Faculty of Veterinary Medicine
Recent Submissions
-
(2024)Mikrobit ovat välttämättömiä yksilön normaalille kehitykselle niin tiineysaikana kuin syntymän jälkeen. Tiineysaikana emän mikrobeilla on hyvin laaja-alaisia vaikutuksia esimerkiksi sikiön normaalin immuunijärjestelmän, aivojen ja aineenvaihdunnan kehitykseen. Tässä tutkielmassa perehdytään mikrobien vaikutuksiin tiineysaikana ja yksilön elämän alkuvaiheissa. Tutkimusosuudessa selvitetään laboratoriossa kasvatettujen bakteerien tuottamien solunulkoisten vesikkelien pinnalta löytyviä proteiineja ja proteiinien samanlaisuutta verrattuna suolistossa eläneiden bakteerien tuottamiin vesikkeleihin. Tämän hetken tutkimusnäytön mukaan sikiön elinympäristössä ei todennäköisesti ole eläviä mikrobeja. Tällä hetkellä tunnetaan mikrobien aineenvaihduntatuotteiden, kuten lyhytketjuisten rasvahappojen, vaikutuksia sikiön kehitykseen. Jos sikiön elimissä mikrobien aineenvaihduntatuotteiden pitoisuudet ovat alhaiset, aiheuttaa se ilmentymisen muutoksia geeneissä, jotka liittyvät esimerkiksi synnynnäiseen puolustusjärjestelmään, hermoston kehitykseen ja toimintaan sekä energia-aineenvaihdunnan säätelyyn. Aineenvaihduntatuotteet liittyvät myös aivojen aksonien kehittymiseen ja yksilön riskiin saada metabolinen oireyhtymä täysikasvuisena. Mikrobeilla on tärkeä tehtävä kouluttaa sikiön immuunijärjestelmää kohtaamaan syntymän jälkeen tapahtuva valtava altistuminen eläville mikrobeille. Solunulkoiset vesikkelit ovat 20–500 nanometrin kokoisia kalvon ympäröimiä kappaleita, joita kaikki solutyypit tuottavat. Ne pystyvät kuljettamaan sisällään monenlaisia biomolekyylejä ja niiden uskotaan kykenevän läpäisemään useita biologisia rajoja. Mikrobien tuottamat solunulkoiset vesikkelit ovat tuore tutkimuksen kohde mikrobien ja kehittyvän sikiön välisessä vuorovaikutuksessa. Niiden uskotaan esimerkiksi vaikuttavan sikiön immuunijärjestelmän kehittymiseen. Lisensiaatin tutkielman kokeellinen osuus on osa tutkimusprojektia, jonka tavoitteena on kehittää bakteeriperäisten vesikkelien kalvoproteiineihin vasta-aineita. Vasta-aineiden avulla voidaan tunnistaa bakteeriperäisiä vesikkeleitä kudosleikkeissä. Näin saadaan keino tutkia solunulkoisten vesikkelien esiintymistä isännän eri elimissä. Hypoteesina on, että useat bakteerilajit tuottavat vesikkelien pinnalle samankaltaisia proteiineja. Kokeellisen osuuden tavoite oli selvittää, mitkä proteiineista sijaitsevat vesikkelien pinnalla ja millaisia laboratoriossa kasvatetut bakteerivesikkelit ovat verrattuna suolistobakteerien tuottamiin vesikkeleihin. Kokeelliseen osuuteen valittiin eri nisäkäslajien suolistossa yleisesti esiintyviä bakteerilajeja. Bakteerit hankittiin kantakokoelmista ja kasvatettiin puhdasviljelminä. Bakteeriviljelmistä eristettiin vesikkelit ja niiden proteomit analysoitiin LC-MS-menetelmällä. Proteomiikkadataa analysoitiin UniProt-tietokannan avulla. Laboratoriossa tuotettujen bakteerivesikkelien proteomeja verrattiin suolistossa eläneiden bakteerien vesikkeleistä aiemmin tehtyyn tutkimukseen. Enterobacter cloacaen vesikkelinäytteestä löytyi runsaasti kalvoproteiineja. Suolistossa eläneiden bakteerien vesikkeleistä aiemmin tehdyn tutkimuksen tuloksiin verrattaessa löytyi samaan heimoon kuuluvien bakteerien tuottamia vesikkeliproteiineja. Samat vesikkeliproteiinit kuuluivat esimerkiksi gramnegatiivisten bakteerien poriinien perheeseen, jotka osallistuvat pienten molekyylien siirtoon solukalvon läpi. Kokeellisen osuuden tulokset antavat tietoa laboratoriossa kasvatettujen bakteerivesikkelien kalvoproteiineista ja niiden samanlaisuudesta suolistossa eläneiden bakteerien vesikkelien kanssa.
