Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Faculty of Pharmacy

 

Recent Submissions

  • Oja, Maria (2024)
    Lääkehoitoa toteutetaan erilaisissa toimintaympäristöissä sekä sosiaali- ja terveydenhuollossa, että sen ulkopuolella. Lääkehoitoa toteuttavat pääsääntöisesti sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilöt, mutta ympäristön mukaan vaihdellen myös lääkehoidon koulutusta vähän tai ei lainkaan saaneet. Lääkehoidon osaamisen varmistaminen on aina työnantajan vastuulla. Keski-Uudenmaan hyvinvointialueella on ruuhkautuneiden näyttöjen myötä tunnistettu tarvetta keskitetyille näytöille. Tehty pilottitutkimus tuo arvokasta tutkimustietoa näyttötyöpajasta osana lääkehoidon käytännön osaamisen varmistamisen prosessia, sillä aikaisempia tutkimuksia aiheesta ei ole. Tutkimuksen keskeisenä tavoitteena oli tutkia näyttötyöpajan toimivuutta lääkehoidon käytännön osaamisen varmistamisessa, sekä mitä resursseja näyttötyöpajan järjestäminen organisaatiolta vaatii ja mikä olisi optimaalinen näyttötyöpajan osallistujamäärä. Pilottitutkimus toteutettiin järjestämällä näyttötyöpaja, jossa Keusoten yksiköissä työskentelevät nimikesuojatut terveydenhuollon ammattihenkilöt (n=15) osoittivat lääkehoidon käytännön osaamistaan. Näyttötyöpajassa lääkkeiden jakamisen näyttöjä ottivat vastaan farmaseutit (n=3) ja lääkkeiden antamisen näyttöjä sairaanhoitajat (n=2). Aineistona tutkimuksessa toimi näyttötyöpajassa näyttöjä antavien ja vastaanottavien antama palaute, joka kerättiin puolistrukturoidulla palautelomakkeella paikan päällä. Palautekysely lähetettiin myös näyttöjä antaneiden esihenkilöille ja vastaaville sairaanhoitajille sähköisellä Microsoft Forms- lomakkeella. Aineistoa analysoitiin tilastollisesti kuvaavalla tavalla sekä induktiivisella sisällönanalyysillä hyödyntäen Microsoft Excel -ohjelmaa. Näyttötyöpajaan osallistuneet kokivat näyttötyöpajan kehittävän lääkehoidon osaamista. Näyttötyöpajan koettiin nopeuttavan ja helpottavan osaamisen varmistamista sekä. Esihenkilöt ja vastaavat sairaanhoitajat kuvailivat näyttötyöpajan myös vapauttavan näyttöjen järjestämiseen kuluvia resursseja muuhun hoitotyöhön. Sekä osallistujat että näytön vastaanottajat kokivat näyttötyöpajan vertautuvan huonosti aitoon työtilanteeseen. Keskeisiksi näyttötyöpajan kehityskohteiksi nousivat parempi organisointi, tiedonkulun vahvistaminen ja näyttöjen tasalaatuistaminen. Mukauttamalla näyttötyöpajaa enemmän aidon työtilanteen kaltaiseksi voisi näyttötyöpaja tukea osaamisen kehittymistä paremmin, sekä parantaa työyksikön lääkitysturvallisuutta. Näyttötyöpajaa tulisi tutkia ja kehittää lisää, jotta siitä saataisiin sujuva osa osaamisen varmistamisen prosessia. Näyttötyöpaja koettiin pääosin hyödylliseksi ja se koettiin tarpeelliseksi interventioksi helpottamaan ruuhkautunutta lääkehoidon osaamisen varmistamista.
