Browsing by Subject "error"

Tutkielmassa kysytään, miten lasten kulutuskulttuuri näkyy keskiluokkaisten lapsiperheiden arjessa. Tarkemmin kysytään, millaisia kulutuseetoksia lasten ja vanhempien puhe kulutuksesta ilmentää sekä miten kulutuseetokset heijastuvat lasten ja vanhempien välisiin kulutusneuvotteluihin. Tutkielma sijoittuu yhteiskuntaluokan, lapsuuden ja kulutuksen sosiologian risteykseen. Yhteiskuntaluokkaa tarkastellaan bourdieulaisen luokka- ja distinktioteorian näkökulmasta. Tutkielma täydentää kansainvälistä lasten kulutuskulttuurin tutkimuskenttää 2020-luvun suomalaisen kulutus- ja luokkayhteiskunnan näkökulmalla. Tutkielman aineisto on kerätty neljän pääkaupunkiseudulla asuvan lapsiperheen kodeissa yhdistelemällä osallistuvaa havainnointia sekä perheenjäsenten teemahaastatteluita. Aineisto on analysoitu teoriaohjaavan sisällönanalyysin periaatteiden mukaisesti niin, että aiempi tutkimus ja teoreettiset viitekehykset tukevat analyysiä, mutta tilaa jää myös aineistolähtöisille kategorioille. Aineistossa esiintyy yhteensä viisi kulutuseetosta. Kohtuullinen kulutuseetos ilmenee ennen kaikkea maltillisena, järkevänä ja säästäväisenä suhtautumisena kulutukseen ja rahankäyttöön. Vihreä kulutuseetos puolestaan korostuu erityisesti korkeakoulutettujen äitien puheissa ja ilmentää liiallisesta tavaramäärästä ja luonnonvarojen tuhlaamisesta seuraavaa ahdistusta, jota lievittävät esimerkiksi käytetyn tavaran kierrätys ja aineeton kulutus. Kehittävä kulutuseetos puolestaan näkyy tavassa, jolla vanhemmat arvostavat lasten aktiivista harrastamista, korkeakulttuuria sekä kehittäviä ja toiminnallisia tavaroita. Sosiaalinen kulutuseetos ilmentää erityisesti lasten puheissa esiintyvää ystävien ja vertaisryhmän merkitystä kulutushaluille. Affektiivinen kulutuseetos esiintyy niin ikään pääasiassa lasten puheessa ja korostaa kulutuksen aikaansaamaa itseisarvoista iloa ja sen ilmentämää välittämistä ja huolenpitoa perheenjäsenten välillä. Lisäksi kulutusneuvotteluiden tarkastelu oman rahan, hankintojen, harrastusten ja teknologian sekä ruutuajan näkökulmista osoittaa, että vanhemmat vetoavat lähes kaikkiin eri kulutuseetoksiin perustellakseen lasten kulutuksen rajoittamista tai sallimista. Toisaalta myös lapset haastavat vanhempien periaatteita ja toimivat neuvotteluissa aktiivisina ja paikoin valtahierarkioita rikkovina toimijoina. Tulosten perusteella todetaan vanhempien tuottavan kunniallista keskiluokkaa ja vanhemmuutta kohtuulliseen, vihreään ja kehittävään kulutuseetoksen perustuvien erontekojen avulla. Lapsille tyypilliset sosiaalinen ja affektiivinen kulutuseetos taas perustuvat enemmän yhteenkuuluvuuden luomiseen, ja yhteiskuntaluokkaa keskeisemmiksi nousevat ikään perustuvat eronteot. Tulokset ovat laajalti aiemman kansainvälisen tutkimuskirjallisuuden suuntaiset, mutta esimerkiksi kohtuullisen kulutuseetoksen korostuminen aineistossa kehittävän kulutuseetoksen sijaan voidaan nähdä suomalaisen kulutusyhteiskunnan erityispiirteenä. Lisäksi 2020-luvun lasten vanhemmat ovat kasvaneet teknologian parissa, mikä näkyy aineistossa muun muassa positiivisempana suhtautumisena lasten teknologian käyttöön. Tulosten perusteella toivotaan lasten omien näkemysten tuomista vahvemmin esiin lasten kulutusta koskevassa julkisessa keskustelussa.

