Browsing by Subject "http://www.yso.fi/onto/mesh/D000071698"
Now showing items 1-9 of 9
-
(2020)The fact that individuals with type 1 diabetes (T1D) are at greater risk for cardiovascular disease and premature death, can only partly be explained by traditional risk factors. Interestingly, T1D is accompanied by arterial stiffening that correlates with microvascular and macrovascular complications. The aim of this study was to find out whether arterial stiffness predicts all-cause mortality in individuals with T1D. Augmentation index (AIx), a measure of arterial pulse wave reflections, is used to estimate stiffness in the resistance arteries and can be determined non-invasively from pulse wave analysis by applanation tonometry. The data consisted of 906 individuals with T1D from the FinnDiane Study that have been examined for arterial stiffness, cardiovascular risk factors and diabetic complications at baseline between 2001 and 2015. After a median follow-up of 8.2 (5.7-9.7) years, 67 individuals had died according to mortality data from Statistics Finland. They had higher baseline AIx (28 [21-33] vs. 19 [9-27] %, P < 0.001) compared to those alive. This association was independent of related risk factors (age, sex, BMI, HbA1c, triglycerides, renal function and past cardiovascular events) in Cox regression analysis (hazard ratio 1.042 [1.007-1.078], P = 0.017). Arterial stiffness estimated by AIx independently predicted all-cause mortality in T1D. Promising pharmacological agents counteracting arterial stiffness include inhibitors of the renin-angiotensin-aldosterone system and sodium-glucose co-transporter 2, and research data on their effect in individuals with T1D is constantly growing. Our finding suggests that detecting early arterial stiffening individuals with T1D could be useful in targeting a more aggressive treatment for high-risk individuals.
-
(2019)Tyypin 2 diabetes on merkittävä maailmanlaajuinen terveysriski ja sen yleisyys kasvaa jatkuvaa tahtia maailmalla. Suuri osa sairastaa diabetesta tietämättään. Diabeteksen aiheuttama systeeminen tulehdustila vaikuttaa haitallisesti ympäri kehoa. Diabeteksen ja suunterveyden yhteyttä on tutkittu paljon ja diabeteksen on osoitettu lisäävän parodontiitin, karieksen ja hammaspuutosten syntyä. Vaikutusmekanismit näiden välillä ovat kuitenkin vielä epäselvät. Tutkielman tavoitteena oli vertailla diabeetikkojen suunterveyttä muihin poikkileikkausasetelmassa. Tutkimusaineistona oli Helsingin kaupungilta kerätyt yli 29-vuotiaiden potilastiedot vuosilta 2001-2003. Suunterveyttä mitattiin hampaiden lukumäärällä, DMFS-indeksillä ja parodontologisilla toimenpiteillä. Lisäksi tarkasteluun otettiin mukaan diabeetikkojen yleisterveys sekä sosioekonominen asema. Tutkielman tulokset olivat samassa linjassa aiheesta aiemmin tehtyjen tutkimusten kanssa. Diabeetikkojen suun terveys oli selvästi huonompi muihin verrattuna ja diabetesta esiintyy enemmän alhaisemmissa sosioekonomisissa luokissa. Regressioanalyysissa diabeteksen esiintyvyyden riskiin olivat yhteydessä merkittävästi ikä, miessukupuoli, parodontiitti, korkea DMF-indeksi ja puuttuvat hampaat. Tyypin 2 diabetes on paljolti huonoista elämäntavoista johtuva sairaus, jonka vuoksi tutkielman tulosten perusteella ei voida olettaa, että näiden välillä olisi syy-yhteys. Tutkielmasta puuttui tiedot potilaiden painoindeksin, tupakoinnin, liikunnan ja ruokailutottumusten suhteen. Nämä tekijät ovat kaikki suuria diabeteksen riskitekijöitä. Tutkielma osoittaa kuitenkin selkeästi diabeetikkojen suurentuneen suunterveyden hoitotarpeen. Tyypin 2 diabetes on yhdistetty huonompaan omahoitoon ja täten olisikin tärkeää ohjeistaa diabeetikkoja suunterveyden tärkeydestä.
