Browsing by Subject "http://www.yso.fi/onto/yso/p29698"

Aim: The aim of this thesis is to investigate if an intervention in positive psychology can im-prove students’ subjective well-being and cultivate a growth mindset. The health in school study has shown that students experienced more school fatigue, difficulties with school as-signments and more anxiety and depression than before (THL, 2017; 2019; 2021). The pro-ject Study with Strength has developed an intervention course to support students in their everyday lives and my dissertation is written within this project. The study is based on two theories, positive psychology, and Mindset theory. Methods: The thesis is based on interviews of upper secondary students who participated in the Study with Strength intervention. Six students from different locations in Finland partici-pated in the study. The participants were between 16 and 19 years old. Data was collected through semi-structured interviews conducted via video. These interviews were transcribed and then analyzed with a thematic analysis. Results and conclusions. The results in my research showed that all the students felt that their conscious presence and their relationships had improved after the intervention. Fur-thermore, the students found methods to deal with their negative feelings. The students felt that finding out their strengths had improved their well-being as well as given them more self-confidence. This shows that the intervention has a positive effect on how students perceive their subjective well-being. Further results showed that the students’ belief in themselves and ability to develop had a positive change. They also viewed setbacks differently and were less scared to fail. All the students had also learnt how to manage their stress differently which lead to them feeling less stressed. Some of the students felt that they had a more positive view on challenges. Half the students had a more positive view on feedback after the intervention. The results show that the students perceived that their mindset had changed towards a more growth mindset.

Yhteiskuntatieteellisessä tutkimuksessa on kasvavissa määrin kiinnostuttu selittämään politiikan muutosta ideoilla. Empiirinen ideatutkimus on kuitenkin vielä kehityksen alla ja ideoiden tutkimiseen on kaivattu uusia tutkimusmenetelmiä. Tässä maisterintutkielmassa selvitetään, miten aihemallinnusta ja kehysanalyysia yhdistävä kehysmallinnus sopii ideoiden tunnistamiseen tekstiaineistosta. Empiirisenä esimerkkinä käytetään hyvinvoinnin ideaa ja tutkimusaineistona eduskunnan täysistuntokeskusteluista poimittua kansanedustajien hyvinvointipuhetta vuosilta 2015–2021. Tutkimuskysymykset ovat: 1) Miten kansanedustajat kehystävät hyvinvointia täysistuntopuheissaan? 2) Miten hyvinvoinnin idea määrittyy kansanedustajien puheessa? 3) Miten kehysmallinnus soveltuu ideoiden tunnistamiseen tekstiaineistosta? Kehysmallinnuksella kansanedustajien puheesta tunnistetaan 12 hyvinvoinnin kehystä. Hyvinvoinnin idea määrittyy kansanedustajien puheissa sitä kautta, minkä ryhmien hyvinvoinnista ollaan kiinnostuneita, minkä asioiden katsotaan hyvinvointiin vaikuttavan, millaisiin instituutioihin ja niiden muutoksiin hyvinvointi yhdistetään sekä kenen tietoon ymmärrys hyvinvoinnista perustetaan. Kansanedustajien puheessa hyvinvointia käsitellään itsestään selvänä yhteiskuntapolitiikan päämääränä. Ideateoria ja kehysmallinnus ovat teoreettisesti ja tutkielman empiiristen tulosten perusteella yhteensopivia. Kehysmallinnuksen arvioidaan siten soveltuvan hyvin ideoiden tunnistamiseen tekstiaineistosta.