Tutkielmassa tarkastellaan 15 emojin merkitystä, ja huomio keskittyy erityisesti siihen, miten eri-ikäiset vastaajat tulkitsevat emojeita. Tarkasteltavat ikäryhmät ovat lukioikäiset eli noin 16–19-vuotiaat sekä keski-ikäiset eli noin 40–60-vuotiaat. Motiivina tälle on se, että 40–60-vuotiaat voisivat olla lukioikäisten vanhempia, minkä seurauksena pystytään helposti tarkastelemaan sukupolvien välisiä eroavaisuuksia emojeille nähtävissä merkityksissä. Aineisto on kerätty pääosin erään lukion oppitunneilla sekä internetissä jakamalla kyselyloma-ketta, johon vastaajat pääsivät sekä kirjoittamaan näkemyksensä emojien merkityksistä että liit-tämään mukaan autenttisia viestejä, joissa ovat kyseisiä emojeita käyttäneet. Analyysissa noste-taan esille sekä vastaajien kuvailuja että autenttisia viestejä. Vastaukset on jaettu merkitysryh-miin sen perusteella, millaisia ominaisuuksia, tekoja, tunteita tai muita ilmiöitä ne vastaajien mu-kaan välittävät. Yksi vastaus voi kuulua useampaan merkitysryhmään. Tulokset ovat monipuolisia, mutta voi tiivistää, että keski-ikäiset tulkitsevat emojeita konkreetti-semmin kuin lukioikäiset. Lukioikäisten keskuudessa joillekin emojeille on muodostunut hyvin spesifejä käyttötarkoituksia tai merkityksiä, joihin otetaan usein mallia sosiaalisesta mediasta. Tällaiset spesifit käyttötavat voivat esimerkiksi kääntää emojin alkuperäisen merkityksen pääla-elleen tai tuottaa alleviivauksen kaltaisia korostavia käyttötarkoituksia.

The penetration of digital media has had a big impact on life in modern society. The new national core curriculums for the Finnish basic education and general upper secondary education (from year 2014 and 2015) are therefore emphasizing the importance of media literacy for practicing one's citizenship. On the basis of John Dewey, social scientist and pedagogue, the aim of this study is to examine a group of Swedish speaking teachers' perception of the media education responsibility of schools. Furthermore, the aim is to review these teachers' experiences of taking part in the media education project Yle Nyhetsskolan. The research questions are: How do the teachers understand the media literacy responsibility of the schools? Besides Yle Nyhetsskolan, how do the teachers conduct media education and what are the challenges? What are the advantages and disadvantages of the project Yle Nyhetsskolan? Eight teachers, from five different basic or general upper secondary schools in the Swedish speaking part of Finland, participated in the study. All teachers had taken part in the project Yle Nyhetsskolan during year 2014. They were interviewed, based on a semi-structured model and open questions. A phenomenological approach was applied and the answers were transcribed and analyzed in three stages. The answers were categorized in order to describe the essence of the teachers' reflections. The teachers had an evident engagement for media literacy and an understanding of the importance of developed media skills in the digital society of today. The teachers found it challenging to define and integrate media literacy education and they urged for more time and shared responsibilities among colleagues. The lack of time, pedagogical tools and technical skills form the main challenges for media literacy education. There is a need for teachers training, especially focusing on pedagogical methods for integrating media literacy in the education. The teachers found the project Yle Nyhetsskolan to be authentic, exciting and rewarding. Taking part in the project was, on the other hand, challenging because projects do not always fit into the non-flexible school day and because news as a genre is difficult, to both teachers and students. Yle Nyhetsskolan should be developed into a project with an even lower threshold concerning both timescale and desired result.

