Faculty of Arts
Recent Submissions
-
(2024)Tutkielmani tarkastelee moraalipsykologian näkökulmasta 1600-luvun sukurutsaa Suomes-sa. Vahvistan aiemman tutkimuksen tulkintaa sukurutsasta Jumalan vastaisena rikoksena ja moniselitteisenä ilmiönä. Tähän vaikutti Jumalan lain monitulkinnallisuus sekä Jumalan lain ja maallisten lakien yhtäaikainen soveltaminen sukurutsarikoksissa. Lisään ymmärrystä siitä, kuinka Jumala voitiin kokea yhdeksi osapuoleksi sukurutsarikiksessa analysoimalla Jumalaan vetoamisia oikeuspöytäkirjoissa. Tutkielman teoreettisena viitekehyksenä on relationaalis-situationaalinen moraaliteoria, joka on muodostamani synteesi, jonka avulla tutkin moraalia. Synteesi pohjautuu Chelsea Scheinin ja Kurt Grayn dyadiseen moraaliteoriaan ja Dan Sperberin teoriaan representaati-oiden epidemiologiasta. Tutkielmassani testaan moraalia selittävien psykologisten teorioi-den soveltuvuutta historiantutkimuksessa. Haastetta aiheuttaa nopeasti syntyvien moraaliar-vostelmien tarkastelu historiallisilla aineistoilla. Lähdeaineiston runkona on 80 alioikeuksien oikeuspöytäkirjaa, joissa käsitellään sukurutsaa. Aineisto on haettu tuomiokirjakortisto Tuokosta, tutkimuskirjallisuudesta ja jäljittämällä oikeuspöytäkirjoja. Hyödynnän myös Turun hovioikeuden 1600-luvulta säilyneitä sakko-tuomioita ja annettuja kuolemantuomioita. Lisäksi aineiston tukena on esivaltaa edustavia painettuja aineistoja. Analyysini perustuu laadulliselle tarkastelulle, jota tuen sukurutsan rikosrakenteen määrällisellä esityksellä. Sukurutsarikoksen rikosrakenne oli monitulkintai-nen ja suhtautuminen niihin oli ankaraa. Vakavampia kuolemantuomioon johtaneita suku-rutsasuhteita esiintyy enemmän kuin lievempiä sakkotuomioon päättyneitä tapauksia. Veri-sukulaisten välisiä suhteita esiintyy huomattavasti vähemmän kuin lankosukulaisten välisiä. Sukurutsaan kohdistuneet moraaliarvostelmat tulivat käräjille tutkittavaksi yleensä silloin, kun laittoman suhteen biologiset seuraukset äidin raskauksineen ja aviottomine lapsineen tulivat ilmi. Sukurutsaan liittyviin moraalikäsityksiin vaikutti huoli Jumalasta ja avioliitos-ta, sillä sukurutsa häpäisi niitä. Käsitys Jumalan vastaisesta sukurutsasta oli levinnyt rah-vaan pariin, mistä osoituksena on rahvaan Jumalaan vetoamiset. Huolehtimalla Jumalan tahdon toteutumisesta ja avioliiton eheydestä suvut varmistivat maineensa puhtauden, suvun toimeentulon ja suvun jatkumisen. Seksuaalisuuteen ja puhtauteen palautuvat moraalikäsi-tykset aiheuttivat vaikeita konfliktitilanteita, joissa yksilön etu oli alisteinen ryhmän etuun nähden.
