Browsing by Subject "http://www.yso.fi/onto/mesh/D010524"

Background: The population-based Finnish Cancer Registry (FCR) is an important resource for research and healthcare politics in Finland. The aim of this study was to validate the accuracy of the colorectal cancer (CRC) data within the FCR. Material and Methods: FCR data is based on independent cancer report forms (CRFs) from both clinicians and pathologists. Data from patients diagnosed with CRC during a randomized, population-based CRC screening program between 2004 and 2012 were extracted from the FCR and compared to data extracted from the original clinical patient records of these individuals by two gastrointestinal surgeons. The study focused on tumour characteristics and primary treatment. Accuracy was measured by calculating Cohen´s kappa coefficient (k), which considers the possibility of agreement by chance. Results: Altogether, 1475 patients were studied. k was 0.74 for stage, 0.87 for tumour location (right/left), 0.78 for a more detailed location, 0.72 for tumour histology, 0.46 for surgical removal of the primary tumour, and 0.43 for chemotherapy. Among those who underwent surgery, the radicality of surgical treatment had a k of 0.24. In total, 173 (12%) patients were lacking a CRF from a clinician. Conclusion: The FCR data had good accuracy regarding tumour characteristics, but poor accuracy in treatment information. The main reason for this suboptimal accuracy was missing CRFs from treating clinicians. Awareness of these findings is crucial when research and decision making is based on FCR data. Measures have since been taken to improve the completeness of FCR recording.

Studies have shown that there is a familial risk in developing lymphomas. This thesis aimed to find candidate predisposing mutations for inherited non-Hodgkin lymphoma susceptibility in a Finnish pedigree. Exome sequences were available from two individuals in the pedigree, and common mutations were sought from exomes using bioinformatical tools. The validity and uniqueness of these common mutations were verified, and variation segregation was assessed by sequencing variation areas from all lymphoma patients in the pedigree. After filtering, 13 common variations were found, but due to variation's presence also in healthy control samples or the lack of segregation in the kindred, no candidate variation explaining non-Hodgkin lymphoma clustering in the pedigree was found. However, this study proved a group of mutations that probably do not need further studies as candidate variations for inheritable non-Hodgkin lymphoma. This study also provided rough comparison data for two different DNA sequence analysis programs.

Keuhkosyöpä on kolmanneksi yleisin todettu uusi syöpä Suomessa ja leikkaus on sen ainoa parantava hoito. Potilaan on tultava toimeen leikkauksen jälkeisellä keuhkojen toiminnalla, joten leikkauskelpoisuus on selvitettävä ennen toimenpidettä. Spirometria, diffuusiokapasiteettitutkimus ja suorituskykytestit ovat ensivaiheen tutkimuksia keuhkotoiminnan ennustamisessa. Ventilaation ja perfuusion gammakuvausta eli radiospirometriaa voidan käyttää riskinarvion tarkentamiseksi. Sen avulla selvitetään keuhkojen perfuusion ja ventilaation alueellinen jakautuminen. Ventilaation ja perfuusion gammakuvaus suoritetaan tällä hetkellä kaksiulotteisella gammakuvauksen tasokuvantamismenetelmällä. Tutkimuksessani selvitän uuden SPECT/TT hybridikuvantamismenetelmän hyötyä verrattuna nykyiseen kaksiulotteiseen menetelmään sekä muihin vaihtoehtoisiin laskennallisiin menetelmiin keuhkosyöpäleikkauksen jälkeisen keuhkojen toiminnan arvioinnissa. Tutkimusaineistona on kymmenen kliinisellä indikaatiolla radiospirometrialla kuvattua potilasta, jotka ovat menossa keuhkosyöpäleikkaukseen Meilahden sairaalassa vuonna 2019-2020. Nykyinen kaksiulotteinen gammakuvauksen tasokuvantamismenetelmä tuotti kolmiulotteisen SPECT/TT-menetelmän kanssa varsin yhteneviä tuloksia koko keuhkon poiston osalta. Suunniteltaessa lohkon poistoa menetelmien erot lisääntyivät. Kliininen laskuri tuotti kuvantamista matalampia arvoja. Vain kaksiulotteiseen gammakuvauksen kuva-analyysiin perustuva menetelmä erosi merkittävästi muista menetelmistä, mikä vastaa aiempien tutkimusten tuloksia. SPECT/TT mahdollistaa kajoamattoman ventilaation ja perfuusion mittaamisen sekä tarkan keuhkosyöpäleikkauksen riskinarvion huomioiden erityisesti oikean keuhkon monimutkaisen kolmiulotteisen anatomian. Menetelmä otetaan HUS isotooppilääketieteellä käyttöön ensisijaiseksi radiospirometrian kuvantamismenetelmäksi.