-
(2024)Tietyissä koiraroduissa, kuten labradorinnoutajissa ja cockerspanieleissa, valikoivan jalostuksen seurauksena rodun edustajat ovat jakautuneet käyttö- ja näyttelylinjaan. Vaikka koirien käyttäytymisestä on tehty muutaman viime vuosikymmenen aikana paljon tutkimuksia esimerkiksi vertaillen eri rotujen, sukupuolten ja eri tehtävissä toimivien koirien käyttäytymistä, rotulinjan vaikutuksesta käyttäytymiseen on saatavilla niukasti tietoa. Kognitiivinen tutkimus on yksi käyttäytymistutkimuksen haara, joka käsittelee kaikkea tiedon hankintaan, käyttöön ja käsittelyyn liittyvää. Kaksi laajasti koirilla tutkittua kognitiivista ominaisuutta ovat kontaktihakuisuus ja impulsiivisuus. Kontaktihakuisuudella tarkoitetaan taipumusta hakea kontaktia ihmisestä vaikeassa ongelmatilanteessa ja impulsiivisuudella taipumusta tehdä harkitsemattomia valintoja tai toimintoja. Näillä on todettu olevan vaikutusta esimerkiksi koiran koulutettavuuteen, rohkeuteen ja suoriutumiseen erilaisissa tehtävissä. Tämä tutkimusosion sisältävä lisensiaatintutkielma keskittyi vertailemaan näitä kahta ominaisuutta käyttö- ja näyttelylinjaisten labradorinnoutajien ja cockerspanieleiden välillä. Vertailu tehtiin mahdottoman tehtävän ja sylinteritestin avulla, jotka ovat laajasti käytössä olevia testausmenetelmiä näiden ominaisuuksien tutkimiseen. Hypoteesina oli, että linjojen väliltä löytyy eroja kummassakin ominaisuudessa. Aineisto koostui 225 labradorinnoutajasta ja 90 cockerspanielista, jotka jaoteltiin linjoihin sukutaulun mukaan. Vaikka linjojen väliltä löytyi joitakin eroja, ne olivat yllättävän pieniä. Käyttölinjaiset cockerspanielit olivat kontaktihakuisempia näyttelylinjaisiin verrattuna. Labradorinnoutajissa ero oli vain suuntaa antava. Impulsiivisuuden osalta sen sijaan ei löydetty eroja linjojen väliltä kummassakaan rodussa. Lisäksi näyttelylinjaisissa cockerspanieliuroksissa korostui taipumus luovuttaa mahdottomassa tehtävässä kesken testausajan. Nämä tulokset viittaavat siihen, että linjojen syntyyn johtanut valikoiva jalostus on vaikuttanut koirien kontaktihakuisuuteen mutta ei impulsiivisuuteen.
-
(2024)Hevosen kesäihottuma on yliherkkyys pääasiassa Culicoides spp. polttiasten sylkiantigeeneille. Polttiaisen purema aiheuttaa tyypin I välittömän sekä tyypin IV viivästyneen yliherkkyysreaktion. Reaktio aiheuttaa kutinaa ja kutina saa hevosen hankaamaan itseään pintoja vasten. Yliherkkyysreaktio ja kutinan aiheuttama hankauskäytös aikaansaavat hevosella eri asteisia ihovaurioita. Kesäihottuma on Yksi merkittävin elämänlaatua heikentävistä sairauksista hevosella. Kesäihottumaa sairastavat hevoset oireilevat kausiluontoisesti, kun Culicoides spp. polttiaisa esiintyy ympäristössä. Suomen oloissa oireita esiintyy pääasiassa toukokuusta lokakuuhun. Kesäihottuman tehokkain hoito nykykäsityksen mukaan on ennaltaehkäisy koko vartalon peittävällä loimella, sekä hevosten pitäminen sisällä iltapäivän puolivälistä aamuun, kun polttiaiset ovat aktiivisimmillaan. Kesäihottumadiagnoosi perustuu potilaan historiaan, oireiden kausiluontoisuuteen, sekä muiden kutisevien ihosairauksien poissulkuun. Tämän pilottitutkimuksen tavoitteena oli selvittää, lievittääkö ihosuihke kesäihottuman iho-oireita. Tutkimuksen kohteena olivat yksityisomistuksessa samalla tallilla asuvat Islanninhevoset, jotka jaettiin ryhmiin. Tässä tutkielmassa tarkastelun kohteena ovat kaksi kliinisesti oireilevaa ryhmää. Aineistoa kerättiin kahtena kesänä. Vuonna 2021 tutkimushevosia oli 12 ja vuonna 2022 tutkimushevosia oli 14. Hevoset jaettiin ryhmiin joista toinen sai tutkimusaikana ihosuihketta ja toinen ei saanut. tutkimusryhmissä n=6 vuonna 2021 ja n=7 vuonna 2022. Tutkimuksen kohteena