-
(2019)Tyypin 1 diabetesta esiintyy Suomessa eniten maailmassa. Tärkeimmät estettävissä olevat lisäsairastavuutta aiheuttavat tekijät ovat sairauden mikro- ja makrovaskulaariset komplikaatiot. The Finnish Diabetic Nephropathy Study eli FinnDiane -seurantatutkimus selvittää näiden lisäsairauksien syntymekanismeja, erityisesti munuaissairauden (nefropatia) osalta, joka tunnetaan merkittävänä kuolleisuuden riskitekijänä. Diabeettinen nefropatia lisää huomattavasti sydän- ja verisuonisairastavuutta, mikä on diabetesta sairastavien potilaiden johtava kuolinsyy. Pulssipaine on systolisen ja diastolisen verenpaineen erotus. Se on noninvasiivinen tapa mitata valtimoiden jäykkyyttä, ja esimerkiksi valtimoiden keskiverenpaineeseen verrattuna huomioi paremmin sekä systolisen että diastolisen verenpaineen vaihtelun. Aiemmassa tutkimuksessamme on osoitettu diabetesta sairastavien kiihtyneestä valtimoiden jäykistymisestä johtuva varhaisempi pulssipaineen nousu jo nuoremmalla iällä. Tässä tutkimuksessa halusimme selvittää, ennustaako kohonnut pulssipaine kuolleisuutta tyypin 1 diabetesta sairastavilla henkilöillä. Tutkimusaineisto koostui 4439 FinnDiane-tutkimukseen osallistuneesta aikuispotilaasta, joilla diabetes oli todettu alle 40-vuotiaana ja joiden insuliinihoito oli aloitettu vuoden sisään diagnoosista. Tiedot kerättiin kyselylomakkeella, jota täydennettiin vastaanotolla. Tiedot kuolemasta saatiin Tilastokeskuksen kuolinrekisteristä. Tietoa kerättiin vuosien 1994-2014 välisenä aikana. Seuranta-ajan mediaani oli 14 vuotta. 713 kuoli seuranta-aikana. Jaoimme potilaat pulssipaineen suhteen neljänneksiin, joita vertailimme Coxin regressio –menetelmää käyttäen. Kolmen matalimman neljänneksen välillä ei saatu merkittävää eroa kuolleisuudessa, mutta korkeimman pulssipaineen neljänneksessä kuolleisuus oli 1,4-kertainen edellisiin verrattuna. Lisäksi analysoimme aineistoa pulssipaineen mediaanin suhteen kahtia jaettuna. Korkeampi pulssipaine liittyi yhdenmukaisesti suurempaan kuolleisuuteen. Muita pulssipaineeseen liittyvän kuolleisuuden riskitekijöitä olivat nefropatia, miessukupuoli ja huono glukoositasapaino.
-
(2021)Mål: Diabetes är en sjukdom som uppstår då bukspottkörteln inte kan producera tillräckliga mängder av insulin för att upprätthålla en fysiologisk nivå på blodsockret. Olika patofyisologiska mekanismer ligger bakom detta tillstånd och är beroende på typen av diabetes. För optimal vård av diabetes, är det viktigt att vid ett tidigt skede kunna utgöra vilken typ av diabetes en patient har insjuknat i. Metod: I denna studie undersökte vi vilka kliniska variabler är mest betydande för att skilja mellan typ 1 och typ 2 diabetes, vid tidpunkten av diagnos. Vi använder dessa variabler för att träna och validerar en CART maskininlärnigsmodell för att kunna skilja på typ 1 och typ 2 diabetes, speciellt i fall där det är oklart vilken subtyp patenten hör till. Resultat: Blodsockernivå, C-peptidnivå samt deras förhållande och BMI samt ålder vid insjunkning i diabetes visade sig vara de mest signifikanta kliniska variablerna. Vår modell klarade av att skilja på typ 1 och typ 2 diabetes med 91,8 % noggrannhet av testdatat som bestod av 1175 patienter. CART modellen är således en användbar modell för att differentiera diabetes typer vid tidpunkten av diagnos hos patienter över 16 år. (190 ord)
-
(2022)Large-scale biobank initiatives and commercial repositories store genomic data collected from millions of individuals, and tools to leverage the rapidly growing pool of health and genomic data in disease prevention are needed. Here, we describe the derivation and validation of genomics-enhanced risk tools for two common cardiometabolic diseases, coronary heart disease and type 2 diabetes. Data used for our analyses include the FinnGen study (N = 309,154) and the UK Biobank project (N = 343,672). The risk tools integrate contemporary genome-wide polygenic risk scores with simple questionnaire-based risk factors, including demographic, lifestyle, medication, and comorbidity data, enabling risk calculation across resources where genome data is available. Compared to routinely used clinical risk scores for coronary heart disease and type 2 diabetes prevention, the risk tools show at least equivalent risk discrimination, improved risk reclassification (overall net reclassification improvements ranging from 3.7 [95% CI 2.8–4.6] up to 6.2 [4.6–7.8]), and capacity to be improved even further with standard lipid and blood pressure measurements. Without the need for blood tests or evaluation by a health professional, the risk tools provide a powerful yet simple method for preliminary cardiometabolic risk assessment for individuals with genome data available.