Fakultet: Humanistiska fakulteten Utbildningsprogram: Magisterprogrammet i översättning och tolkning Studieinriktning: Översättnings- och tolkningskommunikation, språkparet svenska och finska Författare: Kristiina Antinjuntti Arbetets titel: En ny inställning till prima vista-tolkning genom utbildning – En kvalitativ enkätstudie bland tolkstudenter vid OsloMet – storbyuniversitetet Arbetets art: Magisteravhandling Månad och år: April 2024 Sidantal: 73 sidor, bilagor 9 sidor och finskspråkig sammanfattning 7 sidor Nyckelord: Prima vista-tolkning, tolkning från skrift till tal, tolkutbildning, professionalisering, OsloMet – storbyuniversitetet Handledare: Ritva Hartama-Heinonen Förvaringställe: Helsingfors universitets bibliotek Abstrakt: Magisteravhandlingen fokuserar på studenters inställningar till prima vista-tolkning, dvs. tolkning från skrift till tal. Prima vista är en typ av intermodal kommunikation som innebär även en övergång från ett språk till ett annat, och anses därför som kognitivt belastande. Tolkar har ofta en skeptisk syn på metoden. De senaste åren har undervisning i prima vista blivit en del av de flesta tolkutbildningar i Norden. I denna avhandling undersöks undervisningens inverkan på studenters inställning till prima vista genom att kartlägga deras syn på kommunikations¬formen både innan de fått undervisning i prima vista och vid under¬visningens slut. På så sätt är det möjligt att identifiera ändringar i studenters uppfattningar om prima vista och jämföra eventuella ändringar i studentgruppen. Den teoretiska ramen för magisteravhandlingen utgörs av professionssociologerna Molander och Terums teori, och den version av teorin som Skaaden vidareutvecklat för tolkning. Inte minst påverkas avhandlingens teoretiska grund av tidigare tolknings¬¬forskning, speciellt prima vista-forskning av Määttä, Havnen, Nilsen och Felberg. Synen på tolkning som interaktion (Wadensjö 1995) har inverkat på formuleringen av frågorna och analysen av svaren, men också principen om tolkning som en form av översättning är närvarande. Forskningsmaterialet insamlades från studenter under den tredje terminen i tolkutbildningen bachelor i tolking i offentlig sektor vid OsloMet – storbyuniversitetet. Referensgruppen bestod av medlemmar i Norsk tolkeforening. Läraren i prima vista intervjuades om kursen och undervisningen i allmänhet. Studenterna fick svara på två enkäter, först vid kursstarten i januari och sedan vid kursslutet i april 2023. Enkäterna hade likartat innehåll och bestod av flervalsfrågor med påståenden inom olika delområden av prima vista och med möjlighet att komplettera svaren i fritext. Den första studentenkäten gav 17 svar och den andra 18 svar. Antalet professionella tolkar som deltog var 23. De svarade på en elektronisk enkät med samma innehåll som studenterna. Utgångspunkt för analysen av enkätsvaren är materialorienterad innehållsanalys enligt principerna för kvalitativ forskning. Därtill kvantifieras studenternas flervalssvar för att få fram tendenserna i gruppens utveckling. Den kvantitativa informationen kombineras med innehållsanalysen av studenternas fritextsvar. Här är den fenomenografiska ansatsen fruktbar. Studentgruppen är heterogen, men alla har tidigare erfarenhet av professionell tolkning, de flesta också av prima vista. Synen på prima vistas användbarhet, genom¬förings¬¬sätt och utmaningar varierar bland studenterna, men inställningen blir enhetligare under kursen. Den största förändringen ses i svaren från studenterna med minst 10 års erfarenhet av tolkning. Vid slutet av kursen närmar de sig allt mer förhållningssättet som stämmer överens med den kommunikativa synen på tolkning och synen som de flesta professionella tolkarnas svar gir uttryck för. Osäkerheten ligger i att enkätsvaren kan reflektera den teoretiska kunskap som studenterna lärt sig utantill. Studenterna har ändå tagit till sig kunskapen och tar den med sig till yrkeslivet. Utöver detta uttrycker svaren en starkare professionell självsäkerhet hos studenterna och större medvetenhet om möjligheten att förhandla med uppdragsgivaren om tillvägagångssättet i samband med prima vista.