Assuming that living is not always categorically good or categorically bad for the life’s subject, ‘wellbeing’ must be a value that is measured on a non-ratio scale. This entails that there is no significant zero point on the wellbeing level scale. The arbitrary zero point on a non-ratio scale does not signify a lack. Thus, the states of living and non-living are incomparable from the perspective of wellbeing-related interests, for a subject does not have any wellbeing level while not alive. A similar argument was put forward already by Epicurus and Lucretius. The concepts of ‘a life worth living’ and ‘a life not worth living’ are flawed. Birth and death, as coming into existence and ceasing to exist, can never either harm or benefit a life’s subject wellbeing-wise. This is true a priori. As wellbeing levels are non-ratio values, they do not cumulate. Hence, it makes little sense in trying to compare the wellbeing values of wholes, like complete lives, especially if they are of different duration. The thesis starts from a premise of ‘wellbeing’ relating to moments of time, this being the undisputed part of the different interpretations of the term. Only after carefully examining the concept of a ‘wellbeing level’ and its features, a theory is built to address the question of how to compare values of temporal wholes. In the process, all of the possible symmetrical and asymmetrical theories of the personal value of birth and death are laid out, and their relationship with the concept of ‘wellbeing’ is analyzed. The term ‘biosignificantism’ is introduced to refer to a theory according to which birth and death may both be either beneficial or detrimental to a subject from a wellbeing-point-of-view. The claims of biosignificantism are refuted by demonstrating why a significant zero point on a non-ratio scale cannot be defined. The type of non- cumulative wellbeing that a non-ratio scale entails is logically combined with features that pose some limitations on how wellbeing may be affected either causally or non-causally. These limitations are outlined. Finally, the broad implications of a theory that is named ‘bioindifferentism’ and that reduces personal value on non-ratio wellbeing are formulated. The relevant literature that is utilized in the research is largely divided: mostly separate fields of research have been devoted to the relationship of birth and wellbeing, and, on the other hand, the relationship of death and wellbeing. This master’s thesis brings the issues together. Derek Parfit’s Reasons and Persons (1984) and Ben Bradley’s Well-Being & Death (2009) are central references. Past research has been largely conducted in terms of moral philosophy which seems to have led to a lot of confusions. The thesis’s axiological focus is intended to bring the discussion back to the atom level to lay down the groundwork for also ethics.

Tiivistelmä Tiedekunta: Valtiotieteellinen tiedekunta Koulutusohjelma: Politiikan ja viestinnän koulutusohjelma Opintosuunta: Viestintä Tekijä: Iitu Leinonen Työn nimi: Ongelmana hyvinvointi. Kehysanalyysi hyvinvointi-osaston teksteistä Helsingin Sanomissa. Työn laji: Maisterintutkielma Kuukausi ja vuosi: Marraskuu 2022 Sivumäärä: 55 + 15 Avainsanat: hyvinvointi, kehysanalyysi, lifestyle-journalismi, sosiaalinen konstruktionismi, terveysviestintä, wellness Ohjaaja: Tuomo Mörä Säilytyspaikka: Helsingin yliopiston kirjasto Muita tietoja: - Tiivistelmä: Pro gradu -tutkielmani perustuu hyvinvointi-käsitteen kompleksisuuden ja yhteiskunnalliseen merkittävyyden väliseen jännitteeseen. Sekä arjessa että julkisessa keskustelussa puhe hyvinvoinnista ja siihen vaikuttavista tekijöistä on yleistynyt parin viime vuosikymmenen aikana. Mediassa termin käyttö on yleistä, ja hyvinvointi-sateenvarjotermin alle liitetään mitä moninaisin joukko erilaisia aiheita ja esittämisen tapoja. Hyvinvointi voi kontekstista riippuen viitata yksilön, yhteisön tai yhteiskunnallisen tason hyvinvointiin. Hyvinvointi on politiikan, julkishallinnon, sosiaali- ja terveyspalveluiden ydinkäsite, jota käytetään kuin se olisi itsestäänselvyys, vaikka näissä konteksteissa tai tutkimuskentällä ei ole yksiselitteistä tapaa määritellä mitä sillä tarkoitetaan. Tutkielmassa tarkastelen hyvinvointi-käsitettä ja hyvinvoinnin kehystämisen tapaa Helsingin Sanomien verkkosivujen hyvinvointi-osastolta kerätyssä aineistossa. Viitekehys rakentuu hyvinvointi-käsitteen konstruktionistisen luonteen, terveysviestinnän tutkimusperinteen, kriittisten yhteiskuntateorioiden (Michel Foucault, Nikolas Rose) sekä lifestyle-journalismin tutkimuksen avulla. Aineisto koostuu teksteistä ajalta syyskuu-lokakuu 2021. Tekstit esittävät hyvinvointiin liittyvinä ongelmina sekä yksilön elämänpiiriin liittyviä asioita, kuten ongelmat perheessä, työpaikalla ja sosiaalisissa suhteissa, sekä yhteiskunnallisia, laajempia yhteisötason ilmiöitä, kuten ongelmat liittyen luokkayhteiskuntaan, huumepolitiikkaan tai sosiaalisen median käyttöön. Tutkimusmetodina on kehysanalyysi, jonka avulla hain tietoa hyvinvointiongelmien kehystämisen piirteistä. Analyysissa erottui kolme painottuvaa kehystä, jotka olen nimennyt itsehoidon kehykseksi, ilmiön kehykseksi sekä selviytymisen kehykseksi. Näistä kolmesta sekä itsehoidon että selviytymisen kehys asettuvat niin sanotun wellness-hyvinvoinnin eetokseen, jossa yksilö toimii ennakoivasti ja aktiivisesti hyvinvointivalintojen markkinoilla. Ilmiön kehyksessä yhteiskunnallisten rakenteiden piirteet ovat voimakkaammat, mutta yksilön kokemuksellinen hyvinvointi on silti tarkastelun keskiössä. Kehyksien elementeistä heijastuu yhteiskunnan uusliberalistinen kehityssuunta, jossa yksilön vastuu omasta hyvinvoinnistaan painottuu.