-
(2023)Tutkielmassa selvitetään, onko kilpirauhasen subkliinisillä toimintahäiriöillä yhteyttä lisääntyneeseen sydänkuolleisuuteen. Kilpirauhanen on umpieritteinen rauhanen, jonka erittämillä kilpirauhashormoneilla on tärkeä rooli ihmisen peruselintoimintojen säätelyssä. Kilpirauhasen toimintahäiriöllä tarkoitetaan tilaa, jossa kilpirauhanen tuottaa ja erittää liiallisia tai riittämättömiä määriä kilpirauhashormoneja. Toimintahäiriöiden subkliiniset muodot viittaavat lievempiin häiriöihin, joissa laboratoriokokein määritellyt plasman kilpirauhashormonipitoisuudet ovat normaalit, mutta kyseisten hormonien eritystä säätelevän tyreotropiini-hormonin pitoisuudet ovat poikkeavat. Kilpirauhasen toimintahäiriöt ovat yleisiä ja iskeemiset sydänkuolemat ovat olleet pitkään yleisin yksittäinen kuolinsyy Suomessa, joten mikäli yhteys näiden välillä löytyy, voi sen vaikutus väestötasolla olla merkittävä. Suomessa on käynnissä CARING-tutkimus (CAncer Risk and INsulin analoGues), joka koostuu diabetesta sairastavista henkilöistä ja heidän verrokeistaan. Tämän opinnäytetyön aineisto on anonymisoitu osa-aineisto CARING-tutkimuksesta. Kansaneläkelaitokselta on pyydetty tiedot tutkittavien reseptilääkeostoista ja erityiskorvausoikeuksista sekä HUSilta heidän laboratoriomittauksia ja niiden tuloksia. Tilastokeskuksesta on pyydetty tiedot kuolinsyistä. Kilpirauhasen toiminnan vaikutusta iskeemiseen sydänkuolleisuuteen analysoitiin käyttämällä Poissonin regressiomallia. Tutkielman tulokset viittaavat siihen, että kilpirauhasen subkliininen vajaa- ja liikatoiminta lisäävät molemmat iskeemisen sydänkuoleman riskiä. Subkliinisen vajaatoiminnan osalta riski kasvaa tutkimuksen perusteella lähes 50 %, mikä on merkittävää ottaen huomioon iskeemisten sydänkuolemien ja kilpirauhasen toimintahäiriöiden yleisyyden Suomessa. Tutkimuksen perusteella ei voi arvioida kilpirauhasen subkliinisten toimintahäiriöiden hoidon hyötyjä, ja jatkotutkimukset tämän suhteen olisivatkin tarpeellisia.
-
(2020)Matriksin metalloproteinaasi 8 on kollageenia hajottava ihmisen elimistön erittämä entsyymi. Se osallistuu normaaliin kudosten muokkaamiseen ja tulehduksellisiin sairauksiin, kuten syöpään, parodontiittiin ja sydän- ja verisuonitauteihin. Tässä tutkimuksessa aineistona ovat Pubmedistä haetut artikkelit ja FINRISK-tutkimuksessa vuonna 1997 kerätty aineisto 8349 henkilöltä. MMP-8-pitoisuus määritettiin tutkimushenkilöiden seerumista IFMA-menetelmällä. FINRISK-tutkimusaineistoa analysoitiin IMB SPSS Statistics-ohjelman avulla. Tulokseksi saatiin, että seerumin matriksin metalloproteinaasi 8:n pitoisuus on terveillä korkeampi kuin sairailla, kun tarkastellaan koko väestöä. Ikäryhmittäin tarkasteltuna ikäryhmien sisällä pitoisuus on kuitenkin sairailla korkeampi kuin terveillä. Matriksin metalloproteinaasi 8:n pitoisuus laskee iän myötä. Erot pitoisuudessa terveiden ja sairaiden välillä pienentyvät iän myötä. Viitearvot määritettiin tässä tutkimuksessa, ja ne ovat 5,33-241,2 ng/ml kaikille, naisille 5,61-250,1 ng/ml ja miehille 4,96-217,9 ng/ml. Terveillä ja sairailla tupakoitsijoilla pitoisuudet ovat käytännössä samat. Tupakoinnin lopettaneilla erot pitoisuudessa ovat terveiden ja sairaiden välillä suhteellisen suuret. Henkilöillä, joilla on metabolinen oireyhtymä, on matala matriksin metalloproteinaasi 8:n pitoisuus. Pitoisuus on tilastollisesti merkitsevästi matalampi myöhemmin puhkeavan diabeteksen suhteen. Tässä tutkimuksessa MMP-8:n pitoisuudet olivat sydän- ja verisuonisairauksia sairastavilla tutkittavilla henkilöillä matalat. Matriksin metalloproteinaasi 8:n pitoisuus korreloi positiivisesti CRP:n ja erityisen voimakkaasti fibrinogeenin kanssa. Vaikuttaa siltä, että kroonisesti sairailla pitoisuudet ovat matalat, akuutissa tilanteessa pitoisuudet nousevat ja ajan kuluessa laskevat takaisin mataliksi. Tämä koskee erityisesti sydän- ja verisuonitauteja. Hypoteesi tarvitsisi lisää tutkimusta, jotta pystyisimme MMP-8:n avulla seuraamaan ja ennustamaan taudinkulkua paremmin. (212 sanaa)