-
(2024)Tutkielma käsittelee talvisodan aikaisten sankarihautajais- ja muistopuheiden raamatullisuutta sekä sananjulistuksesta käytyä teologista keskustelua vuosina 1939–1941. Tutkielmassa tarkastellaan reseptio- ja vaikutushistorian menetelmin sitä, miten talvisodan aikaisissa sankarihautajais- ja muistopuheissa tulkittiin, välitettiin ja käytettiin Raamattua. Lisäksi tutkielmassa tarkastellaan perinteisin historiantutkimuksen menetelmin sitä, minkälaista keskustelua sankarihautajaispuheista, sananjulistuksesta sekä sielunhoidosta käytiin teologien ja papiston keskuudessa välirauhan aikana. Tutkielman kiinnostuksen kohteena on teologisen tulkinnan ja oppineisuuden historia. Talvisodan historiasta on kirjoitettu paljon, mutta sodan tarkastelu papiston näkökulmasta on jäänyt vähäiselle huomiolle. Tutkielmassa hyödynnetään lähteenä talvisodan aikaista homileettista aineistoa, eli sankarihautajais- ja muistopuheita. Lisäksi lähteenä käytetään Raamattua, lehtimateriaalia, Tampereen yleisen ja yksityisen pappeinkokouksen arkistomateriaaleja, aikaan liittyvää homiletiikan tutkimusta sekä muita tulkinnan apuvälineitä, kuten kirkkokäsikirjaa. Tutkielma osoittaa, että raamatunjakeista saatettiin jättää jotain pois, silloin kun ne eivät palvelleet sielunhoidollisia tavoitteita ja lohduttamista. Raamatun kertomuksia voitiin myös ylittää, jättää ne avoimeksi tai luoda tilanteeseen soveltuvaa teologista tulkintaa sekä välittää ihanteita ja esikuvia. Tutkielma osoittaa myös, ettei sananjulistuksesta ja sielunhoidosta vallinnut papiston kesken yksimielisyyttä. Oikean tulkinnan sekä lohduttamisen välillä nähtiin ristiriitaisuuksia. Myös sodan uskonnollisista vaikutuksista esitettiin eriäviä näkemyksiä.
-
(2024)This thesis explores the evolution of domestic violence legislation in post-Soviet states with a focus on Russia, Belarus, Armenia, and Ukraine, examining the role of traditional values in shaping legal frameworks. The research investigates the impact of cultural sovereignty, political rhetoric, and feminist and patriarchal theories on the modernization of domestic violence laws. The central question addressed is whether reliance on traditional values hinders progress in domestic violence legislation in these countries. The study delves into how traditional values are defined in family codes and interpreted through cultural norms. The analysis extends to concepts and strategies justifying the presence of traditional values in national legislation, evaluating political rhetoric, and examining the implications of relying on such values. A narrative analysis of policy documents explores how traditional values rhetoric is enshrined, followed by an examination of domestic violence protection in national legislation and case law. The research reveals the complex interplay between tradition, governance, and societal evolution, highlighting the tension between cultural sovereignty and the adoption of modern legal standards. The study finds that the reliance on traditional values poses a significant challenge to the modernization of domestic violence legislation in post-Soviet states. The resistance to ratifying international instruments, particularly the Istanbul Convention, reflects a commitment to maintaining cultural autonomy. Despite similarities in cultural and historical backgrounds, the countries exhibit variations in their approach to modernization, with some demonstrating more progressive strides, such as Ukraine, while others resist change, exemplified by Russia.