This master's thesis examines how perceived neighbourhood safety is associated with socioeconomic status in Finland from 2002 to 2018. The research questions of the thesis are, firstly, how well do measures of socioeconomic status explain perceived neighbourhood safety within people living in Finland, and secondly, has the importance of socioeconomic status in explaining experiences of insecurity changed over time. As perceived insecurity in the neighbourhood is observed to be a markedly gendered phenomenon, it is thirdly examined whether the association of socioeconomic status with perceived neighbourhood safety is different according to gender. The examination is based on the European Social Survey (ESS) data of Finland, which are somewhat representative samples of the population living in Finland. Perceived neighbourhood safety is part of the ESS core questionnaire, which has been carried out in EU countries every second year since 2002. The data used in this thesis has been collected in nine waves, in such a way that data from every even year in the timeframe 2002-2018 is used. For this purpose, the data have been merged and the final analyses include a total of 17 955 respondents. The development of perceived neighbourhood safety or insecurity over time is examined through three periods of years, which are 2002-2006, 2008-2012, and 2014-2018. The method used in the work is logistic regression, for the needs of which the response variable that measures insecurity has been coded as binary. Perceived neighbourhood safety over time in the light of the ESS surveys has not previously been investigated in Finland with a similar method and perspective. Looking at the relationship between socioeconomic status and perceived neighbourhood safety, it is observed that a lower level of education explains the experiences of insecurity in both women and men, but the connection disappears in men when background variables and other measures of socioeconomic status are held constant. On the other hand, for women, the level of education remains a statistically significant factor for experiencing insecurity in all models. When examining changes over time, it is found that the experiences of insecurity in the neighbourhood area have decreased for women, so that, above all, insecurity has decreased for those who have completed higher education. Within men, perceived insecurity in the neighbourhood is experienced less, and no statistically significant changes are detected over time according to the level of education. Instead, within male respondents, a process of differentiation according to perceived adequacy of income is observed during the time period, in such a way that those men who felt that they could get by with their current income experienced a decrease in perceived insecurity, while this did not happen to the other male respondents. At the level of all respondents, perceived insecurity in the residential area has decreased during the time period observed, but indications are found that the positive development has been slower or even stagnant in population groups of lower socioeconomic status. Experiences of insecurity have negative health effects on the ones having the experience. The connection of socioeconomic status to perceived insecurity points to an additional dimension of inequality among those living in Finland. On a general level, it was observed that lower socioeconomic status, measured according to several different indicators, predicted higher perceived neighbourhood insecurity.

Tässä tutkielmassa arvioidaan Hyvä kierre -projektin verkostotason tuloksellisuutta Provanin ja Milwardin (2001) viitekehykseen perustuen. Hyvä kierre -projektin verkostotason tuloksellisuutta tarkastellaan verkostokoordinaattoreiden haastattelujen ja toimintakertomusten perusteella hyödyntäen monimenetelmällistä lähestymistapaa. Haastatteluiden analysointi suoritetaan käyttäen teorialähtöistä laadullista sisällönanalyysiä. Toimintakertomuksia analysoidaan vuorostaan kvantifioinnin ja sisällön erittelyn keinoin. Tutkimuskysymyksenä on: Minkälaisia verkostotason tuotoksia ja tuloksia Hyvä kierre - projektin työ on tuottanut? Verkostotason tuloksellisuuden arviointia tehdään kolmeen pääteemaan perustuen: jäsenet, palvelut ja organisointi. Ensimmäiseksi jäsenten pääteemassa arvioidaan kolmea verkostotason tuloksellisuuden osa-aluetta: jäsenten määrän kasvua, jäsenten sitoutumista verkoston päämääriin sekä suhteiden vahvuutta ja moninaisuutta. Näiden verkostotason tuloksellisuuden osa-alueiden arvioitavia