  • Puro, Valtteri (2024)
    Syöpäsairaudet tai niiden hoito aiheuttavat potilaille usein huomattavaa fyysistä ja psyykkistä taakkaa. Merkittävien fysiologisten muutosten lisäksi hoidot johtavat usein voimakkaaseen ahdistuneisuuteen, psyykkisiin liitännäissairauksiin ja heikentyneeseen yleiseen elämänlaatuun. Näiden oireiden kasaantuessa ne heikentävät merkittävästi potilaiden elämänlaatua, arjen toimintakyvyn ja henkisen jaksamisen madaltuessa. Syöpäpotilaiden monet subjektiiviset oireet jäävät kuitenkin usein alihoidetuiksi tai hoitavalta taholta tunnistamattomiksi. Hoitoihin tai sairauteen liittyvien oireiden piiloon jääminen saattaa johtaa madaltuneeseen hoitoon sitoutumiseen, korkeampiin kuolleisuuslukuihin ja on terveydenhuollon tuottajan näkökulmasta tehotonta. Rutiininomainen ja spesifisti kohdennettu oireiden seuranta on tärkeää niiden oikea-aikaista ja tehokasta esilletuontia varten ja se on yhdistetty parantuneeseen hoitovasteeseen syöpäpotilailla. Kliinisten tulosten seurannan tueksi hoidon onnistumista voidaan seurata validoiduilla potilaslähtöisillä mittareilla (vointimittarit, PROM ja potilaskokemusmittarit PREM). Niillä voidaan saada oikein käytettynä riippumatonta ja reaaliaikaista tietoa potilaiden kokemasta terveydentilasta. Potilaskeskeisen (arvoperustaisen) terveydenhuollon kehitystyön edistyessä tutkimustieto hoidon vaikuttavuuden mittaamisesta potilaiden itse raportoimien tulosten avulla perinteisten kliinisten mittareiden lisäksi tulee korostumaan. Syöpähoitoja tarvitsevien määrän kasvu ja uusien, kalliiden pienmolekyylisten, biologisten, ja geeniterapiahoitojen markkinoille tuleminen, tuottavat taloudellisen paineen kestäville ja arkikäytössä vaikuttaville ratkaisumalleille hoidon toteutuksen tutkimukselle. Modernien viestintäjärjestelmien käyttö potilaiden raportoimien tulosten esilletuonnissa ja tallentamisessa voi tarjota mahdollisuuden parantaa vaikuttavuuden mittaamisen toteutusta kliinisessä arjessa. Tutkielman yhteistyöorganisaatio Istekki oy pyrkii kehittämään terveysteknologisia ratkaisuja julkisen terveydenhuollon käyttöön. Kartoittavan katsauksen periaatteiden mukaisesti, tutkimalla järjestelmällisesti olemassa olevaa kirjallisuutta selvitettiin, minkälaisia mittareita erilaisissa syöpähoitoja tarjoavissa ympäristöissä on käytetty. Katsauksen aineisto koostui 20 vertaisarvioidusta alkuperäistutkimuksesta, jotka keskittyivät potilaslähtöisten mittareiden käyttöön onkologisessa ympäristössä. Näistä saatiin tarkasteluun 28 erilaista validoitua potilaslähtöistä mittaria. Digitaalisten alustojen käyttö mittareiden käyttöympäristönä korostui kaikissa tutkimuksissa. Oikein käytettynä potilaslähtöiset mittarit edistivät potilaiden ja hoitohenkilökunnan välistä kommunikaatiota, potilastyytyväisyyttä ja mahdollistivat hoidon vaikutusten reaaliaikaisen seurannan potilasnäkökulmasta. Kuitenkin tekniset, kulttuuriset ja organisatoriset esteet, kuten koulutuksen puute, resurssien niukkuus ja tiedon puute (asenteet), ovat haasteita, jotka hidastavat mittareiden käyttöönottoa kliiniseen arkeen. Vointimittareiden tehokas hyödyntäminen edellyttää kattavaa koulutusta, selkeitä käyttöönotto- ja reagointistrategioita, sekä hyvin saatavissa olevaa teknistä tukea niin potilaille, kuin henkilökunnallekin.
