Browsing by Subject "http://www.yso.fi/onto/mesh/D000071939"
Now showing items 1-2 of 2
-
(2020)Tämän tutkimuksen tarkoitus oli arvioida painoindeksin yhteyttä fyysiseen suorituskykyyn, rasitusastmareaktioon ja rasituksen laukaisemiin hengitystieoireisiin (yskään, vinkunaan ja hengenahdistukseen) kouluikäisillä lapsilla. 1120 ulkojuoksukokeen tulokset käytiin retrospektiivisesti läpi. Nämä ulkojuoksukokeet oli suoritettu Iho- ja allergiasairaalassa osana kouluikäisten lasten tavanomaisia astmaselvittelyjä. Keuhkojen toimintaa arvioitiin spirometrialla. Astmalle diagnostisen rasituksen laukaiseman keuhkoputkien supistumisen eli rasitusastmareaktion rajana pidettiin vähintään 15 prosentin laskua uloshengityksen sekuntikapasiteetissa rasituksen jälkeen. Fyysinen suorituskyky arvioitiin laskemalla todellisesta juoksuajasta ja -matkasta 6 minuutissa juostu matka. Hengitystieoireet ja -löydökset kirjattiin kokeen aikana, ja lasten ikään ja sukupuoleen suhteutettu painoindeksi eli ISO-BMI laskettiin kansallisia kasvuviitearvoja käyttäen. Suurempi ISO-BMI ja ylipaino ennustivat heikompaa fyysistä suorituskykyä. Lisäksi suurempi ISO-BMI oli yhteydessä yskään ja hengenahdistukseen rasituskokeen aikana. Sen sijaan ISO-BMI ei liittynyt rasitusastmareaktioon eikä vinkunaan. Tämän tutkimuksen löydösten perusteella kouluikäisillä lapsilla ylipaino voi ennustaa heikompaa fyysistä suorituskykyä ja rasitusperäisten hengitystieoireiden ilmaantumista, mutta ei rasitusastmareaktiota. Mikäli asianmukaisia keuhkojen toimintatutkimuksia ei suoriteta, voidaan astmadiagnoosi asettaa väärin perustein. Tutkimus on toistaiseksi suurin kouluikäisten lasten ylipainon, rasitusastmareaktion ja fyysisen suorituskyvyn yhteyttä tarkasteleva tutkimus, mutta koska tutkimus oli luonteeltaan retrospektiivinen asiakirjatutkimus, tulokset tulisi jatkossa vahvistaa prospektiivisella seurantatutkimuksella.
-
(2019)Selkärankavammat eivät useinkaan ole täydellisiä, vaan niissä jää usein selkärankaan yhteyksiä, jotka koostuvat osin alemmista motoneuroneista, eli aivojen ja lihasten yhteyskohdista. Jäljellejääneet yhteydet ovat kuitenkin usein niin heikkoja, että potilas ei pysty hyödyntämään niitä täysimääräisesti. Siksi yhteyksien vahvistaminen olisi potilaiden toimintakyvyn lisäämiseksi ratkaisevaa. On tiedetty jo pitkään, että kahden ärsykkeen yhtäaikainen kohtaaminen kahden neuronin kohdalla johtaa yhteyden vahvistumiseen, kunhan kohtaaminen tapahtuu millisekuntien tarkkuudella. Parillisessa assosiaatiivisessa stimulaatiossa pyritään hyödyntämään tätä periaatetta. Siinä annetaan aivoihin pään ulkopuolelta magneettipulssi motoriselle korteksille kohtaan, joka ohjaa ihmisen lihaksia samaan aikaan kun toisesta suunnasta annetaan sähköimpulssi. Ärsykkeet pyritään saamaan kohtaamaan alemman motoneuronin kohdalla, jotta tämän toiminta vahvistuisi ja siten selkärankavamman saanut henkilö pystyisi käyttämään lihaksiaan paremmin kuin ennen hoitoa. Menetelmän käytöstä on saatu lupaavia tuloksia erilaisten selkärankavammojen hoidossa. Tämän takia tutkimus parilliseen assosiatiivisen stimulaatioon on tällä hetkellä hyvinkin aktiivista. Koska kyseessä on suhteellisen uusi hoitomuoto, selvitetään tässä kohtaa vielä muuttujia, joilla hoito antaa parhaat tulokset. Syventävässä tutkielmassani selvitin sitä, onko parillisella assosiatiivisella stimulaatiolla aikaansaadun motoristen lihasvasteiden muutoksen kannalta merkitystä, onko jalkaan annetun sähköimpulssisarjan taajuus 100, 200 vai 400 hertsiä. Jo aiemmin oli todettu, että 100 hertsiä on tehokkaampi kuin 25 tai 50 hertsiä. Koehenkilöinä oli terveitä aikuisia. Tutkimukseni tulosten perusteella tilastollisesti merkitseviä eroja ei 100, 200 ja 400 hertsin välillä ollut. Täten 100 hertsiä vaikuttaisi olevan suositeltava taajuus käytettäväksi parillisessa assosiatiivisessa stimulaatiossa.
Now showing items 1-2 of 2