Tutkimuksen tarkoituksena oli vertailla korrelaatioanalyysillä kielen levyepiteelikarsinoomakasvainten suurinta läpimittaa ja invaasiosyvyyttä magneettikuvantamisen ja histopatologian välillä. Lisäksi haluttiin vertailla potilaiden imusolmukestatusta magneettikuvantamisen ja histopatologian välillä. Korrelaatiotietoja voidaan käyttää kielisyöpäpotilaiden leikkaushoitoa suunniteltaessa. Aineisto kerättiin retrospektiivisesti Helsingin yliopistollisen sairaalan (HUS) patologian ja radiologian osastojen tietokannoista koostuen kielen levyepiteelikarsinoomatapauksista vuosien 2002 ja 2018 välillä. Analyyseihin otettiin lopulta mukaan 45 kappaletta T1, T2 ja T3 luokiteltuja kielen levyepiteelikarsinoomatapauksia perustuen tarkkoihin valintakriteereihin. Rajausten jälkeen jäljelle jääneiden kielisyöpäkasvainten dimensiot mitattiin ja tarkastettiin uudelleen kokeneiden suuradiologin ja suupatologin toimesta. Asiantuntijat olivat mittaushetkellä sokkoutettuina. Kielen levyepiteelikarsinooman dimensioita verrattiin magneettikuvantamisen ja patologian välillä korrelaation selvittämiseksi. Imusolmukestatus kerättiin sekä magneettikuvista että patologian lausunnoista, jonka jälkeen suoritettiin korrelaatioanalyysi. Korrelaatioanalyyseissä käytettiin Pearsonin korrelaatiota. Sekä tuumorin suurin läpimitta että invaasiosyvyys korreloivat merkittävästi magneettikuvantamisen ja histopatologian välillä. Merkittävä korrelaatio saatiin tuumoreiden koon perusteella alaluokissa T2 ja T3, mutta ei pienten kasvainten luokassa T1. Magneettikuvantamisen herkkyys patologisesti positiivisten imusolmukkeiden havaitsemiseen oli 60% ja tarkkuus patologisesti negatiivisten imusolmukkeiden havaitsemiseen oli 83%. Imusolmukestatusten välillä löytyi kohtalainen korrelaatio, joten status voidaan kuvantamisella määrittää, mutta sitä ei tulisi käyttää ainoana kriteerinä kauladissektiopäätöksissä. Perustuen tehtyihin analyyseihin ja saatuihin tuloksiin magneettikuvantaminen toimii tarkkana työvälineenä kielen levyepiteelikarsinoomapotilaiden hoitoa suunniteltaessa.