  • Seppälä, Katariina (2024)
    General anaesthetics are pharmaceutical agents used to induce general anaesthesia, a reversible state of unconsciousness. Caenorhabditis elegans, a nematode species, has been successfully used as a model organism in the study of gaseous anaesthetics due to its amenability to genetic modification, fully mapped nervous system connectome and high evolutionary conservation. However, C. elegans is less well characterised as a model organism in the study of non-gaseous anaesthetics. The primary aim of the study was to study the potential of ketamine, an N-methyl-D-aspartate (NMDA) receptor antagonist, and urethane, a nonselective modulator of various neurotransmitter-gated ion channels, to immobilise C. elegans without activating antioxidant response signalling by transcription factor SKN-1, the nematode orthologue of the mammalian Nrf/CNC proteins. The transparent body of C. elegans enables microscopic imaging of cellular processes, but high-quality imaging requires the immobilisation of the worm. A commonly used chemical immobilising agent, sodium azide, causes SKN-1 activation in C. elegans, which may limit the use of sodium azide in studies on SKN-1 promoters. A secondary aim of this study was to study the impact of ketamine, an activator of mTOR (mechanistic target of rapamycin) signalling, on the lifespan of C. elegans. The lifespan of C. elegans has been found to increase with inhibition of the mTOR homologue pathway in previous studies. Ketamine and urethane were administered to wild-type C. elegans in aqueous media in 96-well plates. Behavioural endpoints of immobility and uncoordination were assessed manually via microscopic observation and video recordings. SKN-1 activation was studied by measuring drug-induced fluorescence in mutant strain CL2166, which carries a green fluorescent protein reporter of SKN-1 downstream target GST-4 (glutathione-S-transferase). A lifespan assay was performed with sterile C. elegans strain SS104 by incorporating ketamine in the worm maintenance agar. In this study, urethane did not appear to be a potent immobilisation agent. Ketamine was found to cause reversible weak immobilisation at a similar concentration at which sodium azide fully paralyses wild-type C. elegans. At lower doses ketamine caused uncoordinated locomotion. Short-term exposure to an immobility-inducing dose of ketamine was not found to significantly activate SKN-1. In the lifespan assay, ketamine unexpectedly appeared to significantly increase the nematode lifespan compared to control treatment.
  • Randén, Sari (2024)
    Jätevedenpuhdistamon käsittelymenetelmät eivät poista kokonaan lääkeaineita jätevedestä. Lääkeainejäämiä jää käsiteltyyn jäteveteen ja siksi niitä löytyy pintavedestä. Vielä ei ole täysin selvää, miten altistuminen lääkeainejäämille vaikuttaa ihmisten terveyteen ja ympäristön hyvinvointiin. Tämän pro gradu -tutkielman tavoitteena oli ensin tunnistaa vesiympäristölle haitallisimmat lääkeaineet ja sen jälkeen selvittää, mitkä olivat haitallisimpien lääkeaineiden käyttömäärät HUSin hoitoyksiköissä vuonna 2021. Tutkimuksen tuloksia on tarkoitus hyödyntää jatkossa HUSissa, kun arvioidaan mahdollisia toimenpiteitä ympäristöriskien vähentämiseksi. Tässä tutkimuksessa ympäristöriskiä mahdollisesti aiheuttavien aineiden arviointi koski lääkeaineita, joita käytettiin ihmisten hoitoon vuonna 2021 Suomessa. Tutkimukseen otettiin mukaan ne lääkeaineet, joista oli saatavilla riittävästi dataa riskiosamäärän laskemiseksi (kun ei otettu huomioon lääkeaineen poistumaa jätevedenpuhdistamolla). Tutkimuksen ulkopuolelle rajattiin lääkeaineiden yhdistelmävalmisteet, eläinlääkkeet, vitamiinit, elektrolyytit, aminohapot, peptidit, proteiinit, hiilihydraatit, lipidit, kasvirohdosvalmisteet ja rokotteet. Riskiosamäärä laskettiin 521 lääkeaineelle. Lääkeaineiden, joiden riskiosamäärä oli suurempi kuin 1, katsottiin aiheuttavan riskiä vesiympäristössä: mitä suurempi oli aineelle laskettu riskiosamäärä, sitä suurempi oli ympäristöriski. 