tuloksia ja tuotoksia ovat jäsenten määrän kasvun lisäksi Instagram-tilin seuraajien määrä, kyselyiden vastaajamäärät, verkoston jäsenyyksien pysyvyys, yhteistyön luonne, jäsenyyksien moniammatillisuus ja verkoston suhteiden multipleksiyys (engl. multiplexity). Toinen pääteema liittyy Hyvä kierre -projektin palveluihin. Palveluiden pääteemassa arvioidaan projektin tarjoamien palveluiden määrän kasvua. Tämän verkostotason tuloksellisuuden osa-alueen arvioitavia tuotoksia ovat: palvelujen määrän kasvu ja se, missä määrin projektin tarjoamat palvelut kohtaavat jäsenten tarpeet. Kolmas pääteema arvioi Hyvä kierre -projektin organisointia. Organisoinnin pääteemassa arvioidaan projektin tarjoamien palvelujen koordinaatiota ja integraatiota. Osana tämän verkostotason tuloksellisuuden osa-aluetta arvioidaan seuraavia tuotoksia ja tuloksia: hallitseeko, ohjaako ja koordinoiko verkoston hallitsijaorganisaatio verkoston toimintaa ja palveluntarjontaa sekä missä määrin verkoston hallitsijaorganisaatio hankkii ja jakaa resursseja verkostolle. Hyvä kierre -projektin jäsenten ja palveluiden pääteemoihin liittyvät tulokset ja tuotokset viittaavat vahvasti siihen, että Provanin ja Milwardin (2001) teorian mukainen verkostotason tuloksellisuus toteutuu Hyvä kierre -projektissa joitain yksittäisiä poikkeuksia lukuun ottamatta. Provanin ja Milwardin (2001) teorian mukaiset verkostotason tulokset ja tuotokset toteutuvat organisoinnin pääteemassa jäsenten ja palveluiden pääteemoja heikommin, vaikka siinäkin on nähtävissä vahvuuksia. Erityisesti jäsenmäärä, jäsenten moniammatillisuus, suhteiden vahvuus ja moninaisuus ja Hyvä kierre -projektin valmius vastata jäsenten tarpeisiin ovat sellaisia determinantteja, joiden voidaan olettaa vahvistaneen Hyvä kierre - projektin tuloksellisuutta verkostotasolla. Lisäksi verkostotason tuloksellisuutta voitaisiin aiemman tutkimuksen valossa nostaa nykyisestä hankkimalla jäseniltä resursseja ja jakamalla niitä Hyvä kierre -projektissa aiempaa systemaattisemmin, vahvistamalla jäsenten sitoutumista ja yhteistyötä sekä koordinaatiota parantamalla.

1990-luvun laman jälkeen suomalaiseen yhteiskuntaan jäi pysyväksi ilmiöksi työttömyys. Tutkielmassa kysytään, millaisia ovat työttömyyden ja eläkkeelle siirtymisen kertomukset ja millainen on eläkkeelle jääneiden pitkäaikaistyöttömien koettu hyvinvointi ja sosiaalinen identiteetti. Pohjoismainen hyvinvointivaltio on työkeskeinen, ja hyvinvointivaltio on aikanaan rakennettu työssä käymisen varaan. Työttömyydellä on monia yksilön kannalta haitallisia, sekä taloudellisia että hyvinvointiin liittyviä merkityksiä, joista monet kulkevat yksilön mukana eläkeikään asti. Eläkkeelläkin työttömyydellä on vielä yhteys koettuun hyvinvointiin ja sosiaaliseen identiteettiin. Eläköityminen on elämänkulussa keskeinen siirtymä, ja eläkkeelle siirtyvän sosiaalinen identiteetti muuttuu. Erityisesti identiteetti muuttuu siinä vaiheessa, kun työtön siirtyy eläkeläiseksi. Näyttääkin siltä, että tämä identiteetin muutos parantaa yksilön hyvinvoinnin kokemusta, koska eläköitymisen vaiheessa sosiaalinen identiteetti ja status muuttuvat yhteiskunnallista odotusta vastaaviksi. Tutkimuksessa haastatellaan jo eläkkeelle siirtyneitä entisiä pitkäaikaistyöttömiä. Vuodenvaihteessa 2017–2018 haastateltujen eläkeläisten tarinoissa erottuvat työttömyyden ja eläköitymisen mallitarinat sankaritarinoina, tragediatarinoina ja komediatarinoina. Teemahaastattelututkimuksen analyysin tutkimusote on narratiivinen, ja se hyödyntää metodeinaan juonentamista ydinepisodien avulla sekä mallitarinoita. Mallitarinoiden sankaritarinassa korostuvat työttömyydestä selviäminen ja hyväksi koettu hyvinvointi eläkeläisenä. Tragediatarinan päähenkilöt eivät ole päässeet eroon työttömän identiteetistä. Komediatarinan haastateltavat eivät anna kovin suurta arvoa työttömyydelle vaan hakevat aktiivisesti ratkaisuja arkeensa, oli se sitten työttömän tai työllisen arkea. Työttömyys ei näytä sankaritarinassa jättäneen sellaisia haavoja, jotka eläkeläisenä vielä vahingoittaisivat yksilöä, vaan työttömyydestä on lopulta noustu voittajana. Tragediatarinassa pitkään jatkunut työttömyys on jättänyt niin merkittävät taloudelliset ja myös terveydelliset vaikutukset, että työttömyyden taakka kulkee eläkkeelläkin mukana. Komediatarinalaisten itsetuntoa työttömyys ei näytä jyränneen. Työttömyyttä on ollut toistuvasti ja pitkäänkin, mutta eläkkeeltä katsoen työura näyttäytyy hyvänä ja eläkeläisen arki nautittavana. Yhteisöllisyys on antanut suojaa työttömyyden keskellä, ja yhteisöllisyys on läsnä myös eläkkeellä.