Matriksin metalloproteinaasi 8 on kollageenia hajottava ihmisen elimistön erittämä entsyymi. Se osallistuu normaaliin kudosten muokkaamiseen ja tulehduksellisiin sairauksiin, kuten syöpään, parodontiittiin ja sydän- ja verisuonitauteihin. Tässä tutkimuksessa aineistona ovat Pubmedistä haetut artikkelit ja FINRISK-tutkimuksessa vuonna 1997 kerätty aineisto 8349 henkilöltä. MMP-8-pitoisuus määritettiin tutkimushenkilöiden seerumista IFMA-menetelmällä. FINRISK-tutkimusaineistoa analysoitiin IMB SPSS Statistics-ohjelman avulla. Tulokseksi saatiin, että seerumin matriksin metalloproteinaasi 8:n pitoisuus on terveillä korkeampi kuin sairailla, kun tarkastellaan koko väestöä. Ikäryhmittäin tarkasteltuna ikäryhmien sisällä pitoisuus on kuitenkin sairailla korkeampi kuin terveillä. Matriksin metalloproteinaasi 8:n pitoisuus laskee iän myötä. Erot pitoisuudessa terveiden ja sairaiden välillä pienentyvät iän myötä. Viitearvot määritettiin tässä tutkimuksessa, ja ne ovat 5,33-241,2 ng/ml kaikille, naisille 5,61-250,1 ng/ml ja miehille 4,96-217,9 ng/ml. Terveillä ja sairailla tupakoitsijoilla pitoisuudet ovat käytännössä samat. Tupakoinnin lopettaneilla erot pitoisuudessa ovat terveiden ja sairaiden välillä suhteellisen suuret. Henkilöillä, joilla on metabolinen oireyhtymä, on matala matriksin metalloproteinaasi 8:n pitoisuus. Pitoisuus on tilastollisesti merkitsevästi matalampi myöhemmin puhkeavan diabeteksen suhteen. Tässä tutkimuksessa MMP-8:n pitoisuudet olivat sydän- ja verisuonisairauksia sairastavilla tutkittavilla henkilöillä matalat. Matriksin metalloproteinaasi 8:n pitoisuus korreloi positiivisesti CRP:n ja erityisen voimakkaasti fibrinogeenin kanssa. Vaikuttaa siltä, että kroonisesti sairailla pitoisuudet ovat matalat, akuutissa tilanteessa pitoisuudet nousevat ja ajan kuluessa laskevat takaisin mataliksi. Tämä koskee erityisesti sydän- ja verisuonitauteja. Hypoteesi tarvitsisi lisää tutkimusta, jotta pystyisimme MMP-8:n avulla seuraamaan ja ennustamaan taudinkulkua paremmin. (212 sanaa)

Background: Merkel Cell Carcinoma (MCC) is a very rare but lethal skin cancer, most commonly presenting in elderly individuals with fair skin. UV-exposure or infection with the Merkel Cell Polyomavirus are crucial for the MCC pathogenesis. MCC most commonly presents as a local red-pink nodule, usually on UV-exposed skin areas of the head and neck or the extremities. The recommended treatment consists of a surgical tumour resection, a sentinel lymph node biopsy and adjuvant radiation therapy (RT), in metastatic MCC chemotherapy or immunotherapies can be added. Five-year survival is 40 - 70%. The aims for this study was to analyse MCC patients regarding patient and disease characteristics and administered treatments and the effects they pose on disease prognosis, with a special emphasis on radiation therapy. Methods: Data regarding patient and disease characteristics, treatments, disease progression and survival was collected from patient databases regarding all patients diagnosed with MCC at HUH in the period 2010-2018. Statistical analyses were made regarding independent variable effect on survival, with more thorough calulations regarding the effect on adjuvant radiotherapy. Results: 47 patients were included in this study. The mean age was 79 years, 59.6% were female, the primary tumour most commonly in the head and neck area and most patients presented with a local disease. 43 patients had a surgical re-excision, 28 patients received adjuvant RT, one patient was treated with chemotherapy and one with the immunotherapy avelumab. A small tumour size, low stage, lower patient age and treatment with adjuvant RT correlated with improved survival. Two-year survival was 57.1%. The disease specific survival for patients treated with RT was 74.0%, and 51.8% for patients who did not receive RT. Conclusion: The patient cohort was similar to those presented in previous studies. A small primary tumour, local disease, lower age at time of diagnosis and treatment with adjuvant RT was beneficial for survival. MCC is still an aggressive cancer with high mortality, and the administered treatments vary between patients at HUH.