521 lääkeaineesta 39 lääkeaineen riskiosamäärä ylitti raja-arvon 1. Lääkeaineet, joiden riskiosamäärä oli yli 10, olivat ibuprofeeni, dabigatraanieteksilaatti, sulfasalatsiini, estradioli, lerkanidipiini, sertraliini, abirateroni, amoksisilliini, rifaksimiini ja vankomysiini. Näiden kymmenen vesiympäristölle haitallisimmin lääkeaineen kulutus vuonna 2021 HUSissa laskettiin hoitoyksiköittäin, jotta saatiin selville, missä hoitoyksiköissä käytettiin näitä lääkeaineita eniten. Kulutuksen laskennassa ei otettu huomioon hoitoyksiköiden jo olemassa olleita lääkevarastoja, jotka oli hankittu ennen vuotta 2021, eikä lääkehävikkiä (lääkejätettä). Tämän tutkimuksen perusteella puuttuva data oli merkittävin tulosten luotettavuuteen vaikuttava tekijä, koska ne lääkeaineet, joista ei ollut riittävästi dataa käytettävissä, jouduttiin rajaamaan tutkimuksen ulkopuolelle. Siten vesiympäristölle haitallisimpien lääkeaineiden luettelosta saattaa puuttua sinne kuuluvia lääkeaineita. Dataa olisi tarvittu etenkin lääkeaineiden poistumasta jätevedenpuhdistamolla sekä tutkimuksesta poisjääneiden lääkeaineiden kulutuksesta, teoreettisista vuorokausiannoksista ja ennustetuista vaikutuksettomista pitoisuuksista. Koska kaikkia haitallisimpia lääkeaineita ei ole vielä selvitetty, lisää tutkimusta ja työkaluja tarvitaan ongelman ratkaisemiseksi
  • Noponen, Henna (2024)
    Indomethacin is a poorly soluble but highly permeable drug, and its biological availability can be improved by enhancing its solubility. In this study, co-crystals and co-amorphous systems of indomethacin and nicotinamide were prepared in a 1:1 molar ratio, which have previously been shown to enhance the solubility of indomethacin. It has also been observed that the co-amorphous indomethacin-nicotinamide system crystallizes into a co-crystal during storage. This study aimed to further investigate the properties, solubility, and stability of these compounds, and tablet formulations were also prepared from the co-crystal and co-amorphous systems. Powdered co-crystals and co-amorphous systems, as well as tablets prepared from them, were stored at 25°C with 60% relative humidity and at 40°C with 75% relative humidity, and their solubilities were studied for 12 weeks. The stability of the samples was also examined using Fourier infrared spectroscopy and differential scanning calorimetry over the same period, and changes in the physical properties of the tablets were monitored throughout the study period. Additionally, the effect of HPMC on the prevention of indomethacin recrystallization was investigated. Both the co-amorphous and co-crystalline forms were found to enhance the solubility of indomethacin in both powder and tablet formulations in this study. The co-crystal was stable, with no changes observed in its crystal structure or solubility over the 12-week study period. However, handling the co-amorphous material turned out to be difficult due to its low glass transition temperature of 19.68°C, causing the powder to soften at room temperature. During storage, it was shown to crystallize into a co-crystal, but its solubility properties were weaker to those of the actual co-crystal. None of the solubility tests showed evidence of indomethacin recrystallization, so the potential effect of HPMC on this phenomenon could not be determined in the study. Warmer and more humid conditions were found to increase the tensile strength of the tablets, resulting in slower dissolution.