Browsing by Subject "http://www.yso.fi/onto/mesh/D020920"

Unihäiriöt ovat lapsilla yleisiä. Yleisimpiä unihäiriöitä lapsilla ovat nukahtamisen vaikeudet, liian lyhyt yöuni ja liian aikainen herääminen. ADHD-lapsipotilailla unihäiriöitä on kantaväestöä enemmän. ADHD eli aktiivisuuden ja tarkkaavaisuuden häiriö on yksi yleisimmistä lastenpsykiatrisista häiriöistä. Unihäiriö ADHD-potilaalla voi pahentaa oireilua ja toisaalta ADHD voi pahentaa unihäiriötä. Unta voidaan lapsilla tutkia subjektiivisilla keinoilla, kuten kyselyillä tai objektiivisilla mittauksilla, esimerkiksi unipolygrafian avulla. Sekä objektiivisilla että subjektiivisillä menetelmillä mitattuna ADHD-lasten uni eroaa terveistä. Unihäiriöitä voidaan diagnosoida ADHD-lapsipotilailla haastattelulla, unipäiväkirjoilla, unikyselyillä, unipolygrafialla ja aktigrafialla. Unihäiriöiden hoidon ydin on unenhuollolliset menetelmät. Näitä voidaan täydentää tarvittaessa lääkityksellä asiantuntevan lääkärin valvonnassa. Unihäiriö reagoi hyvin hoitoon ADHD-lapsilla ja se lievenee iän myötä useimmilla potilailla. Tämän työn empiirisessä osassa tutkittiin lapsen raportoimien unihäiriöiden määrää ja yhteyttä lapsen oirekuvaan ADHD-lapsipotilailla lastenpsykiatrisessa potilasaineistossa. Tutkimuksessa analysoitiin vanhemman täyttämän vaikeudet ja vahvuudet -kyselyn tuloksia ja lapsen täyttämän 17D -kyselyn tuloksia uni -kysymyksen osalta. Unihäiriöiden määrä ADHD-lapsipotilailla oli samansuuntainen verrattuna aikaisempiin tutkimustuloksiin. Havaitsimme, että lapsen ilmoittama unihäiriö liittyi ADHD-lapsipotilailla erityisen vahvasti tunne-elämän ongelmiin. Siksi on tärkeää kartoittaa unihäiriöitä erityisesti tunne-elämän ongelmista kärsivillä ADHD-lapsipotilailla. Unihäiriöitä tulisi tutkia jatkossa standardoiduilla unikyselyillä sekä lapsen että vanhemman vastaamana. Vanhemmat eivät välttämättä tunnista lapsen unihäiriötä ja myös lapsen täyttämä unikysely parantaa herkkyyttä tunnistaa unihäiriö. Jatkossa lapsen raportoimia unihäiriöitä pitää tutkia tarkemmin ADHD-potilailla, koska aikaisempaa tutkimustietoa aiheesta on vähän.

Tavoitteet: Lasten unihäiriöt ovat yleisiä ja yhteydessä psyykkisiin oireisiin. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, onko unettomuudella, yöheräilyllä ja lyhytunisuudella yhteys tunne-elämän, tunnesäätelyn ja käytöksen oireisiin viiden vuoden iässä, ja onko samanaikaisista uniongelmista kärsivillä lapsilla enemmän näitä psyykkisiä oireita kuin vain yhdestä uniongelmasta kärsivillä tai hyvin nukkuvilla lapsilla. Menetelmät: Tämän tutkimuksen aineistona käytettiin Lapsen uni ja terveys -tutkimuksen kyselylomakkeilla kerättyjä tietoja. Käytetty aineisto koostui 699:sta 5-vuoden ikäisestä lapsesta. Unettomuutta arvioitiin Brief Infant Sleep Questionnaire (BISQ) -kyselyllä ja Sleep Disturbance Scale for Children (SDSC)-skaalan unettomuutta mittaavalla alaskaalalla. Tunne-, tunnesäätely- ja käytösoireita mitattiin Strengths and Difficulties (SDQ) -kyselyllä ja 5–15 (Viivi) -kyselyllä. Kaikkien kyselyiden täyttäjä oli jompikumpi lapsen vanhemmista. Tulokset: Yöheräilystä ja unettomuudesta kärsivillä lapsilla oli merkitsevästi enemmän tunne-elämän, tunnesäätelyn ja käytöksen oireita kuin hyvin nukkuvilla. Lyhytunisuudella ei ollut merkitsevää yhteyttä tunne-, tunnesäätely- eikä käytösoireisiin. Lyhytunisuus yhdessä unettomuuden kanssa ei myöskään lisännyt tunne-elämän, tunnesäätelyn tai käytöksen oireita verrattuna lapsiin, joilla oli vain unettomuutta. Johtopäätökset: Unella, erityisesti unen laadulla, on merkitystä 5-vuotiaan lapsen psyykkiseen hyvinvointiin. Uniongelmat lisäävät psyykkisiä oireita ja siksi niihin on tärkeä kiinnittää huomiota. Psyykkisistä oireista kärsivien lasten uniongelmien hoito voi lievittää psyykkisiä oireita. (183 sanaa)