The aim of this master’s thesis is to study disorder in the everyday life of primary school. As an institution, primary school aims at order and the maintaining of order which can be perceived as compulsory education, regulated grade levels and teacher leadership. The formal side of Finnish comprehensive school and its orders have been studied widely in Finland. Instead, disorder in schools and the informal side of the school system have received less attention. Order and disorder are often viewed as a pair of counterparts, with former being desirable and latter avoidable. By looking into disorder, the aim is to understand disorder as a phenomenon that takes place in the everyday life of primary school. This master’s thesis draws its theoretical background from feminist studies, critical education, and sociology. This piece of research is a qualitative study and was conducted through an ethnographic method. The data collected consists of field notes that were produced at a primary school in the Helsinki Metropolitan Area. The field work lasted from the beginning of August until the end of October 2020. The observation took place in the physical setting of the school. The observational focus was first on calling attention to and naming disorder. In addition, attention was drawn to the power relations of various agents of the school. Also, the relationship between power and disorder was observed. In the examination of the collected data, the events where order and disorder appeared as counterparts were pointed out. Also, the events where order was named were also the situations which indicated disorder. As a result of this research, three main themes were found. First, disorder can be seen to be tangled in the everyday life of primary school and its spaces and time. Second, in the everyday life of primary school disorder and order are constantly being redefined. Third, by the repetitions of different actions, power was accumulated to certain agents of the school. These agents held the power to name disorder. In the everyday life of primary school, disorder can be viewed in multiple ways. This research identifies some of them.

Tutkimuksessa perehdytään Espoon kaupungin ympäristötavoitteisiin sekä ympäristöjohtamiseen. Teoreettisena viitekehyksenä on kestävä kehitys, joka on monimuotoinen ja usein vaikeasti määritettävä käsite, kuten tutkimuksessa havaitaan. Tavoitteena on löytää vastaus siihen, milloin Espoo on ottanut kestävän kehityksen mukaan tavoitteisiinsa, mitä termillä on tarkoitettu eri aikoina ja millaisia toimenpiteitä tämän seurauksena on tavoitteisiin asetettu. Tätä seurataan myös vasten kansallista ja kansainvälistä keskustelua aiheesta. Lisäksi tarkoituksena on selvittää, miten Espoon ympäristötavoitteet ovat sisällöllisesti muuttuneet ajan myötä, ja millä tavalla ympäristöasioiden hallinto on muuttunut erityisesti sen jälkeen, kun vuoden 1995 kuntalaki ohjasi kunnat johtamaan toimintaansa uudella tavalla strategioiden kautta. Aineistona ovat Espoon kaupungin tuottamat ympäristöohjelmat vuodesta 1979 vuoteen 2000 sekä kaupungin strategiat siitä eteenpäin vuoteen 2017 asti. Näitä analysoitiin erilaisilla laadullisilla menetelmillä, erityisesti sisällön-, diskurssi- ja retorisella analyysilla. Tuloksena selviää, että kestävä kehitys näkyy ensimmäisen kerran Espoon tavoitteissa jo pian termin yleistymisen jälkeen, ja termin sisältö seuraa ajan myötä hyvin kansallista sekä kansainvälistä keskustelua aihepiiristä. Tavoitteet ja toimenpiteet kestävän kehityksen edistämiseksi kuitenkin vaihtelevat ajan myötä, ja jotkut ongelmat, erityisesti liikenne, pysyvät tavoitteissa koko ajan. Ympäristöohjelmien sisältö muuttuu ja kehittyy ajan kuluessa, mutta siirtyminen strategioihin vuonna 2000 aiheuttaa selkeän muutoskohdan ympäristötavoitteissa, kun laajat ympäristöohjelmat vaihtuvat suppeisiin strategioihin, jotka eivät palvele ympäristönsuojelua samaan tapaan. 