-
(2022)Personer med typ 1-diabetes har ökad risk för att insjukna i kardiovaskulära sjukdomar. Målsättningen med studien är att undersöka sambandet mellan kronisk inflammation, metabolt syndrom och kardiovaskulär risk vid typ 1-diabetes. I den här uppföljningsstudien, som är en del av FinnDiane-studien, ingår 2665 personer med typ 1-diabetes utan diabetisk njursjukdom. Klinisk information om deltagarna samlades in under ett basalbesök. Kronisk inflammation undersöktes med hjälp av inflammationsmarkören C-reaktivt protein (hsCRP). Vi observerade ett samband mellan kronisk inflammation och metabolt syndom vid typ 1-diabetes. Alla komponenter av det metabola syndromet, förutom blodtryckskomponenten, hade ett samband med kronisk inflammation. Under en uppföljningstid på ca 17 år insjuknade 7 % av personerna i kardiovaskulär sjukdom. Trots att koncentrationen av hsCRP och prevalensen av metabolt syndrom var högre hos de som insjuknade i kardiovaskulär sjukdom under uppföljningstiden, kunde vi inte påvisa en additiv effekt av kronisk inflammation och metabolt syndrom för kardiovaskulär risk efter beaktande av övriga riskfaktorer. Sammanfattningsvis kan vi konstatera att vid typ 1-diabetes tillägger inte mätning av hsCRP-koncentration hos personer med metabolt syndrom signifikant information om personens risk för att insjukna i kardiovaskulär sjukdom. Studien utesluter dock inte att det kunde löna sig att mäta någon annan inflammationsmarkör för att utvärdera kardiovaskulär risk vid typ 1-diabetes.
-
(2021)Ihmisen uloshengitysilman hiilidioksidin hiilen ja hapen isotooppijakauma riippuu monien biologisten prosessien yhteisvaikutuksesta. Ihmisen energia-aineenvaihdunta tuottaa hiilidioksidia, joka siirtyy verenkierrossa keuhkoihin ja poistuu uloshengityksen mukana. Energiaksi käytettävän ravintoaineen alkuperä vaikuttaa sen sisältämien hiilen ja hapen atomien erimassaisten isotooppien jakaumaan, joka heijastuu hiilidioksidin isotooppijakaumaan yhdessä ravinnossa ja juomassa saadun veden ja sisään hengitettävän ilman kanssa. Elimistön aineenvaihdunnan tila ja sairaudet voivat vaikuttaa uloshengitysilman isotooppijakaumaan. Tässä tutkimuksessa mittasimme uloshengitetyn hiilidioksidin isotooppijakaumia vapaaehtoisilta tutkimushenkilöiltä korkean tarkkuuden optisella isotooppispektrometrillä (OIRS). Arvoja analysoitiin suhteessa henkilöiden terveystietoihin ja laboratoriotuloksiin. Tutkimus osoittaa, että loppuvaiheen diabeteksen munuaistautia sairastavien hemodialyysihoitoa saavien henkilöiden uloshengittämän hiilidioksidin 18O/16O -isotooppisuhde on tilastollisesti merkitsevästi matalampi kuin kontrollihenkilöillä. Tämä tarkoittaa sitä, että toistaiseksi tuntemattomasta syystä näiden henkilöiden elimistöstä poistuu poikkeavan paljon hapen yleisintä isotooppia raskaampaa isotooppia tai heidän elimistönsä ottaa sitä vähemmän vastaan ympäristöstä. Tämän löydöksen merkitys munuaistaudin kehittymisessä ei ole vielä tiedossa, vaan lisää tutkimusta tarvitaan.
Now showing items 1-9 of 9