyys ja foramen intervertebraliksen muodon muuttuminen. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli kartoittaa suomalaisten pienoismäyräkoirien kalkkeutuneiden välilevyjen esiintyvyyttä. Karkeakarvaisilla koirilla kalkkeutumia esiintyi 87 prosentilla (39/45). Kalkkeutumien määrä koiraa kohden oli 3,4. Suurin osa kalkkeutuneista välilevyistä sijaitsi rintarangan 11 nikaman ja lannerangan neljännen nikaman välisellä alueella. Pitkäkarvaisilla koirilla kalkkeutuneita välilevyjä esiintyi 76 prosentilla (60/79). Kalkkeutumien määrä koiraa kohden oli 3,5. Suurin osa kalkkeutuneista välilevyistä sijaitsi rintarangan yhdeksännen nikaman ja lannerangan neljännen nikaman välisellä alueella. Suurimmalla osalla pienoismäyräkoirista oli kalkkeutuneita välilevyjä. Mitä enemmän kalkkeutumia koiralla on selässään, sitä suurempi todennäköisyys sillä on sairastua oireelliseen välilevytyrään. Kalkkeutumien määrän vähentämiseksi olisi suotavaa käyttää jalostukseen koiria, joilla on mahdollisimman vähän kalkketuneita välilevyjä selässään. Jalostuskoiraa valitessa myös sen suku on tärkeä, tulisi pyrkiä valitsemaan mahdollisimman terveselkäisen suvun, jossa oireelliset välilevytyrät ovat harvinaisia.