2000-luvun kuluessa strategiatkin kehittyvät, ja sen myötä ympäristöasioidenkin näkyvyys ja hallinto palaavat osin vanhaan malliin. Tavoitelistauksista koostuvien strategioiden muuttuminen tarinallisiksi Espoo-tarinoiksi vuonna 2013 on ollut selkeä muutos kaupungin tavassa viestiä itsestään ja tavoitteistaan. Espoo-tarinatkin kuitenkin sisältävät avoimesta luonteestaan huolimatta paljon retoriikkaa, jolla peitetään usein ideologisia valintoja. Johtopäätöksinä voi esittää, että Espoo on tavoitteissaan osoittanut jo varhain kestävän kehityksen olevan sille tärkeää, mutta kaikilta osin tämä ei ole siirtynyt toimintaan. Ympäristöjohtaminen Espoossa on ollut suuressa muutoksessa 2000-luvulla, ja kaupungilla on ollut paljon opettelua asian suhteen. Strategiamalli siinä muodossa kuin se Espoossa otettiin käyttöön, ei selkeästikään ole ollut toimiva ympäristöasioiden hoidon suhteen. Ongelmat on kuitenkin tiedostettu, ja niihin on vastattu esimerkiksi ottamalla ympäristöohjelmia taas käyttöön sekä luomalla pitkäaikainen ympäristöpolitiikka. Nämä eivät kuitenkaan ole jääneet pysyviksi käytännöiksi, joten tällä hetkellä tahtotila asiassa on epäselvä. Ympäristöasioiden hoito on joka tapauksessa selkeästi aiempaa hajautuneempaa.

Osallisuus on kokemus, joka ulottuu identiteettiin asti. Osallisuutta on tutkittu laajalti erityisesti yhteiskuntatieteissä osallistumisen kautta, mutta sen kokemuksellista puolta vähemmän. Tässä pro gradu- tutkielmassa tavoitteena on valottaa nuorten näkökulmaa osallisuuden merkityksiin. Tutkielmassa tarkastellaan osallisuuden merkityksiä nuorten näkökulmasta viiden 13-17 -vuotiaan nuoren haastattelun avulla. Kaikki haastatellut Nuoret ovat osallistuneet nuorten osallisuuden lisäämiseen liikuntakysymyksissä suunniteltuun Your Move -kampanjaan. Subjektiivisia kokemuksia tulkitsemalla etsitään nuorille yhteisiä osallisuuden määritelmää ja merkityksiä ja hahmotetaan osallisuus- tai osattomuuskokemuksiin vaikuttavia tekijöitä ja -kokemusten näyttäytymistä käyttäytymisessä. Teoreettis-metodologinen viitekehys on tulkitseva fenomenologinen analyysi IPA (interpretative phenomenological analysis). Tutkimuksen taustalla on käsitys ihmisestä sosiaalisena, kokevana ja omaa toimintaansa reflektoivana toimijana. IPA-tutkimus on luonteeltaan fenomenologista, idiografista ja hermeneuttista edellyttäen kunkin tutkittavan yksilöllistä tulkintaa ja tulkinnan monitasoisuuden tiedostamista. Osallisuuden tunne määritellään tutkimuksessa tunnekokemukseksi kuulumisesta ja siitä, että voi ja on kykenevä vaikuttamaan itselleen merkittävään asiaan. Haastateltujen nuorten määrittelemänä osallisuus tarkoittaa, että on halu osallistua ja osallistuu johonkin toimintaan, johon on otettu mukaan ja jossa kokee, että on, tai ainakin voi olla jotain omaa, ja siihen liittyy positiivinen tunnelataus, jonka haluaa kokea uudelleen. Vaikka osallisuutta voi kokea erilaisissa ympäristössä, kotona, koulussa, kavereiden kesken, harrastuksissa jne., samankaltaiset asetelmat liittyvät sen kokemisen mahdollistumiseen. Nuori voi kokea osallisuutta silloin, kun hän itse on hakeutunut mukaan johonkin ryhmään tai toimintaan, kun nuori on pyydetty mukaan ryhmään tai osallistumaan toimintaan, tai silloin, jos nuorelle ehdotetaan jotakin toimintaa, ilman konkreettista ryhmää. Usein kokemukseen vaikuttaa joko merkityksellisen aikuisen tai vertaisryhmäläisen tekemä