-
(2024)This thesis examines how otaku subculture has been considered in narratives of contemporary art. I will analyze how the relationship of otaku culture and art is presented in art historical bibliography and selected curatorial texts, with special attention on the usage and discourse on character (kyarakutaa) motifs. The materials consist of literature and articles on Japanese art history, art criticism and culture industry, as well as curatorial texts from two 2022 exhibitions About Character Painting and Nijigen-ha. The theoretical framework is based on the concept of cultural fields (Bourdieu 1993), and utilizes Baumann’s (2001, 2007) outline on conditions for artistic legitimization. Additionally, in the light of subculture studies, otaku culture and aesthetic theory concerning its semiotic nature will be reviewed. Many conditions have affected the way otaku character motifs have become a recurring topic within the history of fine arts. These include broader phenomena, such as the effects of culture policy and national branding linked to economic growth. Otaku motifs in art have also been connected to the rise of social media and alternative artistic practices that elude legitimized art institutions, such as museums and art universities. The differences in the operations and objectives within different cultural fields, i.e. the field of fine art and subcultural fields, manifest especially in how subcultural phenomena is treated within the field of fine art. In order to research otaku art beyond the perspectives that center national culture policy and art historical narratives built in the landscape of the 2000s, this work’s critical attention is expanded to include alternative institutions. By recognizing points of conflict between the systems pertaining to fine art and otaku subculture, I problematize the way low-hierarchical and amateur production modes have been capitalized to evoke appearances of authenticity and novelty in fine arts. Motifs associated with otaku culture came to the spotlight in art around the turn of the 21st century. Within over 20 years, artists’ affiliation with otaku culture and the overall nature of subcultural production have undergone changes that have not been sufficiently researched in academia. In the selected art historical examples and curatorial texts, we can observe narratives pointing to an artistic movement where visual conventions of otaku culture do not necessarily follow narratives of art that pose the use of character motifs as pastiches of otaku culture and media franchises. Instead, they are presented as modes of expression emerging from the environment of internet platforms, originating their formal mannerisms from contexts of subcultural production and amateur illustration. Many artists work within both otaku spaces and the field of fine art. Especially the two curatorial texts in focus emphasize young artists’ digital nativism, social media, as well as character imagery’s permeation into the everyday. Considering some current critical approaches of “otaku” art and character motifs, I suggest that this examination of more recent phenomena, such as these exhibitions, could open possibilities for new art historical knowledge.
-
(2024)Tässä maisterintutkielmassa tutkitaan kolmen naishuippujoukkuelajin - muodostelmaluistelun, cheerleadingin ja joukkuevoimistelun - arvottamista Helsingin Sanomien digitaalisissa artikkeleissa vuosina 2018–2023, sekä sitä kuinka nämä artikkelit samalla vahvistavat maskuliinisten urheilulajien normia urheilun kentällä. Tutkielman menetelmänä on kriittinen diskurssianalyysi, ja se sijoittuu feministisen urheilu- ja mediaurheilun tutkimuskentälle. Urheilussa maskuliinisten urheilulajien valta-asetelma on edelleen vahva, mikä näkyy Suomessa huippujoukkuelajien ammattilaisuustason sukupuolijakaumassa: urheilijanaisten osuus on lähes olematon. Naisvoittoiset joukkuelajit eivät ole saavuttanut ammattilaistasoa eivätkä samankaltaista arvostusta kuin maskuliiniset joukkuelajit, kuten jääkiekko, jalkapallo ja koripallo. Urheilumedioiden rooli on merkittävä, kun tarkastellaan erilaisia tekijöitä, jotka rakentavat maskuliinisten urheilulajien valta-asemaa. Tutkielman aineistoksi muodostui 37 Helsingin Sanomien digitaalista artikkelia, jotka ilmestyivät muodostelmaluistelun, cheerleadingin ja joukkuevoimistelun vuosittaisten MM-kilpailujen ajankohtana. Aineistoista hahmotin kriittisen diskurssianalyysin avulla neljä erilaista diskurssia, jotka esiintyivät jokaisen tutkielman lajin osalta vuosittain: lajikuvaus-, kilpailutulos- ja analyysi-, urheilijakuvaus-, sekä ammattilaisuushaavediskurssit. Jokaisesta eri diskurssiteemasta hahmottui selkeitä keinoja, joilla artikkelit vahvistavat maskuliinisten joukkuelajien asemaa, samalla arvottaen naisvoittoisten joukkuelajien toissijaisuutta. Tutkielmastani käy ilmi, kuinka maskuliinisten lajien valta pitää yhä urheilumediassa normin asemaa ja miten se heijastuu eri diskursseihin. Tämä havainto osoittaa, kuinka tärkeää feministisen urheilututkimuksen olisi huomioida myös joukkuelajit, sekä joukkueurheilulajien sukupuolittuneisuuden vaikutukset maskuliinisten urheilulajien valta-asetelmaa purettaessa. Mikäli urheilijanaisten asemaa saadaan parannettua, voi se myös avata mahdollisuuksia muille sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöille urheilun ja huippu-urheilun parissa.