oleva ihosuihke on kehitetty koirien ja kissojen atooppisen dermatiitin hoitoon. Ihosuihke sisältää käsiteltyjä laktobasilleja sekä kasviuutteita ja sen toiminta perustuu ihon omien suojamekanismien vahvistamiseen. Tutkimusaikana hevosten ihovaurioista otettiin valokuvia seurantakäynneillä. Valokuvista arvioitiin ihovaurioiden vakavuutta sokkoutetusti hevos- ja käyntikohtaisesti ja ne jaettiin neljään alueeseen kuvatun kohteen mukaan: harja, häntä, vartalo ja pää. Jokainen hevonen sai jokaiselta käynniltä yleisarvosanan perustuen vakavimpaan ihomuutokseen kyseisellä käynnillä. Valokuvien arviointiin käytettiin ennalta määriteltyä arviointiasteikkoa. Tutkimuksessa saadulla aineistolla ei havaittu tilastollisesti merkitseviä eroja hoitojen välillä missään tutkitussa aikapisteessä. Vuonna 2021 oireet lievenivät sekä hoidetuista että hoitamattomista 3/6 hevosella. Vuonna 2022 vastaavasti oireet lievenivät hoidetuista 2/7 ja hoitamattomista 0/7 hevosella. Koko tutkimusaikana oireet lievenivät yhteensä 3/12 ihosuihkeella hoidetuista hevosista verrattuna hoitamattomiin hevosiin. Oireet lievittyivät tutkimusaikana hyvin pienellä osuudella ihosuihketta saaneista hevosista. Ihosuihkeen teho vaikuttaa tämän pilottitutkimuksen perusteella heikolta ja valmisteen kliinisen merkitsevyyden tarkasteluun laajemmilla jatkotutkimuksilla tulee suhtautua kriittisesti.
-
(2024)Diabetes mellitus (DM) ja siihen liittyvät oftalmologiset ongelmat ovat yleisiä ja vaikuttavat koirien kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin. Tässä kirjallisuuskatsauksessa käydään läpi DM:n patofysiologiaa ja vaikutusmekanismeja silmän alueella, DM:n aiheuttamia ongelmia silmän eri osissa, niiden merkitystä ja mahdollisia hoitovaihtoehtoja. Lisäksi tutkielmassa käsitellään diabeettisen perifeerisen neuropatian merkitystä silmän alueella. Tutkielman tavoitteena on koota yhteen saatavilla oleva tutkimustieto DM:n aiheuttamista oftalmologisista ongelmista koiralla sekä tunnistaa tutkimuksen puutteet ja tulevaisuuden tarpeet. Tavoitteena on parantaa eläinlääkäreiden tietämystä ongelmien moninaisuudesta ja merkityksestä koirien hyvinvoinnin edistämiseksi. DM ja siitä seuraava korkea verensokeri aiheuttavat useita eri biokemiallisia, veren virtaukseen liittyviä eli hemodynaamisia ja umpieritykseen liittyviä eli endokriinisiä muutoksia, joiden seurauksena kehittyviä komplikaatioita voidaan nähdä useissa eri elinryhmissä. Silmässä havaittavia ongelmia voivat olla diabeettinen retinopatia (DR), diabeettinen kaihi, sarveiskalvon muutokset ja silmän pinnan muutokset kyynelfilmissä sekä sarveiskalvon ja sidekalvon toimintaan liittyvissä keratokonjunktivaalisissa parametreissa. Suoranaisten oftalmologisten ongelmien lisäksi DM voi aiheuttaa ongelmia silmän alueella myös sen komplikaationa kehittyvän diabeettisen perifeerisen neuropatian kautta. Oftalmologisista ongelmista voi aiheutua koiralle kivuliaita ja sokeuttavia komplikaatioita, jotka heikentävät koiran elämänlaatua ja voivat vaikuttaa omistajien päätökseen päätyä diabeettisen koiran eutanasiaan. DM:n aiheuttamat oftalmologiset ongelmat ovat siis paitsi yleisiä ja usein vakavia, mutta vaikuttavat myös koiran kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin. Diabeettiset koirapotilaat tuleekin ohjata ajoissa silmäsairauksiin perehtyneelle eläinlääkärille, jotta muutokset voidaan havaita ajoissa ja hoidon onnistumiseen saadaan paras mahdollisuus. DM on yleistynyt koirilla ja sen hoitoon suhtaudutaan entistä myönteisemmin, jolloin tietoa sen aiheuttamista komplikaatioista ja niiden hoidosta tarvitaan lisää. DM:n vaikutuksia silmän alueella on tutkittu vuosikymmenten ajan niin koirilla kuin ihmisillä, mikä