esimerkki, mukaan pyyntö tai innostaminen. Tutkimuksen mukaan osallisuuskokemukset ovat lähtökohtaisesti tärkeitä, mutta moninaisia. Ne voivat antaa ja välittää tietoa itsestä: esimerkiksi itsetuntemus ja itsevarmuus kasvavat ja sosiaalinen identiteetti kehittyy, vahvistuu ja ilmenee muille. Osallisuuskokemukset sisältävät oppimiskokemuksia: erilaiset ryhmätoiminnan, ohjaamisen tai muut yhdessä opetellut taidot kehittyvät ja toimijuus lisääntyy. Osallisuuden merkitys liittyy myös inhimillisten: sosiaalisten liittymisen, arvostuksen ja itsensä toteuttamisen tarpeiden toteuttamiseen. Osallisuuden tunnetaso on merkittävä, ja ei osallisuuden kokemus voi olla myös haitallista esimerkiksi nuoren pystyvyydelle. Osallisuuden yksilöllisiä merkityksiä olisi hyödyllistä tarkastella pitkittäistutkimuksessa. Jatkotutkimuksena voisi tarpeiden ja osallisuuden suhdetta tarkastella syvemmin ja tutkia myös sosiaalisen median vaikutusta osallisuuden kokemuksiin ja sen merkityksiin.

This thesis examined the strategies in multiliteracy used by children in their interpretation of multimodal texts through peer dialogue. The thesis builds upon a sociocultural approach to meaning-making in interaction. According to new, broader perspectives on literacy, our so-cially and culturally shaped messages take ever more complex forms, which means that we also require mastery of complex literary skills in our meaning-making. This places new de-mands on pedagogical practices and on research to be considered. The development of multiliteracy skills in children is one of the objectives included in the Finnish national curricu-lum, which means that more knowledge of how multiliteracy can be enhanced in different contexts is needed. This study is influenced by theories within the research on multiliteracy as well as on previous research on emergent literacy among young children. The goal is to demonstrate emergent multiliterate processes of meaning-making expressed by young chil-dren in their interpretation of text through peer dialogue. The results may have an impact on the planning of pedagogical practices and materials used for the promotion of equal opportu-nities among children in the development of multiliteracy. The research was conducted with qualitative, unstructured, interviews in the form of text-dialogues. The participants were 40 children from a Finnish-speaking preschool. The children were 3 to 6 years old at the time. The text-dialogues that were filmed, showed the children working in pairs with the guidance of an adult interviewer, interpreting infographic posters. The dialogues were analysed with a qualitative thematic analysis and categories for the analysis were formed according to previous research on multiliteracy. The multimodality of the meaning-making expressed by the children was considered in the analysis, which gave a more nuanced picture of their processes. The results presented in the thesis suggest one way of relating emergent literary processes of young children with concepts of multiliteracy, as well as tools for closer examination of different forms of meaning making that young children express when interpreting multimodal and informative texts. The children in the study used complex multiliterate resources and strategies in their text-dialogues, which supports earlier theories of emergent readers as capable interpreters of varying text-sources. The meaning-making of the children was dynamic and transformative. The infographic posters used in the text-dialogues created a multiplicity of combinations of textual modalities, which enabled the children to assess the texts from many different perspectives.