Osteosarkooma on yleisin luusta alkunsa saava pahanlaatuinen kasvain. Sen yksi harvinainen alatyyppi on pään ja kaulan osteosarkooma (PKOS), joka kattaa noin 5–10 % kaikista osteosarkoomatapauksista. Tämän kirjallisuuskatsauksen tavoitteena on kerätä yhteen uusinta pään ja kaulan alueen osteosarkooman tieteellistä tietoa sekä verrata tutkimusten tuloksia keskenään. Pään ja kaulan osteosarkoomaa esiintyy yleisimmin hieman vanhemmilla kuin muiden luiden osteosarkoomaa, eli 20–40-vuotiailla ja potilaiden viiden vuoden elossaololuku on 65–75 %. Taudin hoidon kulmakivi on leikkaushoito riittävän laajoilla tervekudosmarginaaleilla. Tässä onnistuminen on haasteellista pään ja kaulan alueella, jossa anatomia on monimutkaista. Kasvaimen poiston lisäksi kirurgiaan kuuluu kudospuutosten korvaaminen erilaisin rekonstruktiomenetelmin. Leikkaushoidon lisäksi voidaan käyttää liitännäishoitona kemoterapiaa, mutta sen hyödyistä on tutkimustuloksia puolesta sekä vastaan. Tämä poikkeaa klassisesta osteosarkoomasta, jonka hoidossa kemoterapia on tärkeässä roolissa ja vaikuttaa taudin ennusteeseen merkitsevästi. PKOS on tautina harvinainen, joten potilasmäärät ovat pieniä eikä yhtenäisiä, näyttöön perustuvia hoitolinjoja ole olemassa. Tämän katsauksen toisena pääpainona pään ja kaulan osteosarkooman erityispiirteiden lisäksi on taudin vaikutus potilaiden elämänlaatuun. Pään ja kaulan alueen syöpähoidot aiheuttavat laajoja kudospuutoksia, joista seuraa niin toiminnallisia kuin psykososiaalisia ongelmia. Syöpäpotilaiden kokemia tyypillisiä ongelmia ovat mm. uupumus, masennus, vaikeudet syömisessä ja puhumisessa sekä esteettiset huolet. Nämä seikat heikentävät potilaiden elämänlaatua, ja onkin tärkeää, että syöpähoitojen jälkeen potilaiden moniammatillinen kuntouttaminen aloitetaan mahdollisimman pian elämänlaadun kohentamiseksi. Myös hyvä lääkäri-potilassuhde vähentää potilaiden stressiä ja näin parantaa koettua elämänlaatua.

Suolistosyöpä on kolmanneksi yleisin syöpä Suomessa. Vuonna 2014 maailman standardiväestön mukaan ikävakioitu ilmaantuvuus oli miehillä 28.3 ja naisilla 20.6 100000 henkilövuotta kohti. Korkean sosioekonomisen aseman on aikaisemmissa, ennen 2000-lukua, Suomessa tehdyissä tutkimuksessa havaittu olevan yhteydessä korkeampaan suolistosyövän ilmaantuvuuteen kuin matalan sosioekonomisen aseman. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli vertailla suolistosyövän ilmaantuvuutta ja ilmaantuvuustrendejä kalenteriajassa sosioekonomisen aseman ja koulutustason mukaan erikseen paksusuolen, distaalisen ja proksimaalisen paksusuolen ja peräsuolen osalta. Tutkimusaineistona käytettiin Suomen Syöpärekisterin syöpätapauksia (n=78099) ja Tilastokeskuksen tietoja sosioekonomisesta asemasta ja koulutustasosta Suomen väestössä vuosina 1976–2014. Sosioekonomisen aseman osalta tarkastelu rajattiin lisäksi alle 85-vuotiaaseen väestöön vuosina 1995–2014, jotta useimmille pystyttiin määrittämään eläköitymistä edeltävä asema. Koulutusmuuttujan analyysissä mukana oli 77641 tapausta ja sosioekonomisen aseman tarkastelussa 40675. Syöpätapausmäärä suhteutettiin vastaavan väestöryhmän henkilövuosimäärään. Ryhmien välisiä eroja ja niiden muutoksia vertailtiin Poisson-regressiomallien avulla. Tarkastelujakson alussa (1976–1979) sekä keskiasteen että korkeakoulutettujen miesten paksusuolen syövän ilmaantuvuus oli suurempi kuin peruskoulun käyneillä (30% ja 55%). Viimeisellä periodilla (2010–2014) vastaavat erot olivat enää -3% ja 0%. Koulutusryhmien väliset ilmaantuvuuserot kapenivat tilastollisesti merkitsevästi miehillä paksusuolen (p=1.76x10-8) ja distaalisen paksusuolen (p=4.5x10-7) osalta. Naisilla ja peräsuolen osalta molemmilla sukupuolilla koulutusryhmien väliset erot olivat vähäisiä tarkasteluperiodin alussa, eikä tilastollisesti merkitseviä ilmaantuvuuden muutoksia havaittu. Sosioekonomisen aseman osalta suolistosyövän ilmaantuvuudessa ei tapahtunut tilastollisesti merkitseviä muutoksia ryhmien välillä. Paksusuolen syövän ilmaantuvuus kasvoi koko tarkastelujakson ajan etenkin peruskoulutetuilla miehillä. Tulos korostaa suolistosyövän elintapoihin liittyviin riskitekijöihin perustuvan ehkäisyn merkitystä erityisesti tässä ryhmässä.