on mahdollistanut tietämyksen lisääntymisen oftalmologisten ongelmien moninaisista vaikutuksista silmän eri osissa. Tieto onkin suhteellisen kattavaa esimerkiksi diabeettisen kaihin osalta, mutta toisaalta esimerkiksi vaikutukset sarveiskalvossa ja silmän pinnassa ovat osin edelleen tuntemattomia. Isoimmat tutkimustiedon puutteet kohdistuvat muutosten patofysiologiaan ja sitä kautta mahdollisiin uusiin lääkkeellisiin hoitokeinoihin. Esimerkiksi diabeettisessa retinopatiassa (DR) hoidon tärkeimpänä kulmakivenä on edelleen verensokerin mahdollisimman hyvä hallinta, joka vaatii sairauden varhaisen havaitsemisen ja hoidon aloittamisen lisäksi oikeaoppista ja säännöllistä insuliinilääkitystä. Hoitotasapainon kehittämiseksi on tärkeää paitsi ylläpitää ja parantaa eläinlääkäreiden tietämystä sairaudesta, huomioida myös omistajien motivaation ja riittävän osaamisen hoidon toteuttamiseksi kotona vaikutukset hoidon onnistumiseen. Uuden tutkimustiedon lisäksi tarvetta on yleispraktiikkaa tekevien eläinlääkäreiden tietämyksen lisäämiselle DM:n aiheuttamista oftalmologisista ongelmista tällä hetkellä saatavilla olevan tiedon osalta. DM:n sekä muiden systeemisairauksien oftalmologisia vaikutuksia tulisi korostaa entistä enemmän jo eläinlääkäreiden peruskoulutuksessa, jotta diabeettisten koirapotilaiden silmien tilanteeseen osattaisiin kiinnittää enemmän huomiota ja entistä useampi koirapotilas osattaisiin ohjata ajoissa silmäsairauksiin perehtyneelle eläinlääkärille.
-
(2024)Tämän lisensiaatintutkielman aihe on hyvin ajankohtainen sekä globaalisti että Suomessa. Kesällä 2023 korkeapatogeeninen lintuinfluenssa (HPAI) A(H5N1) tavattiin Suomessa ensimmäisen kerran turkiseläimissä. Taudin rajoittamiseksi lopetettujen eläinten korvaussummista tuli valtiolle 50 miljoonan euron lasku. Suomessa ihmistartunnoilta vältyttiin –toistaiseksi. HPAI A(H5N1) on tähän asti tarttunut ihmiseen heikosti, mutta kuolleisuus on ollut korkea, yli 50 %. Tämän kirjallisuuskatsauksen tavoitteena on selvittää mahdollisia isännän geneettisiä tekijöitä, joilla voisi olla vaikutusta HPAI A(H5N1)-viruksen laajentuneeseen isäntälajikirjoon. Korkeapatogeeninen lintuinfluenssavirus A(H5N1) kuuluu influenssa-A-viruksiin, joille on tunnusomaista kyky nopeaan geneettiseen muuntumiseen sekä isäntälajiloikkiin, mitkä puolestaan tekevät niistä potentiaalisia pandemianaiheuttajia naiivissa populaatiossa. Isännän genotyyppi vaikuttaa ympäristötekijöiden ja viruksen ominaisuuksien ohessa sairastuvuuteen ja kuolleisuuteen. Erityisen keskeiseksi immuunivasteen toiminnalle influenssa-A-virusinfektiossa tiedetään MX1-geeni (myxovirus resistance 1), mutta tässä kirjallisuuskatsauksessa esitellään myös muita geneettisiä tekijöitä. Influenssa-A-viruksille altistavia variantteja on tunnistettu ihmisen MX1 sekä muissa lokuksissa. Nyt kun HPAI A(H5N1) on tehnyt lajiloikan canidae-heimoon turkiskettujen tartuntojen myötä, herää kysymys koiran alttiudesta. Yhteisen terveyden näkökulmasta viruksen loikka koiraan olisi eri mittaluokan ongelma, sillä ihmisen kontaktit koiriin ovat globaalisti runsaat ja tiiviit ja voimallisten taudinrajoitustoimien sosiaalinen hyväksyttävyys olisi kiistanalaista. Lisäksi HPAI A(H5N1) vaikuttaa jo nyt negatiivisesti luonnon monimuotoisuuteen vahingoittamalla merkittävästi useita luonnonvaraisia eläinkantoja. Perusymmärrys viruksen ja isännän perimän vuorovaikutuksesta auttaa ymmärtämään taudin patogeneesiä ja sitä kautta toimii pohjana mm. rokote- ja lääkekehitystyölle. Tässä työssä esiin nostetut geneettiset tekijät ovat alku, mutta virus-isäntä-vuorovaikutuksen tutkimuksen tulee jatkua, jotta mahdollisen pandemian realisoitumiseen oltaisiin valmiita.