The purpose of this study is to increase scientific understanding of children's conceptual change in computational thinking during a summer school intervention. With a mixed method approach of self-report questionnaire and interview, the investigation highlights modern children's knowledge, beliefs and understanding of as well as attitudes, emotions and motivations towards computers, programming and artificial intelligence. Think-aloud –tasks are also used to investigate children's computational thought processes. The SRQ data with an intervention group (n = 28) and a comparison group (n = 21) was analysed with repeated measures and independent samples t-tests, MANOVA and ANCOVA, with the pretest condition as covariate. The data revealed a change in the intervention group's conceptions about embedded cyber-physical systems and the application of computers in different industrial and artistic fields. A slight shift towards a strong AI –mindset was discovered in the intervention group through the SRQ. The interviews for the intervention group (n = 6) and two comparison groups (n = 4, material comparison n = 4) reinforced this conclusion and showed a strong enhancement of computational thinking attitudes and perspectives in the intervention group in contrast to the comparison groups. The computational skills were found to be tightly knit to level of mathematical understanding, and didn't change notably during the summer school intervention.

This thesis examines French political debates related to the founding of the League of Nations in the years 1917-1919 and the political and ideological reasons that led to the oblivion of the French juridical internationalist model for the League. When the League of Nations was created in the Paris Peace Conference that followed the end of World War I, the French delegation presented a model for the League that was based on a specific French current of internationalism (juridical internationalism) largely forgotten today. It was opposed both to the Anglo-American view presented by American President Woodrow Wilson and the British delegation and the view of French Premier Clemenceau. In order to recover the intentions of the participants to the political discussions, this thesis employs Quentin Skinner’s methodological reflections on the history of ideas. The source material consists of the minutes of the French National Assembly, the Senate and the Paris Peace Conference as well as the notes of the most prominent advocate of juridical internationalism, Léon Bourgeois. These records are studied by situating them in their historical context and in relation to relevant intellectual traditions and ongoing political discussions. The formulation of the French policy is explored in three different contexts that capture the national and international levels of discussion: the French parliament, the French Interministerial Commission on the League of Nations and the Paris Peace Conference. The studies of Peter Jackson (2013) and Scott G. Blair (1992) on the French League of Nations policy constitute the main works of secondary literature. The theoretical framework of this study relies on the English School’s pluralistic approach to international relations. Different conceptions of the League of Nations are examined using the concepts of realism and idealism in international relations theory. These concepts help demonstrate the differences and similarities between juridical internationalism, Wilsonian idealism and traditional realist power politics. Historiography of the Paris Peace Conference has often presented the situation as a confrontation between traditional balance of power politics and Wilsonian idealism, but the juridical internationalist conception of the new world order was actually something between these two. By analysing this French current of internationalism through the concepts of realism and idealism, this thesis demonstrates that juridical internationalism represented a third way between the two traditional paradigms that combined elements of both. The juridical internationalists envisaged a League of Nations based on the codification of international law and equipped with a permanent tribunal and powerful systems of legal, economic, diplomatic and military sanctions enforced by an international army and a permanent command structure. This thesis puts forward the interpretation that the merits of this conception of the League were not properly appreciated during the Paris Peace Conference because it was overshadowed by the diplomatic and political calculations of Wilson and Clemenceau. Later, the juridical internationalist model has been disregarded as a result of being misunderstood as idealism and linked to the negative connotations the term carries. In reality, this model combined elements of realism and idealism similar to the rationalist and solidarist inclinations of the English School.