Yksinäisyys on uhka ihmisen terveydelle, hyvinvoinnille ja elämänlaadulle. Nykyään sosiaaliset suhteet ja vuorovaikutus ovat siirtynyt yhä enemmän verkkoympäristöön, ja sosiaalinen media on saanut vahvan roolin tässä asetelmassa. Tämän vuoksi myös yksinäisyyttä on merkityksellistä tarkastella sosiaalisen median näkökulmasta käsin. Tässä maisterintutkielmassani selvitän blogeissaan yksinäisyydestä kirjoittaneiden henkilöiden kokemuksia omasta yksinäisyydestään sekä kuvaan yksinäisyyden ja sosiaalisen median välistä suhdetta. Lisäksi selvitän tutkimukseen osallistuneiden kokemuksia korona-ajasta yksinäisyyden näkökulmasta tarkasteltuna, sillä koronapandemia on ollut yhteiskunnassamme vallitseva olotila tutkimusta toteuttaessani. Tutkimuskysymyksiä on kolme: 1) Millaisena yksinäisyydestä kirjoittaneet bloggaajat kokevat yksinäisyyden ja mistä he ajattelevat yksinäisyyden johtuvan? 2) Miksi bloggaajat ovat halunneet kirjoittaa yksinäisyyden kokemuksistaan sosiaaliseen mediaan ja millaisena he kokevat sosiaalisen median ja yksinäisyyden välisen suhteen? 3) Onko koronapandemia ja sen seuraukset vaikuttaneet bloggaajien yksinäisyyden kokemuksiin ja jos on, niin miten? Tutkielman teoreettinen viitekehys muodostuu yksinäisyyden teorioista sekä yksinäisyyden tarkastelusta yksilöllisenä ja yhteiskunnallisena ilmiönä. Lisäksi teoreettiseen perustaan lukeutuu sosiaalisen median määrittely sekä sosiaalisen median ja hyvinvoinnin tarkastelu erilaisten tutkimusten ja teorioiden valossa. Tutkimus on kvalitatiivinen ja sen aineisto koostuu blogiteksteissään omasta yksinäisyydestään kirjoittaneille bloggaajille tehdyistä teemahaastatteluista. Haastattelin yhteensä viittä bloggaajaa joulukuun 2020 ja tammikuun 2021 aikana. Analysoin tutkimusaineiston sisällönanalyysia hyödyntäen. Tutkimusaineiston perusteella voidaan todeta, että haastateltavien yksinäisyyden kokemuksiin lukeutui monenlaisia tunnetiloja, kuten ulkopuolisuuden tunnetta, sekä jossain määrin myös fyysisiä oireita. Toisinaan yksinäisyyden kokemusta leimasi prosessiluonteisuus. Yksinäisyyttä oli syntynyt yhteisöllisten ja sosiaalisten tai elämäntilanteeseen liittyneiden syiden seurauksena. Sosiaaliseen mediaan yksinäisyydestä oli haluttu kirjoittaa ajatusten ja tunteiden käsittelyn, tietoisuuden jakamisen tai vertaistuen vuoksi. Sosiaalinen media tuki haastateltavien sosioemotionaalisia tarpeita, mutta aiheutti myös negatiivisia seurauksia, kuten vertailua ja varauksellisuutta. Korona-aika oli puolestaan aiheuttanut muun muassa pelkotiloja ja ahdistusta, mutta toisaalta se oli myös lisännyt yhteydenpitoa ja syventänyt ihmissuhteita. Näen, että sosiaalisessa mediassa on potentiaalia toimia rakentavana alustana yksinäisyyden vähentämiseksi. Koen, että jatkossa olisi tarpeellista tutkia, miten yksittäiset sosiaalisen median alustat vaikuttavat yksilön hyvinvointiin erilaisten psykologisten prosessien kautta.