Lääketieteessä kuvantamistutkimuksissa hyödynnetään usein kolmiulotteista (3D) mallintamista, jotta tutkittava kohde pystyttäisiin hahmottamaan yksiselitteisemmin. Sen sijaan histopatologiassa kaksiulotteinen (2D) esittämistapa on edelleen vallitseva tapa ilmoittaa esimerkiksi poistetun kasvaimen leikkausmarginaalit. Tutkimuksemme tarkoitus oli esittää leikkauksessa poistetun pehmytkudosresekaatin sisällä olevan kasvaimen dimensiot ja siitä tehtyjen histologisten leikkeiden sijainnit 3D muodossa luomalla resekaatista ja sen leikkeistä digitaalinen 3D-malli. Kehittelimme menetelmän käyttäen yleisesti saatavilla olevia instrumentteja keskittyen kielen levyepiteelikarsinooman mallintamiseen. Loimme menetelmän tunnistamalla ja ratkomalla ongelmia, jotka liittyivät histologisten leikkeiden leikesuuntien valintaan, joka aiemman kirjallisuuden perusteella on ollut keskeinen haaste pehmytkudosresekaatin 3D-mallin luomisessa. Tavanomaiseen resekaatin käsittelyyn verrattuna lisävaiheita olivat ainoastaan leikkausresekaatin skannaaminen ennen histopatologisten leikkeiden keräämistä sekä itse karsinooman mallintaminen digitaaliseksi. Nämä lisävaiheet vaativat ainoastaan 3D pöytäskannerin ja 3D mallinnusohjelmiston. Työssä esittelemme leikkausresekaatin ja histopatologisten leikkeiden mallintamiseen liittyviä haasteita ja niille kehittämiämme ratkaisuja. Työn tuloksena esittelemme valmiin 3D-mallin kielen levyepiteelikarsinooman leikkausresekaatista ja sen sisällä olevasta varsinaisesta kasvaimesta sekä digitaalisena mallina että puoliläpäisevänä valumallina (3D-tuloste). Kuvaamme työssä myös työvaiheet, jotka vaaditaan 3D-mallin luomiseksi. Julkaisuhetkellä tietääksemme työmme on ensimmäinen yritys esittää kielikasvaimen histopatologiset marginaalit 3D muodossa, kun aiemmin vain 2D muoto on ollut saatavilla. 3D-mallin luominen metodillamme ei vaadi ennalta määrättyjä leikesuuntia. Metodimme tarjoaa yksiselitteisemmän ja selkeämmän tavan havainnollistaa kasvaimen marginaalit, topografia ja orientaatio. Metodiamme voitaisiin tulevaisuudessa käyttää työkaluna postoperatiivisessa arvioinnissa sekä adjuvanttihoitojen suunnitelussa.